Vuosi 1968

8.2.1968

Jaa – te ulkonivalalaiset kyselette mielessänne, mitähän Nivalaan mahtaa kuulua. Mitäpäs sitä entistä kummempia Sitä mukaa kun pakkanen kiilaa käy Sivulan Taneli luomassa lumikerrosta korkeammaksi ja vahvemmaksi tupansa ympärille. Samat konstit on tänä talvena otettu monessa paikassa. Ei meitä yllätetä.

Ja Hiturasta puhutaan. Nivala on verrattavissa neitoon, jolla on ympärillään liehakoitsevia kosijoita. Nivalaneito makaa kaikessa vihreydessään ja viattomuudessaan, sydän pamppaillen valkoisen hangen alla säilyykö koskemattomuus. Maa kunnan lehdet näyttelevät kirjoituksillaan niitä naapurin eukkoja jotka nyppivät päivänkakkaran terälehtiä, saa, ei saa, saa, ei saa. Ainakin kolme kertaa ovat kaikki maakuntalehdet etusivuillaan lupailleet, että Hiturassa aloitetaan kaivostoiminta. Sen jälkeen on painettu vielä varmempaa tekstiä, että ei tule kaivosta Nivalaan. Sen verran olemme oppineet, että ymmärrämme ammattihenkilöiden pidättyväisyyden lausuntojen antamisessa. Mikään asia ei ole varma ennen lopullista päätöstä. Voidaan tietysti kysyä mikä on lopullinen päätös.

Toinenkin asia on missä olemme ”polttopisteessä”. Kalajokilaakson musiikkiopistohanke on herättänyt muutamat lehdet kilpailuun. Nivala on eräänä väli vana ehdokkaana mainittu musiikkiopiston sijaintipaikkana. Asian piti ratketa jo viime vuoden puolella, mutta kun asia pitkästyy niin se mutkistuu.

Taas ovat kunnallismiehet olleet vauhdissa. Nyt me ”hommaamme” ei enempää eikä vähempää kuin autotehdas jokilaaksoon. Innostuttiinhan sitä kun Kaitera aikoinaan lupasi järjestää oikein ison veneretken, että laivoilla vain ajeltaisiin Kalajoessa. No kyllä me kuntalaiset ymmärrämme sen että kunnallismiesten täytyy tarttua, jokaiseen jopa toivotte maankin yritykseen silloin kuin kunnan etu on kysymyksessä. Yrittämättömyydestä ei voida syyttää. Emme me kuntalaiset kovin pettyneitä ole, vaikka autotehdastakaan ei saataisi ja hän jokilaaksoon, mutta toivoisimme että ei unhoitettaisi niitä mahdollisuuksia mitä maatalouden rinnalle voisi rakennella.

28.3.1968

Teille entiset Marjoniemen koulun oppilaat kerron ikäviä terveisiä. Kun ensi kesänä palaatte kesälomalle ette enää pääse ”pyhiinvaellusmatkalle” Marjoniemen vanhaan kouluun. Tätä muistojen koulua puretaan parhaillaan. Kävin viime syksynä viettämässä hiljaisen hetken tämän rakkaan koulurakennuksen sisällä. Kovin heleästi tuli mieleen suvivirsi ja kukitettu koululuokka. Ei silloin pystynyt lapsen juhlamieltä heikentämään vanhasta armeijan manttelista tehdyt polvihousut ja puupohjalipposet. Kuusijuhlien tunnelma huipentui pukintuloon ja Alakulan Riikan leipomiin nisu-ukkohiin joita me ensiluokkalaiset polvillaan istuen söimme. Poistuessasi nyt lopullisesti keskuudestamme Marjoniemen koulu, sanon että muistosi on kaunis.

”Marttyyrin” vai perijän osa

Tässä eräänä päivänä keskustelin erään nuoren miehen kanssa. Hän oli avioitunut jokin aika sitten ja asui perheensä kanssa kotona. Perheeseen kuului kertojan lisäksi kolme muuta lasta, jotka olivat kouluissa ja osa jo siirtynyt pois kotoakin. Tämä nuorimies oli huolestunut omasta tulevaisuudestaan. Kotoa ei raski lähteä, kun eivät tule toimeen ilman häntä. Tila on kuitenkin jakamaton, eikä perheessä ole koskaan keskusteltu kuka tilalle jää. ”Mihin minä kouluja käymätön kelpaan työmarkkinoilla viiden vuoden kuluttua kun paras miehuus ja terveys on mennyt tilan hyväksi”. Nivalassa on paljon näitä nuoria miehiä, joilla on samat ongelmat. Mikä olisi lukijan neuvo näille nuorukaisille, jotka pohtivat omaa tulevaisuuttaan.

