Saalasti Kerttu

Agronomi, maanviljelijä, kansanedustaja, opetusministeri, opetusneuvos

Syntymäpaikka

Nivala

Syntymäpäivä

21.9.1907

Kuolinpaikka

Nivala

Kuolinpäivä

31.1.1995

Kerttu Kallio kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa 1927, valmistui maatalous- ja metsä­tieteiden kandidaatiksi 1935 ja agronomiksi 1936. Hänen nuoruuden harrastuksiinsa kuuluivat partio ja nuoriso­seura­työ. Nivalan nuoriso­seuran esimiehenä hän oli 1928–29. Hän oli taitava kirjoittaja; satojen puheiden, esitelmien ja lehti­artikkeleiden lisäksi hän kirjoitti katsauksia talon­poikais­kulttuurista, runoja ja kirjankin myöhemmällä iällään. Hän harrasti maalaamista sekä otti laulu­tunteja kuuluisalta laulajattarelta Hanna Granfeltiltä. Hän jäi 40-vuotiaana (1947) leskeksi hoitamaan Keski­talon tilan emännyyttä ja isännyyttä viiden pienen lapsen kanssa, joista nuorin syntyi kaksi päivää isänsä kuoleman jälkeen.

Kerttu Saalasti valittiin ainoana naisena Nivalan kunnan­valtuustoon 1937. Valtuusto­kautenaan hän toimi useissa lauta­kunnissa, mm. köyhäinhoito­lauta­kunnassa. Sota-aikana hän hoiti koti­rintamalla yhteys­lotan tehtäviä. Kerttu Saalasti oli maalais­liiton kansan­edustajana 1948–61 ja keskusta­puolueen kansan­edustajana 1966–69. Kansan­edustajana hän kuului sivistys­valio­kuntaan koko edustaja­kautensa ajan. Hän kuului 1966–69 suureen valio­kuntaan sen vara­puheen­johtajana. Pohjois­maiden Neuvoston jäsen hän oli 1959–61 ja 1966–70 sekä tasa­vallan presidentin valitsija­mies 1950, -56, -62 ja -68.

Kerttu Saalasti valittiin moniin komiteoihin, toimi- ja neuvottelu­kuntiin, joista mainittakoon seuraavat: lasten päivä­hoito­komitea, valta­kunnan­suunnittelu­komitea, valtion ravitsemus­komitea, maa­talouden tutkimus­keskuksen neuvottelu­kunta, koulu­ohjelma­komitea, vuosien 1958 ja 1959 kansan­opisto­komiteat, naisten koti­taloudellisen kansalais­kasvatuksen komitea ja sosiaali­huollon peri­aate­komitea. Hän oli jäsenenä myös epä­siveellisten julkaisujen valvonta­lauta­kunnassa, Suomen sävel­taiteen tuki­säätiön valtuus­kunnassa ja hallituksessa jäsenenä sekä vara­puheen­johtajana, samoin Suomen kansallis­oopperan hallinto­neuvostossa.

Kerttu Saalasti nimitettiin Kekkosen V hallituksen opetus­ministeriksi 1954–56 ja Sukselaisen hallituksen opetus­ministeriksi 1957. Hänen ministeri­kaudellaan esiteltiin edus­kunnalle kolme merkittävää uudistusta: Oulun yli­opiston perustaminen, Jyväs­kylän kasvatus­opillisen korkea­koulun tiedekunta- ja valtionapu­järjestelyt sekä Yhteis­kunnallisen korkea­koulun siirtäminen Helsingistä Tampereelle.

Oulun yli­opiston perustaminen oli Kerttu Saalastin suurin henkilö­kohtainen saavutus hänen poliittisen uransa aikana. Hän oli Oulun yli­opiston väli­aikaisen konsistorin jäsen 1959–62. Oulun yli­opisto soi hänelle lääke­tieteen ja kirurgian kunnia­tohtorin arvon 1972. Saalasti sai professori Pentti Kaiteran rahaston ensimmäisen apurahan yli­opiston aikaan­saamisesta. Kerttu Saalasti vaikutti myös puolue­organisaatiossa. Hän oli Maalais­liiton/Keskusta­puolueen puolue­valtuus­kunnan jäsen 1955–70, puolueen vara­puheen­johtaja 1964–70, Maalais­liiton/Keskusta­puolueen Naisten puheen­johtaja 1954–70, puolueen nais­järjestön Oulun piirin puheen­johtaja 1953–70, Pohjois-Pohjanmaan piirin piiri­toimi­kunnan jäsen ja edus­kunta­ryhmän vara­puheen­johtaja.

