Nälkään kuolleiden muistomerkki

Jälkipolvet pystyttivät vuonna 2008 opettaja Riitta Latvala-Erkkilän suunnitteleman kiven 1868-1869 nälän uhrien muistolle. Graniittista, juustopalan muotoista kiveä koristavat tyhjät mustat viljantähkät. Aloitteen muistomerkistä tekivät sukututkijat.

Paljastusjuhlassa puhunut Eero Isomaa totesi, että nälkävuosista maatalous, sään ennakoiminen, elintarviketalous ja terveydenhuolto ova kehittyneet 140 vuodessa niin paljon, ettei sama enää voi toistua Suomessa.

– Mutta maailmalla tilanne ei ole ollenkaan niin rauhallinen. Kuulemme lähes päivittäin luonnonilmiöiden tuhoamista sadoista, ruuan hinnan noususta ja ruokakriisistä.

Kuolleisuus ylitti syntyvyyden Nivalassa 1860-luvulla neljästi eli vuosina 1863, 1866, 1867 ja 1868. Synkin väestökehitys kirjattiin vuonna 1868, jolloin syntyi 101 ja kuoli peräti 380 nivalalaista. Suoranaisena kuolinsyynä nälkää ei mainita, mutta puuttellinen ravitsemus edisti kuolemaan johtaneiden tautien puhkeamista ja etenemistä. Nivalassa mainitaan keväällä 1868 lähes yksinomaisena kuolinsyynä ”nerffeber” eli hermokuume eli lavantauti.

Kalajoen piirilääkäri F.E.Emeleus kertoo vuoden 1867 sääoloista näin:

”Vuoden 1866 joulukuussa kasautuneet lumimassat lisääntyivät entisestään vuoden 1867 kolmena ensimmäisenä kuukautena, joiden kuluessa vuorottelivat ankara kylmyys ja pyryt. Vielä toukokuun 1. päivänä lunta oli parin kyynärän vahvuisesti ja kun se lopulta suli nopeasti toukokuun lopulla, aiheutti tulvavesi, joka muodosti monin paikon lähes silmänkantamattomia järviä, suurta vahinkoa, teille, niityille ja pelloille. Pyhäjoki ja Kalajoki vapautuivat jäistä kesäkuun ensimmäisenä päivänä, mutta merelle nähtiin ajojäitä aina 18. päivään asti.

Varsinainen kesäsää alkoi vasta 20. kesäkuuta, jolloin lämpötila nousi varjossa +27 asteeseen. Hellettä jatkui heinäkuun 27. päivään, minkä jälkeen oli neljä päivää sateista. Elokuu ja syyskuun ensimmäinen viikko olivat aurinkoisia ja lämpimiä sateiden pysyessä kohtuullisina, mutta 7. syyskuuta alkoivat hallayöt. Kuukauden jälkipuolisko ja koko lokakuu olivat kylmiä ja tuulisia. Marraskuun 1.–2. päivänä satoi pysyvä lumi varsin sulaan maahaan.”

Kusti Taanilan mukaan hallayöt alkoivat Nivalassa jo 3.–4. syyskuuta 1867.

Reitin seuraava kohde on Vuoden 1918 muistomerkki noin 90 metrin päässä sankarihaudoilla kirkon toisella puolella.

Kohde on osa Patsastellen-reittiä.