Ne kulkukauppiaat

Ei ole kovin persoonallista tuo nivalalaistenkaan maku, Syksyllä kulki paikkakunnalla muuan kulkukauppias, joka möi melkein poikkeuksetta jokaiseen taloon ja tölliin muovisen lampunvarjostimen. Tämäkin kauppias vei parin viikon aikana Nivalasta rahaa toista vanhaa miljoonaa. Kertaheitolla tämä mies muutti nivalalaisten maalaistupien sisustusta näiltä osin. Kehitys on totta vie mennyt eteenpäin. Joka talossa roikkuu johdon päässä muovinen lampunvarjostin.

Haluaisin varottaa nivalalaisia vanhuksia kaikennäköisistä kaupustelijoista. Ammattinsa taitava myyjä pystyy puoliväkisin myymään sellaistakin, jota ei välttämättä tarvitse. Ottakaa yhteyttä omaan kauppiaaseenne, hän pystyy toimittamaan teille kaiken haluamanne ja hintakin on varmasti oikea.

29.3.1968

Toimittajaa tukistettiin tässä viikko sitten Helsingistä päin. Syynä oli se että tämän tehden palstoilla ei ole käsitelty työttömyyttä ja sen aiheuttamia seurauksia.

Kirjoittaja oli hyvin perillä siitä, että Nivala on niitä maamme vaikeimpia työttömyysalueita. Tämä talvi on Nivalassa ollut vaikea, vaikka työttömyyskorvauksen ansiosta ei suoranaisesti ole tarvinnut kunnan toimesta soppajonoa järjestää, mutta monissa perheissä on ollut suoranaista puutetta myös jokapäiväisestä leivästä.

On kuitenkin eräs asia jota kirjoittajakaan ei ehkä tullut ajatelleeksi. Rehellinen ihminen mielellään vaikenee vaikeuksistaan. Tämän sain nähdä pariin otteeseen yrittäessäni saada juttua lehteemme työttömyyden seurauksista.

Kerran tein haastattelun työvoimaviranomaisen vastaanottopaikalla, ja silloinkin oli erittäin suuria vaikeuksia saada joku kertomaan omista ja perheensä asioista ja heidän toivomuksistaan yhteiskuntaa kohtaan. Nekin harvat jotka uskaltautuivat haastateltaviksi, olivat yön mietittyään tulleet toisiin mietteisiin ja kävivät kieltämässä, että heidän haastatteluaan ei saa julkaista. Eikös usein niin olekin, että se, jonka tarpeet ja puutteet ovat suurimmat, ei lähde heti valittelemaan. On toinenkin seuraus työttömyydestä, joka näkyy kunnan verotuloissa, ja on osaltaan vieläkin vaikeuttamassa kuntamme asemaa.

Tähän perään on sopiva jakaa vaikkapa Hiturasta. Eräs maakunnassamme ilmestyvä päivälehti tiesi kertoa maanantaina, että Hiturassa ”taas aloitetaan”. Miesvahvuuskin oli jo tiedossa, ja siinä puhuttiin että sadalla miehellä aloitetaan aivan lähiaikoina.

Myös Hituran kohdalla olemme tyytyneet kirjoittelussa hyvin vähiin ja sekin on tähän saakka osoittautunut liian aikaiseksi ennusteluksi. Tietenkin olisimme tästä uudesta kaivoksesta erittäin iloisia ja toivoisimme, että se jopa pystyisi kääntämään vuosikausia jatkunutta, muuttovirtaa takaisinpäin.

Teille ulkonivalalaiset kerron, että kahta on taas Nivalassa iso järvi kun tulva pääsee valloilleen ja kuulaana kevätiltana lakeudelta kuuluu kuovin ääni. Nämä kevään merkithän te muistatte, niin ainakin arvelee Jansu.

