Yllämainitulla kömpelöllä otsakkeella kirjoittaa nimim. ”Asiaa seurannut” Nivala-lehdessä peräti kummallisen sepustuksen ns. Nivalan konikapinasta. Vaikka allekirjoittaneen henkilökohtaisesti ei sallittu olla rauhassa, en sittenkään katsonut olevan syytä: noin heikosti perusteltuun ja väärinkerrottuun sepustukseen vastata, mutta kun useat ”lähimmäiseni” pakottivat puuttumaan asiaan, niin siksi asiasta oikaisuna muutama sana.
Sanotussa lehdessä on samasta asiasta nimim. ”Timo” kirjoittanut aikaisemmin tosin kyllä lyhyesti mutta niin asian keskeltä, etten katso olevan syytä uudestaan toistaa samoja asioita, ja siksi koskettelenkin asiaa vain muutamilta kohdilta, vaikka asian tärkeys ja laatu ovat niin monet ja kauaskantoiset, että se vaatisi oikeastaan oman asiallisen lukunsa, jotta joskus esim. tohtorinväitöskirjassaan asiaa käsitellessään saisi siitä oikean kuvan kansamme historiaan.
Meitä syytettiin silloin jo ”ettei kansa tiedä, että on niin ahdas aika, mutta kun te sanotte sen niille, niin miksei ne sitten ole tyytymättömiä.” Sama sävy on syytöksessä nytkin, jopa niin pitkälle menevä, että joidenkin henkilöiden mieliteko eduskuntaan olisi ollut kannustimena puhuttaissa pulantorjumisesta. Muistettakoon että itse ”Kallio” istui silloin satulassa, hänen syrjäyttämisensä epäilemättä, olisi ollut ylivoimainen tehtävä,, joten ainakaan eduskuntaan pääsemisestä ei voinut olla toiveita, eikä siitä, milloinkaan puhuttukaan, kun kokouksissa avoimesti ja vapaasti neuvoteltiin.
Salaisista kokouksista ei allekirjoittaneella ole tietoja, en sellaisissa milloinkaan ollut mukana enkä sellaisia kokouksia kertaakaan kutsunut koolle, vaikka tehtäväni oli kokousten koolle kutsuminen. Sen teinkin siihen asti kun sain olla vapaalla jalalla. Vankilaan jouduttuani olivat vapaana olevat aate toverit perustaneet puolueen. Tä olkoon osoituksena ”asiaa seuranneelle” ettei pääsy eduskuntaa ollut tavoitteena allekirjoittaneella vaan syyt olivat syvemmällä, josta muutama sana.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä oli maassamme ns. hyväaika, työtä, oli ja raha kiersi, kuten aina nousukonjunktuurien aikana on asianlaita. Kaikki yrittivät, jolla ei ollut säästövaroja otti lainaa. Lainaa sai helposti ja kaikki yritykset tuottivat odotetun tuloksen niin kauan, kunnes rahamiespiireissä ruvettiin rahakeinottelulla yrittämään rahanarvon nousua, joka välittömästi laski työn arvoa. Työn arvo romahti kuten tunnetaan, vaikka sitä ei näytä ”asiaa seurannut” muistavan vai halunneeko totuuden salata. Työnarvot maataloudessa romahtivat niin, että, voikilo maksoi 12:- nurkille, sianliha 8:-, ruiskilo alun toista markkaa, ohria ei ostettu ollenkaan j.n.e. Varsinaisen työväen palkkataso laski vastaavasti alle toimeentulominimin, niin että, talonruokainen työmies sai 5:- päivältä, ja urakkatöistä, metsätöissä ja ns. varatöissä, maksettiin kympin kahtapuolta. Tee sitten näillä palkoilla ”ahkerasti työtä, säästä ja tule hyvin toimeen”—kuten Nivalassa ensimmäisessä pidetyssä pulakokouksessa neron väläyksenä, ohjeet antoi hyvin tunnettu henkilö, josta antaisin arvosanan ”Nivalan hyvinvoinnin vastustaja n:o 1”. Toivottavasti muistaa sanansa. Näin oli asianlaita työntuloksia noteerattaessa, mutta toisin oli ns. palkannauttijain riveissä virkamiespuolella. Palkkoja ei suinkaan laskettu, ne pysyivät ennallaan. Talonpojan sukutiloilla paukkuivat vasaramarkkinat, huomattavat omaisuudet menivät mitättömistä polkuhinnoista vieraille saalistajille, kunnon ihmisten täytyessä siirtyä vierailta veräjiltä, usein suuren lapsiperheen kanssa tuntemattomista lähteistä yrittämään hankkia toimeentulonsa. Työväki perheineen näivettyi murjujen nurkissa, ei tarennut edes niihin onnettomasti palkattuihin varatöihin kun ei ollut vaatetta ylle. Entäpä virkamiehet, ei tahtonut löytyä mitään niin hyvää joka olisi ollut kyllin hyvää heidän käytettäväkseen.
