Nivalassa kirkko on ”keskellä kylää”. Vaikka kaupungin keskustaajaman asutus on levinnyt Kalajoen ja Savontien vartta itään päin, varsinainen ydinkeskusta on kirkon läheisyydessä. Myös kaukaisimmista kylistä katsottuna kirkko on melko keskellä.
Nivalan ensimmäinen kirkko, 1682 rakennettu pieni saarnahuone, sijaitsi kirkkorannassa Malisjoen töyräällä. Toinen, vuodelta 1761, oli suunnilleen nykyisen kirkon paikalla. Sen ikä jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä uusi, suurempi kirkko valmistui 1803. Tuo ajankohta oli muutoinkin merkittävä, sillä Pidisjärvestä, joksi paikkakuntaamme aikaisemmin nimitettiin, muodostettiin 1802 Kalajoen seurakuntaan kuuluva kappeliseurakunta.
Nykyinen, kolmas kirkkomme on kansan rakennustaidon mestarinäyte. Sen on suunnitellut Simon Jylkkä-Silvén ja rakentanut Niilo Koskela. Istumapaikkoja on 600. Kirkko on rakennettu pitäjäläisten päivätyönä. Suoritus on monella tavalla mittava. Pidisjärven kappeliseurakunnan väkiluku lienee ollut tuolloin noin 1500. Ihmisten varallisuus oli vähäistä. Kuitenkin kansan keskuudessa löytyi voimaa ja taitoa rakentaa oma kirkko.
Ulkoapäin katsottuna kirkko on yksinkertaisen kaunis ja juhlallinen. Nykyisen ulkomuotonsa se sai 1800-luvun lopulla, jolloin uusi kellotapuli rakennettiin sen länsipäähän ja seinät laudoitettiin. Kun kirkkoon astuu sisälle, ensivaikutelma on valoisuus. Seinäpinnat ovat vaaleat ja ikkunat suuret. Väriäkin kuitenkin on. Ruskean eri sävyillä, siniharmaalla, tummanpunaisella ja kullalla korostetaan yksityiskohtia. Katon tukirakenteet, jotka kestävyydessään ovat menneiden polvien osaamisen taidonnäytteitä, ovat samalla koristeita.
Viimeisimmän korjaustyön yhteydessä maalikerrostumien alta paljastui lisää kauniita yksityiskohtia, muun muassa katon rajassa kiertävä ornamenttikuvio ja Jeesuksen pyhä sydän -aiheinen koristelu. Vanhimmat maalaukset, jotka olivat välillä poissa kirkosta, on asetettu nyt pohjois- ja eteläpäätyihin. Niiden tekijää ei tiedetä, mutta ne saattavat olla 1800-luvun alussa täällä päin liikkuneen Tuomas Kiempen töitä. Nykyisen alttaritaulun on maalannut A. Vendelin 1875 ja kuorin yläosassa olevat Jeesuksen kärsimyshistoriaa esittävät maalaukset Lauri Välke 1952.
Kirkon pohja on ristin muotoinen. Ratkaisu lienee käytännöllinen, koska hirsirakennus pysyy tässä muodossa paremmin koossa ja kattorakenteiden jännevälit jäävät lyhyemmiksi. Kuitenkin ristin muoto julistaa kirkon pääsanomaa, ristiinnaulittua Kristusta. Tästä aiheesta kertoo myös niin vanha kuin uusi alttaritaulu.
Elämä on ristin kantamista. Kullakin ajalla ja ihmisellä on oma ristinsä. 1800-luvun ihmisten vaivoina olivat halla, nälkä ja sairaudet. Vaikka 1900-luku on tuonut ennennäkemättömän hyvinvoinnin, ihmisen oma paha luonto tekee yhä elämästä ristin kantamista. Siksi on tarvittu ja tarvitaan ristin turvaan pakenemista. Siksi kotikirkko on Nivalan ihmisille rakas. Siellä on saatu ristin kantamisen aikoina lohtua ja apua. Sinne on ollut hyvä tulla viettämään myös onnen hetkiä.
Moni seurakunnan palvelija on ehtinyt jo julistaa kirkossamme armon sanomaa. Tunnetuin heistä on Niilo Kustaa Malmberg, joka oli Pidisjärven kappalaisen apulaisena 1833–38. Hän osasi tuoda armon sanan niin alas, että ihmiset joukoittain heräsivät. Nivala ja sen kirkko ovatkin herännäisyyden syntysijoja. Lestadiolainen herätysliike tuli paikkakunnalle viime vuosisadan loppupuolella. Molemmat liikkeet vaikuttavat seurakunnassamme, kokoavat väkeä kirkkoon ja ovat pitäneet yllä myös veisuuperinnettä. Tämän ajan sananpalvelijoina kysymme usein, miten onnistumme välittämään kristillisen perinnön uudelle sukupolvelle. Esi-isien rakentama kotikirkko keskellä kylää rohkaisee.