25.7.1968

”Heinä on tehty”, sanoi Koivusaaren Olavi viime viikon lopulla ja häipyi saman tien lapinkairoille Laurin ja Rauhalan Soinin kanssa viettämään ansaittua lomaa. Muistaakohan pojat panna teltan pohjalle riittävästi vilttejä ettei vilustu ja tule munuaistautia. Näin ajatellaan me rannalle jääneet täällä, eikä kajehita poikia olaankaan. Eihän pojilla niin heikko terveys ole kuin entisellä miehellä, joille tuli aina nuha saunassa kuin jalat kastuivat.

Lujasta ne nämäkin pojat varmaan vapaan viikonlopun itselleen ottivat. Tavallisesti nivalalaisen isäntämiehen loma jää siihen, että käydään päiväseltään naapuripitäjässä maatalousnäyttelyssä. Tällainen reissu on riittänyt henkiseksi ravinnoksi ja virkistykseksi nivalalaisille vuosikymmenet. Parempi paita päällä, musta takki käsivarrella ja Hankkijan mainoslakki päässä kävellään koko päivä pitkin näyttelykenttää ja pyöritään potunnostokoneen ympärillä ja kysellään tutuilta kuulumisia.

Myöhään iltasella tullaan kotiin, tehdään lypsyhommat puolenyön maissa ja ollaan sangen väsyneitä. Vuoden huipputapaus, loma ja vapaa-aika on kuitattu yhdellä reissulla.

Entäs se emännän loma? Totta kai loma emännällekin vuoden aherruksesta, raskas, työ vaatii raskaan huvituksen. Heinänajon ja leikon välissä kauniina pyhäpäivänä isäntä laittaa varta vasten, tehdyn lavan traktorin nostolaitteeseen ja alle vähän uutta heinää. Siinä on nivalalaisen farmarin ”vaukshalli” matkavalmiina. Turvallista ja iloista matkaa. Kauas ei lypsyn välissä kerkiä, mutta sentään naapurikylään saakka jonne emännän sisar on naitu taloin emännäksi. Palijo ois puhumistakin, mutta kun mielenpäällä on aina se, että pysyyköhän, ne lehemät haassa. Tämä voisi tuntua vaatimattomaltakin, mutta eiköhän se näin, liene.

Otinpa jutuista vaarin ja kysyin Päivärnnan Einolta että onko siinä perää kun puhuvat että Pidisjärvellä On kohdannut sorsanpoikia joukkotuho kuiville heitettyjen katiskojen takia. ”En tiijä asiaa, mutta mennään kahtomaan” sanoi Eino.

Joitain yhteistä on Nivalailla ja Venetsialla, joskaan, tätä eivät kaikki turistit tiedä. Pidisjärvellä ja Venetsian kanavissa liikutaan aivan samoilla konsteilla. Ensimmäistä kertaa ei Eino hoidellut gondolierin virkaa niin taitavasti hän liikkui kaislojen, mudan ja vähäisen veden, täyttämässä järvessä. Tunsipa toimittaja itsensä ”valkoiseksi mieheksi” istuessaan Einon gondolin pohjalla.

Elämys on tuokin ressu kierrellä kesäaikaan Pidisjärvi halki ja poikki. Ei ole ihme jos Haapaperällä nousee kesätulva heti vähän reippaamman sateen jälkeen. Pidisjärvi on tukkeutumassa nopeasti. Saran ja kortteen kasvu on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että soistuminen olisi todennäköinen, ellei pengerrystä suoritettaisi. Näin kuivana aikana ei järvestä löydy juuri sellaista kohtaa missä matalan, katiskan, saisi umpeen.

Niitä sorsanpoikueiden tuhojahan sitä alun perin lähdettiin katsomaan. Puolikymmentä sorsaparia hätyytimme lentoon, mutta ainoatakaan poikuetta emme nähneet. Katiskoita löytyi, mutta ne olivat melkein poikkeuksetta laitettu niin, ettei ne muodostuisi sorsanpoikien tuhoksi.

Uusi eläinkanta on ilmestynyt ja kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana Pidisjärvellekin, Ennen harvinainen lokki on vallannut ilma- ja maaherruuden tällä matalavetisellä järvellä. Kun järvessä on vettä vain puoli metriä, ei minkäänlainen riista ole ulottumattomissa lokin teräviltä kynsiltä. Ihmisen on vaikea nähdä petoa kauniin lokin muodossa., mutta huolimatta tunteisiin vetoavasta lokkilauluista puhtaan ja valkoisen viattomuuden symbolin sisällä on verenhimoinen metsästäjä.

