Nivala-Seura ry

Muinaisjäännösinventointi

FM Satu Koivisto museoviraston arkeologian osastolta inventoi Nivalassa muinaisjäännöksiä 1.–30.6.2005. Inventoinnin tarkoituksena on kartuttaa tietoa alueen muinaisesta asutuksesta. Nivalassa ei ole aiemmin suoritettu kattavaa perusinventointia. Mm. arkeologit Paula Purhonen ja Markku Heikkinen ovat tarkastaneet muinaisia asuinpaikkoja ja kiviesineiden löytöpaikkoja 1970- ja -80-luvuilla. Nivalasta tunnetaan 13 kiinteää muinaisjäännöstä, joista valtaosa on kivikautisia asuinpaikkoja.

Kansallismuseon kokoelmiin on vuosien saatossa talletettu Nivalasta löytyneitä kymmeniä kivikautisia (n. 8000 eKr.–1200 eKr.) esineitä tai niiden katkelmia, mm. kivikirveitä, talttoja, keihäänkärkiä ja saviastian palasia. Onkin hyvin todennäköistä, että alueelta löytyy useita kivikautisia asuinpaikkoja. Kivikauden ihmiset hakeutuivat hiekkaperäisille rinteille vesistöjen läheisyyteen. Nykyisten hiekanottopaikkojen reunoilta tai hietaisilta peltomailta tavataan joskus aikakauden löytöjä. Pystysuorilta kallioseinämiltä voi löytyä kalliomaalauksia. Myös suoturpeeseen on saattanut joutua aseita ja muita esineitä. Nivalan Sarjankylän Salmensuusta on löytynyt 1930-luvulla puisia, tuohisidoksin yhteen kyhättyjä liistekatiskan jäännöksiä. Vanhoja puuesineitä, ruuhia yms. on saattanut säilyä happamassa suopellossa tai soistuneilla rantapenkereillä tuhansia vuosia.

Kivikauden jälkeen ajoittuvan pronssikauden (n. 1500 eKr.–500 eKr.) komeinta jäämistöä ovat korkeille kallioille kasatut kiviröykkiöt eli hiidenkiukaat. Suurikokoiset kiukaat ovat pronssikauden hautoja. Vainajat poltettiin ja heidän jäännöksensä sijoitettiin näihin kivisiin monumentteihin. Joskus vainaja sai mukaansa pronssiesineitä, korun tai aseen. Pienemmät röykkiöt voivat olla myös lapinraunioita tai vanhoilta pelloilta raivattuja kaskiraunioita. Nivalasta on saatu muutamia tietoja selvästi ihmisen rakentamista röykkiöistä muuten kivettömillä alueilla.

Nykyisen kaltainen kyläasutus kehittyi jo rautakaudella (n. 500 eKr.–1150 jKr.). Rautakautiset asuinpaikat sijaitsevatkin usein nykyisillä kylämäillä. Asutuksen lähellä sijaitsevien kallioiden tai kivien pinnoilta saattaa löytyä selvästi ihmisen kovertamia kuppimaisia syvennyksiä. Tällaisiin uhrikuoppiin on voitu sijoittaa viljan jyviä tai marjoja ja siihen kerääntyneellä sadevedellä on uskottu olevan lääkinnällisiä vaikutuksia. Taloja on rakennettu samoille peltojen ympäröimille mäille ja metsäsaarekkeille. Vainajat haudattiin usein pienemmille mäille asuinpaikkojen läheisyyteen. Löytöinä tavataan usein pronssisia koruja (mm. solkia, sormuksia, riipuksia), raudasta taottuja aseita (mm. miekkoja, keihäänkärkiä, puukkoja) ja palaneita luunkappaleita. Rautakauden lopulla omaksuttiin kristillinen tapa haudata vainajat polttamatta. Nivalasta on löytynyt rautakauteen ajoittuvat rautainen keihäänkärki ja pronssinen soikea kupurasolki.