Nivala-Seura ry

KirjastoVirma - kulttuurin alueellinen yhteistyöhanke

 Takaisin seminaarisivulle

Kirjastot ovat suomalaisen yhteiskunnan tiedon keskuksia. Jokaisen pitäjän kirjasto on kuin yhteinen olohuone, jonne on helppo tulla ja josta on totuttu saamaan henkistä evästä, tietoja ja hyvää palvelua. Kirjasto on yhteinen asia, kunnan peruspalvelu, joka tavoittaa hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä.

Tänä päivänä yhä useampi käyttää tiedon etsinnässä internetiä. Kirjastot ovat kulkeneet kehityksen mukana, niistä löytyy mahdollisuus istua päätteen ääreen ja etsiä tietoja tai vaikka maksaa laskuja. Tiedon tulvasta ja ennen muuta laadusta ovat kirjastojenkin ammattilaiset huolissaan. Samoin siitä miten tietoa etsitään ja miten sitä käytetään.

Pohjois-Pohjanmaan kirjastot käynnistivät vuonna 2000 hankkeen, jonka tavoitteena oli luoda omat www-sivut oman alueen aineistolle. Hanke sai nimekseen Virma - Alueellisen tiedon virtuaaliverkko Oulun läänissä ja siinä oli mukana 38 alueen kirjastoa. Ensimmäisessä vaiheessa suunniteltiin malli, joka on, tosin jo uusitussa muodossaan, nähtävissä osoitteessa http://www.kirjastovirma.fi/. Virman ensimmäinen vaihe, jota hallinnoivat Ylivieskan ja Haapajärven kaupungin kirjastot,  päättyi vuonna 2001. Jatkorahoitusta haettiin samalle alueelle.

 

Uusi hanke

Virman jatkorahoitus saatiin nyt pienemmälle Pohjois-Pohjanmaan alueelle. Keväällä 2003 käynnistyneessä jatkohankkeessa ovat mukana alueen tavoite 1-ohjelman kunnat eli neljä seutukuntaa. Mukana on Koillismaan seutukunta eli Kuusamo ja Taivalkoski, Oulunkaaren seutukunta eli Ii, Kuivaniemi, Pudasjärvi, Utajärvi, Yli-Ii ja Ylikiiminki, Siikalatvan seutukunta eli Haapavesi, Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Pyhäntä sekä Nivala-Haapajärven seutukunta eli Haapajärvi, Kärsämäki, Nivala, Pyhäjärvi ja Reisjärvi. Tavoitteena on, että nyt käynnissä olevan kahden vuoden hankkeen jälkeen rahoitusta haetaan Pohjois-Pohjanmaan muulle alueelle.

KirjastoVirmassa on nyt mukana 18 kuntaa ja toimijoina kirjastot. Hanketta hallinnoi Haapajärven kaupunki. Virman rahoituspäätös koskee toistaiseksi ensimmäistä vuotta, mutta suunnitelma on laadittu kahdelle vuodelle ja budjetin kokonaissumma on 347 561 euroa. Tästä EU:n ja kansallisen tuen osuus on 94,1 % ja kuntien osuudeksi jää vajaa 6 % kustannuksista.  Kuntaosuus jaetaan 18 kunnan kesken asukasluvun suhteessa.

Hanketta ohjaa ja valvoo ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana on Eila Telinkangas Haapajärveltä ja varapuheenjohtajana Merja Kummala-Mustonen Nivalasta. Rahoittajan edustajana ohjausryhmässä on kirjastotoimentarkastaja Ulla Kukko Oulun lääninhallituksesta. Lisäksi kullakin seutukunnalla ja hallinnoivalla kaupungilla on omat edustajansa ohjausryhmässä. Työntekijöitä on viisi, neljä tallentajaa ja projektipäällikkö.

Sivistyksellinen sisältö

KirjastoVirma on kirjastojen kotiseutuhanke, jonka tavoitteena on tallentaa pohjois-pohjalaista kulttuuria tietoverkkoon ja näin parantaa sen tavoitettavuutta ja säilyvyyttä. Ajatuksena on sivistyksellisen sisällön tuottaminen. Mitä sitten sivistys oikein on?

