Tirppa
Pelikenttä: noin 7–10 x 40 m
Pelaajia esim. 3–6, vähintään 2
Pelivuoron aloitusarvonta tapahtuu siten, että joku pelaajista ottaa pelivälineet, siis tirppakepit + tirpan suorille käsivarsilleen ja nakkaa ne päänsä yli. Kenen keppi jää lähimmäksi tirppaa, pääsee ensiksi navalle. Sellainen on noin vaaksan verran maanpinnan yläpuolelle ulottuva, noin sormen paksuinen tappi kentän päässä.
Pelivälineet: tirppa, noin 10–20 cm pitkä ja n. 3 cm paksu kapula ynnä tirppakepit. Ne ovat suunnilleen 40–5 cm pitkiä ja 3–4 cm paksuja. Usein toinen pää vuollaan viistoksi, toiseen päähän tehdään lovi.
Arvonnassa voittanut siirtyy navalle, muut menevät kentän puolelle.
Aluksi lyödään ns. kepit, joita voi olla pelaajien iästä ja taidosta riippuen esim. 20–100, sopimuksen mukaan. Tietysti jokaiselle sama määrä, kuten myös keppien jälkeen lyötäviä kannujakin (esim. 20-30kpl)
Keppejä lyötäessä keppi on alussa kourassa niin, että viistetty pää on kouransilmässä, hieman siitä ulos pistäen. Siihen kouran päälle laitetaan tirppa poikittain kepinnokan viisteeseen, heitetään vaaksan verran ilmaan ja keppiä heilautetaan alapäästään osumaan tirppaan. Keppi heilahtaa siis kuten kellon heiluri, mutta mahdollisimman lujalla voimalla. Se osuessa tirppaan tämä lentää ilmassa pyörien ja putoaa alas esim. 10 m:n päähän.
Nyt ottaa arvonnassa toiseksi tullut tirpan ja heittää siltä paikalta sen kohti napaa. Navalla olija saa vastata. Ts. hän yrittää lyödä lähestyvää tirppaa niin loitolle kuin mahdollista ennen sen putoamista maahan. Osuessaan tirppaan se palaa takaisin kentälle. Lyöjä alkaa mitata kepillään viivasuoraa matkaa navalta tirpan lähimpään päähän: yks-kaks-kolme jne. Lopuksi jää kepin pituutta lyhempi matka, jota ei lueta mukaan. On tietenkin edullista, jos keppi on lyhyt. Silloin pisteitä kertyy enemmän. Mutta lyhyen lyöntivoima on taas huonompi, joten jokaisen on itse arvioitava millaiseksi, vuolee keppinsä. Sen pituutta, kun ei ole mitenkään määritelty. Itse kukin tekee mieleisensä. Viimeistä keppiä mitattaessa tirppa ei saa hitustakaan koskettaa tirppakeppiä. Sellaisessa tapauksessa viimeinen väli on liian lyhyt. Seuraa toinen lyönti, jonka jälkeen heittäjänä on arvonnassa kolmanneksi tullut jne. Jos lopulta jonkun onnistaa heittää tirppaa alle kepin pituuden päähän navasta, pääsee hän lyömään.
Vuoro voi vaihtua myös silloin, jos lyöjälle on tullut ”tipuja” tai ”maitovasikoita” sovittaa enemmän. On sovittu, että kumpaakin lajia saa olla korkeintaan yksi. Tai edellisiä 3, jälkimmäisiä 2 tms. riippuen pelaajien iästä ja taidosta. Tipo eli tirpan tipahtaminen ennen kepin käyttöä on melko tavallinen kannuja lyötäessä. Maitovasikka eli huti on sama kuin ohilyönti. Jos tipoja tai maitovasikoita tulee sovittu määrä täyteen juuri menossa olevassa lyönnissä, seuraavalla lyönnillä tipojen ja maitovasikoiden luku alkaa taas alusta ja lyöjäksi vaihtuu arvonnassa toiseksi tullut. Muuten lyöjän vaihto perustuu palauttajan onnistumiseen, ei siis arvontaan.
Kun kepit on saatu kaikki täyteen (esim. sovitut 30,50 tms. määrä), seuraa arpojen vuoro.
Lyöntitapa on aivan sama kuin kepeissäkin, mutta nyt lyöjä ei saa vastata. Joskus on sovittu, että jos on jo koossa yksikin arpa, saa vastata, mutta luku alkaa nollilta. Normaalisti arpoja ei kylläkään vastata. Sen vuoksi niiden lukumääräkin on kaikkein pienin, 5-10kpl useimmiten.