Tätä taustaa vastaan on katseltava pulaliikkeen syntyä. Kansa oli äärimmäisen katkeroitunut siitä, että arvot jaettiin niin perin nurinkurisesti. Jäljestäpäin joutuu asiaa ajatellen ”Nivalan konikapinan perspektiivissä, todellakin kansa sittenkin uskoo oikean ja käytännön sanoja silloin, kun on suuret arvot kysymyksessä, ja puhuttu sana annetaan vakaassa ja rauhoittavassa mielessä. Nimimerkki leikittelee tosin kyllä tarpeellisen pitkän välimatkan päästä suojeluskunnalla ja sen aseistuksella. Entäpä jos Nivalan tapausten aikana esim. nimismiehen talolla ja kunnan talolla annettiin lupa poikien tosiaan hakea aseensa ja puhdistaa Nivala sinne tunkeutuneesta Väkivallantekijäaineksesta? Valloittaa ei meidän Nivalaa tarvinnut, sillä meidän Nivalamme se oli jo sellaisenaan, mutta jos annettiin puhdistuskehoitus, olisiko ”asiaa seurannut” varma siitä, eikö miesjoukko olisi jotain uskaltanutkin. Mutta jälestäpäinkään ei tarvitse sitä, katua, ettei sanotusta ”puhdistuksesta” missään vaiheessa neuvoteltukaan, tehtiin vain kaikki voitava kiihtyneiden mielien rauhoittamiseksi, jossa myöskin onnistuttiin.
Kuoppalasta lähtömme ei ollut ”livistämistä” vaan yhteyden pitäminen vapaalta jalalta joukkoihin, joilla jatkuvasti oli halu rauhallisesti ja asiallisesti vastata siitä, järjestyshäiriöstä, joka tuli siinä, että kunnian vanhus, ukko Ruuttunen vapautettiin vankilaan menemästä ja luvattiin maanantaihin mennessä kerätä kyseessäoleva sakkoraha ja tuoda se nimismiehelle, jos hän suostuu siirtämään 2 päivällä ukko Ruuttusen vankilaan vientiä. Mutta nimismies, virkavallan vannoutunut edustaja, ei ajatellut seurauksia, ryhtyi pistooli kourassa ärjymään. Sitä ei milloinkaan oikean asiansa puolesta talonpoika kestä, se panee ”toimeksi”, niin oli Nivalan asemalla niin on ollut aina muulloinkin ja uskon, että niin tulee olemaankin. Tunnetussa kappaleessa ”Pohjalaisia” sanoo talonpoika nimismiehelle: ”Älä jännitä. jousta liian kireälle.” Tämä on kansan mielen tulkinta määrätyissä tilanteissa, josta on i pidettävä kiinni tinkimättömästi. Talonpoika tässä maassa edustaa rehtiä, vissiä, ns. multa-aatelia, joka on reilu ja asiallinen, mutta ei alistu orjaksi. Se on aina muistettava.
