Pienviljelijä, Makolan nikkelikaivoksen löytäjä
Syntymäpaikka
Nivala
Syntymäpäivä
3.5.1895
Kuolinpaikka
Nivala
Kuolinpäivä
11.8.1950
Kusti Ainasoja viljeli pientä tilaansa ja oli itseoppinut pelimanni, mandoliinin ja huuliharpun soittaja sekä kansangeologi, joka tunsi malmikivet yhtä hyvin kuin kaivosyhtiön geologit. Ainasoja löysi noin neljän kilometrin päästä Makolasta heinäkuun lopulla 1936 noin kuution kokoisen malmipitoisen serpentiinikiven, josta hän lähetti näytteitä Geologiselle toimikunnalle. Heti saman kuun aikana sieltä lähetettiin geologi paikkaa tarkastamaan. Myöhemmin Ainasoja löysi toisenkin lohkareen ja vielä myöhemmin hänen poikansa Vilho Ainasoja löysi kaverinsa Eino Oikarisen kanssa uuden lohkareen lähempää Makolaa.
Eino Oikarisen isä Seth Oikarinen, joka oli ollut Amerikassa kuparikaivoksessa, etsiskeli myös malmikiviä samalta alueelta. Sethin mielestä hän oli jo aikaisemmin lähettänyt näytteitä Makolan malmista, ja kunnia kaivoksen löytämisestä kuuluisi hänelle. Seth kirjoitti tästä seikkaperäisen selostuksen 25.11.1940 Kaleva-lehteen. Kusti Ainasojan vastineen ja Outokumpu Oy:n ilmoituksen perusteella on Kusti kuitenkin kiistatta niiden malminäytteiden lähettäjä, joiden perusteella Geologinen toimikunta löysi Makolan malmion 1937. Jo silloin löydettiin myös Hituran nikkelimalmio noin kolmen kilometrin päästä.
Hituran kaivos avattiin 1960–70-lukujen vaihteessa, ja se toimii vielä 2000-luvun alussa. Kummankaan alueen malmi ei ollut kovin rikasta, joten kaivokset olivat välillä kiinni nikkelin hinnan vaihdellessa. Makolan kaivoksen rakennustyöt alkoivat 1940, ja malmin louhintaan päästiin 1941. Kaivos oli ensimmäinen kokonaan suomalaisten suunnittelema, ja se toimi vuoteen 1954. Rakennusvaiheen ja louhinnan aikana Makola oli merkittävä työnantaja Nivalassa. Makolaan nousi pieni kaivosyhdyskunta, jossa toimi koulukin. Myös Kusti Ainasoja sai huoltotöitä Makolasta. Alkuaikoina siellä tuotettiin toiminnassa tarvittava sähkö, ja Kustin työhön kuului mm. höyrykattilan päivystys.
Kusti Ainasoja on haudattu Karvoskylän hautausmaahan. Outokumpu Oy laitatti hänelle hautakiven Makolan serpentiinistä. Syvältä maan sisästä nostettu malmipitoinen kivi rapautui murusiksi parissakymmenessä vuodessa. Oman pitäjän kuvanveistäjä Kalervo Kallio ikuisti Kustin tuleville polville muotokuvaveistokseksi, joka on nähtävänä Kyösti ja Kalervo Kallion museossa.
Vanhemmat
pientilallinen Juho Antinpoika Ainasoja ja Janika Konttila
Puoliso
Kirjoittaja
Kari & Seija Krapu
Tekstin lähde
Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995