Sorsanpoikanen ei kauan jaksa sukellella sitkeää vastustajaa pakoon, vaan taistelu päätyy lokin voittoon. Jos sorsanpoikueiden tuhoksi todetaan lokit, niin taitaapa moni sorsastaja hyräillä. Lokkia narisevien hampaiden välistä arvelee.

29.8.1968

Sitten viime raatamisen on Nivalassakin kerinnyt tapahtua vaikka mitä. On vietetty ja juhlittu kruunuhäitä, kunnan ja seurakunnan satavuotisjuhlaa, on ollut lentonäytöksiä, Tšekkoslovakian kriisi ja kunnantalosta on revitty porstua. Tämä porstuan repiminen ei kyllä liity Tšekkoslovakian kriisiin, vaan on kunnallinen uudistusprosentti.

Kunnan satavuotisjuhlat menivät entisen tutun kaavan mukaan. Puhuttiin ja kehuttiin Nivalaa ja nivalalaisia. Ja kaiken huipuksi jaettiin tietenkin mitaleita. Kaikki kunnia mitaleiden saajille he ovat ne ansainneet, mutta muuten mitalien jako aina herättää jossain suunnalla närkästystä. Ei liene kaukana oikeasta jos sanoo, että jos haluaa saada kansan eripuraiseksi ja vihaiseksi, niin tehokas keino siihen on kun jakaa muutaman sata mitalia, niin sisällissota ei ole kaukana. Jokin henkilö on voinut tehdä mielessään paremmin ja tunnollisemmin työnsä ja kun mitali menee sivu suun niin katkeraksi panee mielen. Toivottavasti nivalalaisten rauhaa ja sopua ei aivan lähiaikoina tinanapeilla rikota.

Tässä muutamana päivänä jouduin ajamaan hautajaissaaton perässä. Kaunis tapa vaatii, että vastaantulevat autot pysäyttävät ja jalankulkijat ottavat lakin pois päästä. Nivala tunnetaan sivistyneenä pitäjänä ainakin me itse niin ajattelemme. Tulin toisiin tuumiin ajaessani tuossa saattueessa. Yksikään vastaantuleva auto eikä pyöräilijät tai jalankulkijat huomioineet asiaa mitenkään.

Suomalainen suhtautuu kaikkeen sellaiseen missä tunteellisuus tulee esille kovin örmysti. Siinä missä jokin herrasmies kumartaa syvään ja sanoo tilanteeseen sopivaa, niin nivalalainen työntää nyrkit syvälle taskuihinsa ja katsoo maahan ja murisee epäselvästi. Ehkä tämäkin hautajaissaattoa kohtaan tehty laiminlyönti johtui näistä ominaisuuksista eikä kunnioituksen puutteesta. Nivalan kansakouluissa opetetaan tapakasvatusta, ehkäpä siellä neuvotaan miten tulee eri tilanteissa menetellä.

Kunnan toimitalon remontti alkaa olla loppuun suoritettu. taloa on saneerattu sisältä ja ulkoa. Syrjäkylän mies, joka saapuu lippalakki kädessään koiraveroa tarkistamaan, on vähän avuttoman näköinen kun ei tiedä mille jalopuuovelle uskaltaisi kolkutella. Kyllä kunnassa osataan kantaakin ottaa. Rakennusmestari Ranta-Nilkku kertoi, että joka toinen ohikulkija sanoi, ettei poistuvaa porstuaa saa poistaa ja toiset olisivat pitäneet sen välttämättä paikoillaan.

Vahinko vain, että tätäkään työtä ei voi kaikkien mieleisiksi tehdä. Karsikas Mauno lakaisee nyt uusia tiloja luudallansa. Ei olisi tainnut kuntaa nurin viedä vaikka Mannalle olisi ostanut pölynimurin kun kerran rahaa on toimitaloon sijoitettu jo enemmänkin.

