Kirjailija
Syntymäpaikka
Nivala
Syntymäpäivä
19.9.1898
Kuolinpaikka
Helsinki
Kuolinpäivä
2.1.1957
Lenni Laakson vanhemmat olivat tavanneet Sortavalan seminaarissa, ja Elisenvaarasta kotoisin ollut äiti tuli opettajaksi miehensä kotipitäjään. Käytyään pari vuotta isänsä koulua Järvikylällä Lenni siirtyi Kokkolaan yhteislyseoon. Siellä hänen opettajanaan oli kirjailija Teuvo Pakkala, joka innosti poikia niin, että nämä perustivat ”kirjallisen piirin”, jossa luettiin ääneen runoja ja romaaneja. Lenni harrasti myös viulunsoittoa ja maalaamista, mutta isoisän tuvassa kuullut salaperäiset kansantarinat ja sadut sekä kannustava opettaja saivat Lennin pyrkimään kirjailijaksi.
Jo kouluaikana pojissa nousi itsenäisyyshenki. Lenni tunsi kotipitäjässään nivalalaisen jääkärivärvärin, kirjailija Kyösti Wilkunan. Aktivistina Lennikin joutui piileskelemään santarmeja piilopirtissä Reisjärvellä. Koulun loppuessa oli vapaussota jo meneillään; Lenni kävi upseerikoulun 1918 ja osallistui vapaussotaan upseerina. Vapaussodan jälkeen Lenni Laakso oli mukana suojeluskuntatoiminnassa vuoteen 1929.
Hän aloitti lehtimiehen uransa 1919 Koti-lehden toimittajana Helsingissä; vuosina 1920–21 hän oli Porissa, 1921–29 Vaasassa ja 1930–31 Seinäjoella. Vuonna 1928 hän teki opintomatkan Saksaan, Belgiaan ja Ranskaan sekä osallistui Tukholmassa lehtimieskursseille. Vuoden 1931 hän opiskeli The Toynbee Hallin yliopistojen Settlementissä. Lehtikirjoittelua hän jatkoi kirjailijan työnsä ohella koko ajan, osin taloudellisista syistä.
Unto Karri oli kirjailijanimi, jonka Lenni Laakso otti virallisesti nimekseen 1930. Unto Karri aloitti runoilla; ensimmäinen esiintyminen oli yhdessä ”Tulenkantajien” kanssa teoksessa Nuoret runoilijat 11 vuonna 1926. Hän ei kuitenkaan koskaan sopeutunut tulenkantajiin, jotka vierastivat juuri Unto Karrin maailmaa: maanläheinen isänmaallinen tausta, suojeluskunta, valkoupseeri, kotiseutuaiheet.
Ensimmäinen oma teos oli sota-aikainen runokirja Tulilinjaan (1928); sitten seurasivat novellikokoelmat Lakeus vaikenee ja Peto (1929) sekä romaanit Sodoma (1929), Sudennälkä (1930), Ristiinnaulittu (1931), Virta painaa (1932) ja Lunastetut päivät vuonna 1933, jolloin Karri sai valtionpalkinnon ja apurahoja. Mirja ja Markus ilmestyi 1934, Ovella 1935, Milloin palaa Meeri 1936, Vainopurret (balladeja) 1937, Elävä pelto 1938 ja Harvat ovat valitut 1938, jolloin hän sai toisen valtionpalkinnon. Karrin aiheet olivat usein kotiseudulta Nivalasta, ja teoksista tunnisti selvästi aitoja tapahtumia ja ihmisiä, vaikkakin kirjailijan vapaudella käsiteltyinä, mistä aiheutui riitoja teoksiin päässeiden tai heidän sukulaistensa kanssa. Unto Karri oli taitava ja tunneherkkä luonnon kuvaaja; runojen aiheita olivat myös sota ja kansantarinat.
Armeijaan Unto Karri palasi 1939 ja oli palveluksessa yhtäjaksoisesti talvisodasta marraskuuhun 1945 toimien komppanianpäällikkönä. Sota-aikana vuonna 1942 ilmestyi romaani Isänmaan perijät, joka menestyi hyvin. Romaani Jeanna Katariina ilmestyi 1945 ja Kappeli 1946, mistä seurasi hankaus akateemikko Kustaa Vilkunan kanssa, koska romaanin henkilöt olivat selvästi Vilkunan perheenjäseniä muistuttavia. Kukkivapuli (1947), Morsiuspolku (1948) ja Sydänten taistelu (1948) olivat Karrin kolme viimeistä julkaistua romaania.
Sisaren kertoman mukaan Unto Karri katkeroitui elämänsä loppuvuosina, koska ei saanut valtion taiteilijaeläkettä eikä tukea ja tunnustusta työlleen edes kotiseudultaan. Alkoholiin menehtyneen kirjailijan jäämistöstä löytyi kaksi valmista käsikirjoitusta, Pelikaani ja Yhden yön ministeri, joita ei ole julkaistu.
Vanhemmat
opettaja Johannes Laakso ja opettaja Jenny Aino Matilda Matilainen
Puoliso
- 22.9.1919 Aili Sofia Kauranen, synt. 9.4.1898 Vaasa, ero 10.6.1938, vanhemmat suutari Oskar Kauranen ja Maria Sofia Eskelä
- 27.7.1941 Sally Siviä Eufrosyne Häkkinen, synt. 2.3.1898 Viitasaari, kuollut 25.9.1988 Helsinki, vanhemmat kansakoulunopettaja ja kansanedustaja Samuel Häkkinen ja Olivia Eufrosyne Englund
Kirjoittaja
Kari & Seija Krapu
Tekstin lähde
Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995