Edesmennyt Olavi Paavolainen (1903-1964) piti itseään ”liian sivistyneenä” miehenä. Hän kirjoitti ystävälleen Katri Valalle mm. näin: ”Tahdon selittää sinulle jo nyt aikaisemmin vikani, jotta et heti pettyisi. Olen keikari, olen laverteleva, ole blaseerattu – sanalla sanoen: liian sivistynyt. Pidän kauniista puvuista, hienoista huoneista, valikoiduista väreistä, tunnelmasta, tanssista etc. – Ymmärrä minua: olen kasvanut ylellisessä kodissa, olen koko nuoruuteni talvet elänyt Helsingissä, olen jo pikku lapsena lukenut taidehistorioita ja tuntenut kaikki kirjalliset suuruudet kuin viisi sormeani. –Olen nähnyt ja tietänyt liian paljon, olen sivistynyt niin että en pääse siitä enää eroon.” (Kaleva 17.9.2003)

Tässä siis Olavi Paavolaisen käsitys sivistyksestä. Arkkipiispa John Vikström on pukenut oman käsityksensä sivistyksestä näin:
”Ajatellessani jotakin sivistyneenä pitämääni henkilöä huomaan näkeväni silmieni edessä nöyrän ihmisen. Hänen sivistyneisyytensä ilmenee erityisesti kunnioituksena elämää ja muita ihmisiä kohtaan, toisen ihmisen hienotunteisena huomioonottamisena, suvaitsevaisuutena, joka ei ole välinpitämättömyyttä, avarakatseisuutena, kykynä nähdä ja arvioida asioita useammasta näkökulmasta.”

Kansallisessa sivistysstrategiassa on määritelmä:
Sivistys on inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa ylläpitoa ja kehittämistä. Sivistyksellä on yhtä aikaa välinearvoa ja itseisarvoa. Se on henkisen pääoma- ja toimintavalmiuksien varanto, jota ihminen tarvitsee tavoitteidensa toteuttamisessa ja elämänsä hallinnassa. Toisaalta se jatkuvasti muuttuva prosessi, joka ilmaisee niin yksilön kuin kansakunnankin hyvän inhimillisen elämän perimmäisiä päämääriä.

Jokaisella meillä lienee oma käsityksensä sivistyksestä ja sivistyneestä ihmisestä. Eikö kuitenkin ole niin, että sydämen sivistys on sitä kaikkein sykähdyttävintä sivistystä.

 

Ominta aineistoa 

KirjastoVirmassa etsitään alueen kunkin pitäjän omaa identiteettiä kuvaavaa, ominta aineistoa, tätä päivää ja historiaa. Oman identiteetin tunnistaminen ja tiedostaminen on tärkeä osa ihmisen kehitystä, yhä useampi meistä haluaa tietää ”mistä on kotoisin”, mikä minä olen, mikä on minun kotikuntani ja kotimaakuntani. Tiedoista, taidoista, asenteista ja arvoista syntyy yksilön identiteetti, kuntalaisen identiteetti. Samalla se on osa alueellista, osa maakunnallista, osa suomalaista, osa eurooppalaista ja osa koko ihmiskunnan identiteettiä.

Tietoa omasta kotikunnasta ja –maakunnasta tarvitaan opetuksessa, erityisesti kotiseutuopetuksessa, ja tutkimuksessa. Tänä päivänä yhä useampaa kiinnostaa sukututkimus. Tietoa tarvitaan oman alueen vahvuuksien tiedostamisessa, elinkeinoelämässä, matkailussa, kulttuurielämässä, kulttuurimatkailusta. Itse asiassa jokainen meistä tarvitsee tietoa.

Sitä ominta aineistoa on vaikea määritellä, ei ole olemassa yhtään ehdottomasti oikeaa vastatusta. Mutta se voi olla esimerkiksi tarinoita, kirjoitelmia, muistelmia, historiikkeja, arkistoluetteloita, arkistoaineistoa, valokuvia, kulttuurikohteita, taiteilijoita, merkkihenkilöitä. Kullakin pitäjällä on omat juurensa ja kulttuurinsa, niistä saan parhaimman aineiston.

Hanna Järviluoma
projektipäällikkö
http://www.kirjastovirma.fi/