Kujala Liisa

Liisa valmistui opettajaksi Raahen seminaarista 1924. Hän toimi kansakoulunopettajana Paavolassa, Kiuruvedellä, Nivalan Ypyän koulussa ja vuodesta 1935 lähtien Nivalan kirkonkylän kansakoulussa aina vuoteen 1965.

Liisa Kujala teki merkittävän työn Lotta Svärd -järjestössä, jonka Nivalan paikallisosaston puheenjohtajana hän toimi sotavuodet 1939–1944. Lotta Taimi Harju muistelee Liisa Kujalaa:

”Hän kasvatti esimerkillään lottasisarissa isänmaallisuutta, kuria, kuuliaisuutta ja järjestystä, loi lannistumatonta rohkeutta ja uskoa Jumalaan raskaina sotavuosina.”

Vuosina 1941–1943 Liisa Kujala toimi lottana ja apulaisjohtajana KEK (Kaatuneiden evakuointikeskus) 25:ssä, KEK 35:ssä ja KEK 15:ssä sekä lottatoimen tarkastajana Itä-Karjalassa, Vekselyksessä, Petroskoissa, Tomitsalla, Pälkjärvellä ja Viipurissa.

Liisa Kujala kirjoittaa 1941:

”Valkeat arkut saapuvat jälleen hiljaisina, mutta paljon puhuvina lakeuden multaan siunattavaksi. Tahtomme terästyy ja rukous nousee hartaana Jumalan luo, että Hän kääntyisi kansamme puoleen ja antaisi rauhanajan pian koittaa.”

Liisa Kujala kirjoitti muistiin seppelenauhoista kaikkien Nivalan sankarivainajien muistosäkeet. Sodan jälkeen hän kieltäytyi luovuttamasta Nivalan Lotta Svärd -kortistoa ja piilotti sen. Nyt säkeet ja kortisto ovat Nivala-Seuran kotiseutuarkistossa.

Liisa Kujala oli kirkkoneuvostossa 1952–1967, Mannerheimin lastensuojeluliiton Nivalan osaston puheenjohtajana 1962–1977 sekä liiton Pohjois-Pohjanmaan piirin johtokunnassa 1968–1971 ja piirin liittokokousedustajana 1966–1968 ja 1970. Nivalan kunnan sosiaalilautakuntaan hän kuului 18 vuotta.

Liisa Kujala on saanut 2 lk:n Vapaudenmitalin, Sinisen ristin, Lotta Svärd -ansiomitalin, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ansiomitalin ja kultaisen ansiomerkin, sosiaalihuollon keskusliiton ansiomitalin, MKL:n kultaisen ansiomerkin ja opettajien kultaisen ansiomitalin.