Ns. näivetystaudista voitiin tutkimuksen perusteella todeta, että näivetystautia on maassamme tavattiin Ylitorniolla 1 tapaus Nivalan tapauksesta taaksepäin lukien kolmisenkymmentä vuotta, ei muuta eikä muualla, ei siis Nivalassakaan yhtään. Sen me tiesimme, kuin myös sen tiesi vanha ja tunnettu hevosten kasvattaja ukko Ruuttunenkin. Rauha hänen hyvälle muistolleen. Syynä. silloiseen hevosteurastukseen oli mielivalta ja hevosten huonoon kuntoon ei näivetystauti vaan halla ja velkaiset talot.
Olisi toivonut, että nimim. ”asiaa seurannutkin” olisi edesmenneinä aikoina jotain oppinut, mutta täytyy havaita—ei mitään. Ehkä, hän onkin kehityskyvytön ihminen. Silloin olisi luullut, Nivala-lehden palstat häneltä kiellettävän. Ei niinkään. Joutuu kysymään, mitä varten oikeastaan on sanottu lehti synnytetty, kun se ei kiellä palstojaan kokonaan väärien tietojen levittämiseltä.
Kun katsellaan asioita sellaisenaan niin huomataan, että, ns. näivetystauti loppui Nivalan konikapinaan, samoin pakkohuutokaupat. Rahamiehet ja silloiset vallanpitäjät tarkastivat kantansa ja mielikarvaudekseen havaitsivat ettei taida pakkohuutokauppatie vedellä. Heräävä maaseutu rupeaa reagoimaan ja heidän käy ehkä lopulta hullusti. Tuloksena oli Maakiinteistöpankki kuin myös eräissä tapauksissa suoraan valtion väliintulo. Näin järjestyi tapaus tapaukselta Nivalan konikapinan päivistä lähtien. Kuin myös keksintö, varatyömaat, muutettiin tavallisiksi töiksi ja ruvettiin maksamaan elintasoa vastaavat palkat. Nämä tekijät olisi ”asiaa seuranneenkin” luullut ottavan huomioonsa kuin myös sen, ettei sanottu Kansanpuolue kuollut mahdottomuuteensa, mutta kun poistui ne tekijät, joita vastaan kansa nousi, jopa puolueenakin ja Maalaisliitto puhdistui, puhdistuen niistä, henkilöistä kuin myös aatesuunnasta, jolla tahdottiin ajaa yksityisen etuja yhteinen kansanetu syrjäyttämällä, ja tämän lisäksi Maalaisliiton ryhmä erikoisesti halusi yhteyttä puolueemme kanssa, niin katsottiin asiattomaksi pitää, pystyssä puoluetta, kun kerran Maalaisliitto jälleen löysi itsensä, rupesi ajamaan ”köyhän asiaa” Alkion viitoittamaa tietä. Tämä ei ollut ”asiaa seurannut” – puolueen kuolema, vaan joustavasti hoidettua järkevää ja asiallista talonpojan asiain hoitamista.
Nivalassa 11. 4. 50.
Heikki Niskanen.
Edelläolevan johdosta haluaa toimitus vain huomauttaa, että kirjoittajan mainitsemalla perusteella emme katso voivamme kieltää palstojamme, sillä. asioita voidaan tarkastella eri tahoilta ja kummankin puolen edustaja katsoo olevansa oikeassa. Niinpä olemme mekin noudattaneet vanhaa tapaa, että molempia puolla on kuultava, sillä ei liene kirjoittajankaan tarkoitus, että jostain asiasta ei saa olla toista mieltä. Kuitenkin katsomme, että tästä, asiasta on riittävästi kirjoitettu. Jos kuitenkin joku haluaa kirjoittaa muistelmiaan, tulemme ne mielihyvin ottamaan arkistoomme, sillä. kuten kirjoittaja mainitsee, asia tulevaisuudessa varmasti tulee tutkijoita kiinnostamaan.
Toimitus.
Nivala-lehti 16/1950