Kerttu Saalasti toimi myös lukuisissa muissa luottamus­tehtävissä ja maa­talous­järjestöissä. Hänet valittiin mm. Oulun läänin talous­seuran johto­kunnan jäseneksi, ja sen maa­talous­naisten piiri­keskuksen puheen­johtajana hän oli 1953–69. Vuodesta 1970 lähtien hän oli Oulun maa­talous­keskuksen johto­kunnan jäsen ja Maa- ja koti­talous­naisten puheen­johtaja. Maa­talous­seurojen keskus­liiton valtuus­kunnan jäsen hän oli 1952–67 ja johto­kunnan jäsen 1960–69.

Hän kuului myös Maa­talous­naisten keskuksen johto­kuntaan ja toimi keskus­järjestön vara­puheen­johtajana 1955–69. Saalasti oli Maa­talouden tutkimus­keskuksen neuvottelu­kunnan jäsen, Maa­seudun sivistys­liiton johto­kunnan vara­puheen­johtaja, Kala­joki­laakson maa­talous­koulun, Koti­teollisuus­järjestöjen keskus­liiton, Maa­seudun loma­liiton, Väestö­liiton ja Nivalan nais­koti­teollisuus­koulun johto­kunnan sekä Kylväjä-lehden toimitus­neuvoston ja Suomen sota­veteraani­liiton valtuus­kunnan jäsen. Kerttu Saalasti oli Suomen kulttuuri­rahaston Kyösti Kallion rahaston hoito­kunnan jäsen 1966–75. Nivalan seura­kunnan kirkko­valtuustossa hän oli 1953–70.

Saalasti vaikutti merkittävästi Kyösti ja Kalervo Kallion museon perustamiseen Nivalaan. Ahti Sonninen sävelsi 1975 kantaatin Kerttu Saalastin 1936 kirjoittamaan runoon Valkea lakeus. Vuonna 1972 julkaistiin WSOY:n kustantamana Saalastin vanhemmistaan kirjoittama elämä­kerrallinen teos Anna hänelle nöyrä mieli. Kerttu Saalasti oli jäsenenä valtio­neuvoston asettamassa Kyösti Kallion elämä­kerta­toimi­kunnassa ja järjesti Kyösti Kallion arkiston luovuttamisen elämä­kerran kirjoittajan käyttöön.

Opetus­neuvos Kerttu Saalasti oli vahva suomalainen vaikuttaja­nainen. Hänet muistetaan määrä­tietoisena ja sinnikkäänä asioiden ajajana, jolle kehitys­alue­politiikka, maa­seudun sivistäminen ja varsinkin maa­seudun naisten aseman parantaminen olivat tärkeitä. Hän muisti aina painottaa myös edellis­polvien työn kunnioittamisen merkitystä. Hän olikin edellä­kävijä ja esi­kuva monille maa­seudun naisille.

Saalastille on myönnetty Maa­talous­keskuksen kultainen mitali, Suomen Leijonan komentaja­merkki 1957 ja keskusta­puolueen kultainen ansio­merkki 1966. Opetus­neuvoksen arvo­nimen Kerttu Saalasti sai 1969.

Vanhemmat

tasavallan presidentti Kyösti Kallio ja Kaisa Nivala

Puoliso

Nivalassa 5.9.1936 maatalousteknikko Filip Teuvo Saalasti, syntynyt 2.9.1905 Kempele, kuollut rintamalla saamaansa keuhkotautiin 9.6.1947, vanhemmat agronomi, kansanedustaja, Oulun läänin talousseuran johtaja Filip Saalasti ja Sofia Heleena Heiko

Kirjoittaja

Kari & Seija Krapu

Tekstin lähde

Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995