Viime viikon keskiviikkona alkoi maailmalla kriisi, mikä on tiennyt kymmeniä ylimääräisiä uutislähetyksiä ja suuria otsikoita päivälehdissä. Harvinaisen nopeasti myös Nivalan kunnanhallitus tarkisti kantansa ja ryhtyi toimenpiteisiin. Perjantaina pitämässään kokouksessa kunnanhallitus valitsi hevosenottolautakunnan.

Näin on Nivala tehnyt ratkaisevan päätöksen maailman rauhan järkkyessä. Jääköön tiedemiesten selvitettäväksi kuinka suuri merkitys tällä oli siihen, että eri osapuolet saatiin neuvottelupöydän ääreen.

26.9.1968

Poliittinen paneli puitiin viime viikon keskiviikkona Nivalan kunnantalolla. Poliittisten nuorisojärjestöjen toimeenpanemassa tilaisuudessa keskusteltiin muutamista kuntaa sivuavista asioista, mutta keskustelu rönsyili monesti jo eduskunnan päätäntävallan alaisilla alueilla.

Valtuuston puolesta oli vastaamassa neljä vanhaa jermua ja nuorten paneelissa kuusi kysyjää. Alustuksen ja asian johdattelun suoritti kunnanjohtaja Niemelä, joka myös toimi paneelin puheenjohtajana.

Tällä kertaa säyseäksi jääneessä keskustelussa nuoret kysyivät lautakuntapaikkojen täyttymisestä, nuorisoohjaajan ohjesäännöistä, keskikoulun kunnallistamisesta, valtiojohtoisista yrityksistä, poliittisten nuorisosjärjestöjen kunnanavusta ja olutkysymyksestä.

Lautakuntien paikat tuntuivat erään kysyjän mielestä jakaantuvan liiaksi sillä perusteella, miten puolueiden voimasuhteet osoittavat, eikä asiantuntemus ja pätevyys pääse oikeaan arvoonsa. Valtuutetut myönsivät poliittiset voimasuhteet perusteiksi, mutta totesivat, että pätevyyskin pyritään huomioimaan. Kunnan urheilu- ja raittiusohjaajan olisi tultava myös poliittisiin tilaisuuksiin, oli erään kysyjän vaatimus. Tämän asian tiimoilta käytiin kovasti parran pärinää. Kyseinen kunnan toimenhaltijan ohjesääntö ei ollut kyselijän eikä vastaajan tiedossa, eikä asiassa päästy minkäänlaiseen yksimielisyyteen. Toisaalta katsottiin, että urheilu. ja raittiusohjaajan työ jo nykyiset toimialat käsittävänä työllistää yhden henkilön.

Eräässä asiassa kaikki nuoret kysyjät olivat yksimielisiä puolueeseen katsomatta. Tämä oli tietenkin olutkysymys. Intiaanikesän jälkeen nuorilla tuntui olevan pelko siitä, että jano yllättäisi. Valtuutetut olivat tässä asiassa melko pidättyväisiä oman kantansa suhteen. Olutkysymyksen valtuustokäsittelyssä uskoivat nämä valtuutetut saavan myönteisen ratkaisun.

Keskikoulun kunnallistaminen on ollut jo valtuustossa epävirallisesti keskusteltavana. Koska asia on aika lailla asiaan perehtymistä vaativa ja osittain ilmassa roikkuva, ei koulusuunnittelutoimikunnan taholtakaan osattu asiaa vielä puoleen eikä toiseen kommentoida. Erään valtuutetun mielipide oli, että muutos rasittaa kunnan taloutta, mutta helpottaa syrjäkylän lasten koulunkäyntiä, koska kuljetukset hoidettaisiin koulun toimesta.

Kokonaisuutena tilaisuus oli lattea, ja monet sitä seuraamaan saapuneet lähtivät kesken pois. Nuoret olivat tulleet tilaisuuteen valmistautumattomina ja kun kunnallisasioiden tuntemus lisäksi oli vähäinen, ei asiallisia kysymyksiä tahtonut löytyä. Valtuutetut, jotka olivat varautuneet vaikeisiin kysymyksiin, ihmettelivät kokouksen päätyttyä, että kovin säyseitä olivat nuo nuoret.

Tilaisuuden tarkoituksena oli varmasti aktivoida nuoria äänestäjiä ja tältä puolelta kaikki tällaiset kokoontumiset ovat erittäin tarpeellisia. Kiitos nuorille paneelin järjestämisestä, mikä oli ensimmäinen paikkakunnalla.

