Talollinen, valtiopäivämies, herastuomari
Syntymäpaikka
Iisalmi
Syntymäpäivä
1.6.1836
Kuolinpaikka
Nivala
Kuolinpäivä
8.8.1916
Iisalmen pitäjän Ruotaanlahden Haapajärven kylässä Halkoniemen Niskalan talossa syntynyt Paavo muutti vanhempiensa mukana 6-vuotiaana 1842 Ylivieskaan ja sieltä jo seuraavana vuonna Nivalan Välikylään Niskakosken taloon. Paavo oli hyvämuistinen, vilkas ja sanavalmis. Hänen nuoruudessaan ei ollut kouluja, mutta vanhempiensa johdolla hän opetteli luku-, kirjoitus- ja laskutaidon.
Välikylälle muutettuaan ryhtyi Vilhelm Niskanen poikiensa kanssa kohentamaan rappiolle mennyttä Niskakosken tilaa. Perhe työskenteli yhdessä lähes 15 vuotta, jona aikana talo saatiin tuottavaan kuntoon. Kun muut veljet siirtyivät asumaan omia talojaan, jäi Paavo yhdessä Antti-veljensä kanssa viljelemään Niskakoskea. Paavo oli erinomainen talousmies. Niskakosken lisäksi Paavo ja Antti ostivat Haaralan, Karinkankaan, Välitalon, Nikulan, Rantalan, Mäkelän ja Santaholman tilat Välikylässä. Myöhemmin Paavo osti vielä itselleen Ylivieskan puolella olevan Latvakosken tilan. Veljesten yhteiselämä jatkui vuoteen 1902, jolloin Antin poika Taneli vaati jakoa. Paavo Niskanen toimi myös meijerialalla. Omaan meijeriin hän osti kyläläisiltä maitoa ja valmisti voita. Hän harjoitti myös nahkuriliikettä Välikylässä.
Paavo Niskanen oli aktiivinen yhteiskunnallisten asioiden hoitaja. Hän toimi manttaalikunnan valtuutettuna neuvottelijana ja viljan hakijana kruunun makasiinista. Niskanen oli kunnallislautakunnan jäsenenä Nivalan kunnan perustamisesta 1867 alkaen. Hän oli allekirjoittajana itsenäisen pitäjän perustamisasiakirjassa. Kunnallislautakunnan puheenjohtajana hän oli 1873–85.
Niskanen valittiin vuoden 1872 valtiopäiville talonpoikaissäädyn edustajana. Valtiopäivillä hänet valittiin jäseneksi enennettyyn valiokuntaan, jonka tuli ratkaista kysymys suostuntavarain määräämisestä sokeain lasten opetusta ja kasvatusta varten. Hänet valittiin varajäseneksi talousvaliokuntaan ja yleiseen valistusvaliokuntaan. Valtiopäivillä Niskanen vastusti kotitarvepolttoa. Hän oli allekirjoittajana anomuksessa, joka koski hollikyydin, maanteiden ja siltain rakennusvelvollisuuden järjestämistä niin, että muutkin kuin maanomistajat huolehtisivat niistä. Samoin hän oli mukana anomuksissa, jotka koskivat sanomalehtien postitaksan alentamista, oluen valmistuksen ja myynnin kieltämistä, laukkuryssien kanssa kauppaa käyvien sakottamista ja koirien kiinnipitoa koko rauhoitusajan. Hän teki kalajokelaisen valtiopäivämiehen Jaakko Merenojan kanssa anomuksen rautatieverkon ulottamisesta Ouluun. Niskasen aloitteesta Kalajokivarren isännät lupasivat tehdä ilmaiseksi töitä rautatien hyväksi.
Sortovuosina helmikuun manifestin jälkeen 1899 Paavo Niskanen valittiin talonpoikaissäädyn edustajana suureen lähetystöön keisarin luona käyntiä varten.
Niskanen palkittiin suonviljelyksestä Talousseuran palkinnolla ja maanviljelyksestä hopeamitalilla.
Paavo Niskanen valittiin 1876 Turun kirkolliskokoukseen Kalajoen rovastikunnan edustajana. Hän oli Herättäjäyhdistyksen perustajajäsen. Kirkon kokouksiin hän osallistui jo vuodesta 1856 alkaen ja oli kirkkoraadin jäsen 1875–1916. Hän oli mukana lähetystössä, jonka tehtävänä oli saada Tuomiokapituli muuttamaan Kuopiosta Ouluun.
Niskanen valittiin lautamieheksi 1871, herastuomarin arvon hän sai 1878, ja hän oli lautamiehenä vuoteen 1887.
Paavo Niskanen oli kruununnimismiehen apuna valvomassa väkijuoma-asetuksen noudattamista 1890. Hänen toimestaan oli Nivalan markkinapaikalle pystytetty tukeva aita, johon juopuneet ja räyhääjät voitiin sulkea. Kostoksi oli putkan oveen ilmestynyt kansanrunoilija Petteri Ekdahlin säkeitä mukaileva pilkkaruno: ”Tämä on pantu Paavaliksi, nimetty Niskaseksi, herastuomarin taloksi, kunnanmiehen kunniaksi.”
Kunnan kassamiehenä Niskanen toimi 16 vuotta. Hän oli perustamassa Nivalan säästöpankkia 1886 ja oli pankin ensimmäisen johtokunnan jäsen 1885–94, hallituksen jäsen ja pankin isännistön jäsen 1898–1904. Herastuomari Niskanen kuului pitäjän suurimpiin yksityisiin rahanlainaajiin. Vuonna 1887 hänen tiedetään lainanneen Amerikkaan lähtijöille 300 markan lipunhintoja yhteensä 7 400 markkaa. Vielä 1904 kuntakokous valitsi hänet lähetystöön, jonka piti anoa senaatilta keisarillista esitystä Ylivieska–Iisalmi-radan rakentamiseksi.
Paavo Niskanen on saanut hyödyllisistä toimista Keisari Aleksanteri II hallitessa hopeamitalin Pyhän Stanislain ja toisen Annan nauhasta kannettavaksi.
Niskasen sanavalmiudesta kertoo seuraava tapaus: Kun Paavo Niskanen Nivalan kunnan edustajana oli Aleksanteri II:n muistopatsaan paljastamisjuhlassa Helsingissä, tarjosi kaupunki maaseudun edustajille päivällisen, jota lehdistössä voimakkaasti arvosteltiin. Eräs herra tapasi körttipukuisen Paavon kadulla ja sanoi: ”Ei suinkaan isäntä mene niihin päivällisiin, jotka köyhäin varoilla kustannetaan?” Paavo vastasi: ”Isäni sanoi, mene poikani aina kun kutsutaan”, ja lisäsi, ”antakaa patsas Nivalaan, niin ruokimme teidät kernaasti ja köyhiä meilläkin on”.
Vanhemmat
herännäisjohtaja, talollinen Vilhelm Niskanen ja Anna Alm
Puoliso
- 14.6.1859 Fredrika Oja, syntynyt 30.7.1840 Nivala, kuollut 22.11.1909 Nivala, vanhemmat talollinen Henrik (Heikki) Oja (alkujaan Padinki) ja Valborg (Valpuri) Oja
- 27.7.1910 leski Maria Loviisa Marjoniemi, o.s.Niemi, syntynyt 10.2.1844 Nivala, kuollut 11.6.1921 Nivala, vanhemmat talollinen ja lautamies Juho Niemi ja Agneta Uponen
Kirjoittaja
Kari & Seija Krapu
Tekstin lähde
Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995