Lopuksi lyödään kannut. Ne lyödään heittämällä kepin toiseen päähän asetettu tirppa hievan ilmaan ja lyömällä kuten pesäpallossa mailaa käytettäessä. Kannuissa siis tirppakeppi on vaakasuorassa alkuasennossa, kun kepeissä ja arvoissa se on pystysuorassa. Kannuja lyötäessä saa usein vastata, jos niitä jo on jokukaan kpl. Aikaisemmin hankitut kannut kyllä menettää, luku alkaa siis nollilta. Vastaukseksi katsotaan vain osunut vastauslyönti. Se kyllä kannattaa mm. silloin, kun tirppa on jo lentänyt lyhyen matkan ja kannuja on vasta muutamia. Tai kun kilpailu on melko tasaväkinen ja navalta poisjoutuminen on tirpan lennon lyhyyden vuoksi ilmeistä jne.
Se, jonka ensiksi onnistuu saada läpi koko kierros, siis kepit, arvat ja kannut, siirtyy kentän reunaan voittajana. Muut jatkavat peliä seuraavista sijoista.
On huomattava, että mitattaessa jotain lajia ja sarjan pisteiden täyttyessä, ylimeneviä ei lueta seuraavan sarjan hyväksi. Niinpä esim. pelattaessa 50 kepistä voi pelaajalla olla koossa jo 48 pistettä. Hänen seuraava lyöntinsä ja sen vastaus onnistuvat niin hyvin, että pisteitä kertyisi vaikkapa 12. Mutta lyöjä saa lukea hyväkseen vain nuo puuttuvat kaksi pistettä. (Tässä tapauksessa olisi turha ruveta edes mittaamaan noita kahta. Jokainen näkee, että tirpan ollessa jossain noin 8m: n päässä navalta nuo kaksi vielä puuttuvaa saa lyödä sitä varmasti.) Lyöjä sai siis keppimääränsä täyteen ja aloittaa nyt arpojen lyönnin.
Ulkopelaajat voivat myös kartuttaa pistetiliään, joka kenties on alkanut jo muodostua sisäpelin aikana. Ulkona ollessa saa sovitun pistemäärän aina, jos ehtii koskettaa ilmassa lentävää tirppaa ennen sen putoamista maahan. Usein sovitaan esim. 10 pisteestä per kosketus. Myös on sovittava, onko kepin oltava kädessä kosketushetkellä vai saako sen viskata ilmaan kohti kiitävää tirppaa.
Taitava ulkopelaaja voi voittaa koko pelin käymättä navalla kertaakaan. – Tässäkään ylijääviä pisteitä ei lueta seuraavan sarjan hyväksi. Pelaajalla voi siten olla esim. 45 keppiä jo ennestään. Hän saa ulkopelissä siis 10 lisää. Mutta hän saa vain keppisarjansa (50: stä pelattaessa) täyteen. Loput viisi menevät sitten hukkaan eivätkä tule arpojen hyväksi.
Selitän vielä tippojen&maitovasikoiden laskutavan: huomioidaan siis aivan kuten väärät pesäpallossa. Ts. jos sillä lyöntihetkellä tulee esim. kaksi tipoa, pelaaja vaihtuu. Sen sijaan seuraavalla lyöntikerralla sallitaan jälleen yksi tipo. Näin saman lyöjän ollessa sisävuorossa, hänelle voi kertyä noita virheitä, vaikka sata ilman ulosajoa. Kohtalokasta on vain kaksi tipoa peräkkäin. Tavallisesti sallitaan vain yksi virhe kumpaakin lajia peräkkäin, siis kaksi kappaletta, mutta toisen tipo on toisen maitovasikka. Tämä on virhemaksimi, mutta samaa virhettä vain kerran.
Huomattava on myös, että jos kannuja vastattaessa maila ei osukaan tirppaan – mikä ei missään pelin vaiheessa ole suinkaan tavatonta- pelaaja ei menetä pisteitään. Esim. jos pelaajalla on koossa 12 pistettä ja hänelle tulee heikko kannulyönti ja päättää vastata (tirppa on lentänyt esim. vain noin neljän metrin päähän), hänen pistelaskunsa ei lähde nollilta, ellei vastauslyönti osu. Ellei kaveri pääse navalle, vaan äskeinen lyöjä jatkaa, hän mittaa edelleen 13–14. Jos vuoro vaihtuu, on hänellä edelleen nuo saamansa 12 kannua, josta hän voi jatkaa seuraavalla vuorollaan navalle päästyään.
Ahti Cajanus