”Ei tipu Topille pottuvoita”. Sanonta on nivalalainen ja tänä syksynä taitaa monelle ”Topille” niin käydä. Perunasato näyttää muodostuvan pitäjässä hyvin vaihtelevaksi. Kuivuus teki moniin paikoin, kasvustot erittäin alttiiksi hallan tuhoille. Monin paikoin perunasato jäi pieneksi, mikä on tullut todeksi vasta noston aikana. Eipä lähde Nivalasta tänä syksynä perunakuormia hyvä on jos ollaan omavaraisia.

Viimeisenä hallakesänä 1949 Nivala sai lahjaperunoita kummikunnailtaan Vihdiltä. Pitäisipä sanoa kunnanisille kun siellä Helsingissä liippaavat, että muistaisivat käydä kummia tapaamassa, tiedä tuota vaikka keväällä perunat sippaisivat.

19.10.1968

Hikinen ja karviainen mies nosteli pakkasen panemia ohrapusseja eräällä Nivalan kuivaamolla ja melttosi kovalla paatoksella. ”Ei ne perhanat edes olutta uskaltanu meille antaa, on se olevinaan hurskasta porukkaa. Jos saunakaljat haluais niin lähe Ylivieskaan tai Haapajärvelle”. Se oli eräs kommentti valtuuston olutlakikäsittelyssä. Tämän karvaisen torpparin mielestä Nivala olisi valmiimpi, jos saisi saunakaljat omankylän kaupasta. Varhaissyksyn eräitä puheenaiheita on ollut keskustelu oluen vapauttamisen tiimoilta. Totuus tuostakin asiasta on, että ennemmin tai myöhemmin se olut Nivalaankin varmasti tulee.

Syksyn viileyttä on lämmittämässä lähestyvät kunnallisvaalit. Kylällä liikkuu jo alun toista sataa optimistia, jotka kunnantalon ohi ajaessaan katselevat valtuuston kokoussaliin päin niin kuin pyhään mekkaan. Näin vaalien alla se tapakulttuurikin Nivalassa huomattavasti paranee. Kättely kaksinkertaistuu ehdokkaiden toimesta, unohduksissa olleet sukulaiset muistetaan ja traktoria lainataan naapurille höylisti. Hädässä ystävä tunnetaan.

Ja nyt Nivalan poikamiesfarmareille vakavaa asiaa. Erään tutkimuksen mukaan maaseudun kasvava ongelma on siinä, mistä saadaan emäntä taloon, Tutkimuksessa osoitettiin että vuonna 1970 on tuhatta poikamiestä kohden vain 890 tyttöä. Maataloudessa työskentelevien naisten määrä on jo huomattavasti pienempi kuin miesten, ja lasku näyttää naisten kohdalle jatkuvan jyrkkänä Kohta saavat Nivalan tytötkin juosta poikien edellä, eikä tarvitse ajatella niin kuin sen kanan, joka juoksi kukon edellä, ”että juoksenkohan minä liian kovaa”. Tällaisilta näyttää ajan merkit. Ottakaa nyt Männikön Matti ja Mäkelän Aarnekin ”ajasta vaari” ryhtykää tositoimiin kun saatte perunan nostettua. Mitä se olisi nivalalainenkaan talous ilman emäntää. Toivotaan että heikko perunasato ei olisi esteenä emännän ottamiselle, kyllä niitä pottuja ”räkkää” siinä kahdelle kun yhdellekin.

Ryhti-ohraa kertoi Jaakko Vuolteenahokin puivansa monen muun nivalalaisen tavoin. Harmajana ja pystössä se tököttää ohran pää monin paikoin Nivalassa. Hallan todelliset tuhot ovat arvioimatta, mutta se on varmaa, että talouselämän pyörä ei Nivalassa lähde tänä syksynä kovin reippaasti vauhtiin. Huono satovuosi tuntuu lainojen lyhennyksissä, salaojituksessa, koneiden uusimisessa ja melkein kaikilla aloilla, Mitenkähän se on meidän hallankestävän viljelyssuunnan laita.

