Kansakoulussa oli laaja opetusohjelma ja uudenaikaiset opetustavat. Aluksi opettajat saivat itse järjestellä opetuksen ja valita oppikirjat, mutta pian alettiin tähän antaa ohjeistus.
Oppiaineina oli mm. luku- ja kirjoitustaitoa, laskentoa, uskontoa, maan- ja luonnontietoa, historiaa, voimistelua, kuvaantoa eli kuvataidetta, käsitöitä sekä laulua.
Kirjoittamista ja laskemista harjoiteltiin rihvelitaululle, sillä vihkoja ja paperia haluttiin käyttää säästäväisesti. Pulpetissa oli mustekynän käyttöä helpottamassa oma kolo mustepullolle. Mustekynän kanssa tarvittu kynänpyyhin saattoi olla värikäskin, sillä se oli koottu tilkuista. Kauniin käsialan opetteluun käytettiin koulussa paljon aikaa.
Värikkäät kuvataulut ja kartat olivat tärkeä osa opetusta. Oppikirjat eivät vielä vaihtuneet tiuhaan, vaan esimerkiksi jo ensimmäisten koululaisten käytössä ollutta Topeliuksen Maamme kirjaa hyödynnettiin opetuksessa hyvin pitkään.
Koululaiset huolehtivat aluksi kouluhuoneiden lämmittämisestä ja siivouksesta. Huoneet olivat puulämmitteisiä, ja puita piti kylminä aikoina kantaa tulisijaan paljon. Lämmittämisessä huomattiinkin olevan niin suuri urakka, että läksyjen teko kärsi, ja lapset vapautettiin lämmitysvastuusta.
Tavallisesti koulua oli nykyisestä poiketen kuutena päivänä viikossa, tosin joka kuukausi oli ainakin yksi vapaa lauantai.
Kaikkien lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin eivät olleet samat. Ilmaisia koulutarvikkeita ei tunnettu, ja ruokatunninkin aikana eväitä saivat aluksi syödä ne, joilla niitä mukana oli. Joka kodista eväitä ei voitu mukaan antaa.
Kouluissa koetettiin erilaisin tempauksin kerätä rahaa yhteisen kouluruokailun järjestämiseksi. Oppilaat myös toivat kouluille syksyisin perunoita ja marjoja. Vasta sotien jälkeen koulukeittolat olivat vakituisesti toiminnassa kaikilla Nivalan kouluilla.
