Kuvanveistäjä
Syntymäpaikka
Nivala
Syntymäpäivä
28.3.1909
Kuolinpaikka
Helsinki
Kuolinpäivä
2.11.1969
Kalervo Kallion kuvanveiston taustana on valistuneen talonpoikaiskodin henkinen perintö ja nuoruusiässä nuorisoseuratoiminnan virittämä omakohtainen kiinnostus taiteisiin.
Kallio suuntautui alun perin vakavasti kotitilansa Nivalan Heikkilän isännäksi. Sitä ajatellen hän kävi maamiesopiston Mustialassa. Kallion kuvanveistoharrastus alkoi vasta 1930-luvun alkupuolella. Harrastus vakavoitui, kun Kallio pääsi keväällä 1935 Helsinkiin kuvanveistäjä Alpo Sailon (1877–1955) oppiin tämän valmistaessa runonlaulajapatsasta Sortavalaan. Työskentely Sailon ateljeessa perehdytti Kallion kuvanveiston perusteisiin ja sai tulevan kuvanveistäjän vakuuttumaan kutsumuksestaan.
Syksyllä 1935 Kallio pääsi opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Taideyhdistyksen piirustuskoulussa kuvanveistoa opetti Felix Nylund (1878–1940), joka tutustutti oppilaansa tanskalaisen kuvanveiston vahvaan uusklassismin perinteeseen. Enemmän Kalliota kiinnosti kuitenkin ranskalaisen Rodinin kuvanveisto, joka poikkesi voimakkuudessaan hillitymmästä uusklassismista. Kallio menestyi opinnoissaan hyvin, ja opetus antoi hänelle vankan perustan kehittyä kuvanveistäjänä.
Kallio asetti ensi kerran töitään esille Suomen Taiteilijain 45. näyttelyyn vuonna 1937. Vuonna 1938 Kallio sai toisen palkinnon Kajaanin Elias Lönnrotin muistomerkkikilpailussa, ja jo samana vuonna häneltä tilattiin Juho Vesaisen muistomerkki Iin kirkon edustalle.
Näiden klassistis-romanttisten monumentaaliveistosten ohella Kalervo Kallio valmisti muotokuvia, joista tuli 40-luvun sotavuosien materiaalipulan aikana hänen päätuotantoansa uudesta karelianismin aallosta innoitusta saaneiden pienoispatsaiden ohella. Kallio valmisti muotokuvia muun muassa Werner Söderström Osakeyhtiölle, joka tuolloin aloitti oman kirjailijamuotokuvien kokoelmansa.
Sodan jälkeen keväällä 1945 Kalervo Kallio piti ensimmäisen suuren yksityisnäyttelynsä, joka sai kriitikoilta kuitenkin varsin penseän vastaanoton. Muutoinkin 40-luvun loppu oli kuvanveistäjälle henkisesti varsin ahdistavaa aikaa. Myös taiteen kaupallinen arvo laski nopeasti sodan jälkeen, mikä vaikeutti työskentelyä entisestään. Toisaalta alkava kaatuneiden muistomerkkien pystyttäminen alkoi työllistää kuvanveistäjiä. Kalliokin valmisti ensimmäisen kaatuneiden muistomerkkinsä Riihimäelle vuonna 1948.
Heikentyneet mahdollisuudet menestyä kotimaassa saivat Kallion suuntautumaan ulkomaille. Hänen näyttelynsä Göteborgissa 1948 ja Tukholmassa 1949 saivat tunnustusta, jonka rohkaisemana kuvanveistäjä siirtyi Yhdysvaltoihin. Menestys jatkui: Kallio voitti Washington DC:ssä järjestetyn kansainvälisen veistoskilpailun puolustusministeri James Forrestalin muistomerkistä vuonna 1949. Muistomerkki tilattiin Kalliolta ja se paljastettiin Pentagonissa.
Kalervo Kallion maine muotokuvanveistäjänä levisi laajalle. Hänen malleinaan istuivat Yhdysvaltain presidenteistä Hoover ja Truman, Nobel-fyysikko Albert Einstein, Monacon ruhtinas Rainier sekä Espanjan diktaattori generalissimus Franco vain muutaman mainitakseni.
Maine menestyksestä ulkomailla kantautui myös kotimaahan, jossa Kalliota työllistivät lukuisat monumentaalihankkeet. Hän veisti kaikkiaan 19 kaatuneiden muistomerkkiä sekä useita maatalousaiheisia muistomerkkejä, joita pystytettiin nopeasti teollistuvassa yhteiskunnassa esi-isien työn muistoksi. Kallio oli lähellä lopullista kotimaista läpimurtoa vuonna 1954, jolloin hän saavutti toisen sijan Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan uusintakilpailussa.
Kallio oli kansainvälistyvän ajan kansainvälinen taiteilija, joka matkusteli tilaustöitä tehden Suomen ja Yhdysvaltojen väliä poiketen tarvittaessa muuallakin Euroopassa ja aina Afrikassa saakka. Ulkomailla häntä työllistivät lukuisat muotokuvatilaukset ja kotimaassa suuret muistomerkkihankkeet. 1950-luvun lopulla Kallio rakennutti itselleen modernin, uusinta tekniikkaa sisältäneen ateljeerakennuksen Helsingin Munkkiniemeen. 1960-luvulla Kallio oleskelikin jo pysyvämmin kotimaassa.
Kallion nimi on pysynyt taidehistoriassamme melko tuntemattomana hänen aikanaan saavuttamasta kansainvälisestä menestyksestään huolimatta. 1950- ja 1960-luvut olivat modernismin läpimurtoa Suomen taiteessa. Kallio uskoi kuitenkin modernismin jäävän pinnalliseksi muoti-ilmiöksi eikä katsonut tarpeelliseksi uudistaa omaksumaansa figuratiivista kuvanveistoa, jonka pohja oli klassismissa. Osaksi tästä syystä Kallio jäi usean muun ikäpolvensa kuvanveistäjän tavoin nuoremman kuvanveistäjäpolven varjoon.
Kyösti ja Kalervo Kallion museossa Nivalassa on esillä runsaasti Kalervo Kallion kuvanveistotöitä, erityisesti muotokuvia.
Kallion teoksia
Linkit vievät KirjastoVirman sivuston ulkopuolelle.
Vanhemmat
tasavallan presidentti Kyösti Kallio ja Kaisa Nivala
Puoliso
Kirjoittaja
Pekka Vähäkangas
Tekstin lähde
Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995