Maanviljelijä
Syntymäpaikka
Nivala
Syntymäpäivä
4.10.1905
Kuolinpaikka
Nivala
Kuolinpäivä
4.12.1989
Käytyään Raudaskylän kristillisen kansanopiston ja Kauhavan maamieskoulun tuli Joosesta 1931 pakkohuutokaupan partaalla olleen Vilkunan vanhan sukutalon isäntä. Joosen isä Augusti oli omaksunut herännäisyyden, ja tuomiokapituli oli myöntänyt hänelle saarnaoikeuden. Niinpä Augusti olikin enemmän saarnamies ja ajattelija kuin maanviljelijä. Joose ryhtyi tarmokkaasti tilanhoitoon ja nosti talon pian jaloilleen. Uudistushaluisena hän kiinnitti erityistä huomiota metsänhoidollisiin parannuksiin ja ojitti voimallisesti Vilkunan metsiä. Hän oli perustamassa Nivalan metsänhoitoyhdistystä 1936 ja toimi sen puheenjohtajana.
Joose Vilkuna sai voimakkaita vaikutteita sedältään, kirjailija ja itsenäisyysmies Kyösti Wilkunalta. Hän osallistui aktiivisesti Isänmaallisen kansanliikkeen ja suojeluskunnan toimintaan ja kuului mm. Nivalan suojeluskunnan esikuntaan. Talvisodassa hänet ylennettiin vääpeliksi, ja hän toimi hevoskolonnan johtajana Kenttätykistörykmentti 9:ssa osallistuen mm. Vilajoen taisteluihin. Jatkosodassa vääpeli Vilkuna oli patteriston vääpelinä, jaosjohtajana Kenttätykistörykmentti 4:n 7. Komppaniassa. Hän osallistui Värtsilän, Petroskoin, Syvärin, Maaselän kannaksen ja Ilomantsin taisteluihin.
Sodan jälkeen Joose Vilkuna kiinnostui pienteollisuudesta. Vilkunassa valmistettiin tiiliä jälleenrakentamisen tarpeisiin kymmenen vuotta. Joose oli perustamassa maakunnallista salaojaputkitehdasta, Nivalan Savi Oy:tä, ja oli sen johtokunnassa. Hän oli myös perustamassa vesiyhtiötä verkostoveden saamiseksi kirkonkyläläisille.
Joose Vilkuna oli kala- ja erämies, hän kirjoitti eläin- ja metsästysaiheisia juttuja ja häneltä ilmestyi eräaiheinen pakinakokoelmakin 1972. Hän oli Nivalan metsästysseuran perustajajäsen ja puheenjohtaja. Metsästäjistä toiset ovat pyyntimiehiä, toiset saantimiehiä. Joose oli saantimies. Taitavana ampujana hän osallistui menestyksellisesti moniin kilpailuihin.
Herännäisyyden Joose oli saanut jo verenperintönä, ja niinpä seuravirret kajahtelivatkin usein Vilkunan suuressa pirtissä. Kirkkovaltuuston jäsen Joose Vilkuna oli 1933–1972, ja Lyyli Salmisen sekä Alopeusrahastojen hallituksessa hän oli 1975–1980.
Joose Vilkuna tunnettiin aktiivisena kotiseutumiehenä. Nivala-Seuran johtokunnassa hän oli 1960–1978 sekä museo- ja maisematoimikunnassa 1978–1984. Hän oli perustamassa Kalajokilaakson kotiseutuliittoa 1964 ja järjestämässä valtakunnallisia kotiseutupäiviä Nivalassa 1969. Hän oli sankarihautatoimikunnan jäsen. Joosen yhdessä veljensä akateemikko Kustaa Vilkunan kanssa suunnittelema Nivalan vanhimman kirkon, Sarparannan saarnahuoneen, muistomerkki paljastettiin Malisjoen rannalla 1952. Joose Vilkunan aloitteesta pystytettiin hänen suunnittelemansa Niilo Kustaa Malmbergin muistomerkki Nivalan Pirttirannalle 1966. Joosen käsistä syntyivät tarvekalut niin puusta kuin raudasta. Häneltä sujuivat risuaidan teko niin kuin tervahytin latominenkin.
Joose Vilkuna tunnettiin huumorintajuisena ja omaperäisenä persoonana, joka ajatteli omat polkunsa, ei turhia kumarrellut ja seisoi järkähtämättömästi omaksumiensa arvojen takana. Hän oli ahkera kynänkäyttäjä, jonka kirjoituksia sai lukea usein eri lehdistä. Vakituisena avustajana hän kirjoitti Pellervoon ja Metsälehteen.
Joose Vilkuna on julkaissut seuraavat teokset:
Lisäksi hänen kirjoituksiaan on ilmestynyt Nivalakirja II:ssa 1963, Nivalakirja III:ssa, 1964 ja Nivalakirja IV:ssa 1965, T. Nygårdin toimittamassa Nivalan kirjassa (1970) on Joose Vilkunan kirjoittama luku Herännäisyys yhteiskunnallisena tekijänä, ja Sanakanava-antologia vuodelta 1974 sisältää Joose Vilkunan novellin Lähetystyö. Vuonna 1990 ilmestyi Sisko Pirttimaan toimittama kirja Kaksikielinen hirvi, Juttuja Joosesta ja Joosen jutut.
Joose Vilkunalle on myönnetty 1 lk:n Vapaudenmitali ja 2 lk:n Vapaudenmitali kaksi kertaa.
Vanhemmat
talollinen August Vilkuna ja meijerska Anna Nikula
Puoliso
Kirjoittaja
Kari & Seija Krapu
Tekstin lähde
Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995