31.10.1968

Kunnallisvaalitkin ovat sitten ohi ja rauha jälleen maassa. Toivottavasti kättelyt tekivät tehtävänsä. Onnea voittajille ja myötätuntoa rannalle jääneille. Sopinee tähän eräässä arvassa ollut teksti. ”Tämä arpa ei voita, mutta älä lannistu, jo seuraavassa voi olla voitto” Toivottavasti, uusi valtuusto tekee Nivalasta hyvän paikan, että me voimme täällä asustella niin kuin, hepo pellossa. Olisi hauska tietää kuinka moni uusista valtuutetuista ajattelee, että tämä on vain ensimmäinen väliporras eduskuntaan mennessä, ei kait kukaan ajattele publikaanin tavoin: ”Kunpa voisin, tehdä parhaani kuntalaisten hyväksi”.

Allakanlehti kääntyy Veelannipuhdossakin. Vesijohtoja vedetään melkein joka taloon. Reuman Topikin oli lähtenyt uudistusten tielle, Topilla oli syytäkin. ”Pakkohan se on vesijohto ottaa, kun vettä ei ole ollenkaan, vaan on täytynyt saunassakin, lumella, pestä”. Entisensä, entisensä on Topi vielä. Viime viikolla kiertelin tapaamassa yksityiskauppiaita. Kyllä ne kauppiaat ovat nykyisin höyliä. Jotkut jopa liikaa höveliä, että ihan, hävettään, rupeaa. Palveluammatit ovat kehittyneet, valtavasti sotienjälkeisenä aikana.

Yksi on kuitenkin Nivalassa kohtelias mies, joka lyö laudalta parhaatkin kauppiaat. Tämä Nivalan Chevalier on Nevalan Kusti Padingista. Muutama vuosi taaksepäin sain olla seuraamassa Kustiin tapaa, millä hän keskusteli lähimmäistensä kanssa. Kiertelimme pitkin pitäjää. Allekirjoittanut tarkasteli pienvaltaojia ja Kusti osteli teuraita. Aina passasi matka ja suunnitelmat yhteen. Kustille ovat kaikki nivalalaiset tuttuja. Jos talossa ei tullut teuraskauppoja, niin tuli ainakin esimerkillisellä tavailla hoidettua ihmissuhteita. Kun. Nevalan Kusti sanoo että ”vai niin”, niissä kahdessa sanassa on sydäime1listä osanottoa. Kiitokset Kustille miellyttävästä päivästä vuosien takaa.

Syksyn kohutuin kirjauutuus ilmestyy painosta näinä päivinä. Tämän kirjan tapahtumat liikkuvat suureksi osaksi Nivalassa. Erikoisuutena on vielä mainittava, että kirjassa esiintyy noin 3 000 tuttua henkilöä, jotka kaikki näyttelevät pääosaa tässä teoksessa. Kirjan kustantaja on Lions Club Nivala, ja kirjan nimi Verokalenteri. Ennakkotietojen mukaan tulee tällä ”juorukalenterilla” olemaan kova kysyntä.

Ja kirjallista jatkoa on, luvassa. Nivalan uusi kirjastoauto on tehnyt keskiviikkona neitsytmatkansa Ahteelle ja Maliskylään. Annikki Immonen oli ensimmäisen retken jälkeen suorastaan haltioissaan Ensimmäisenä päivänä lainattiin 330 teosta 110 uuden lainaajan toimesta. Isännät ja emännät olivat lähteneet kesken työkiireittensä hakemaan hengen ravintoa. Vaikka ensimmäisen kerran luvuissa olisikin jonkin verran ”uutuuden viehätystä” niin lainausluvut osoittavat kaikesta huolimatta, että uusi menetelmä Nivalan kirjaston toiminnassa on saanut vahvat todisteet perusteluille, kirjastoauton tarpeellisuudesta.

14.11.1968

Niinkin arvovaltainen, elin kuin läänin teollisuustoimikunta tuntuu tekevän esityksiä, joiden perustaksi ei ollut hankittu asiantuntemusta. Viime viikolla pitämässään kokouksessa toimikunta päätti uudistaa esityksensä kauppa- ja teollisuusministeriölle sekä kulkulaitosten ja yleistentöiden ministeriölle. Esitys koskee Hituran nikkelimalmin päällä olevien massojen siirtämistä Kalajoen keskiosan vesistöjärjestelyjen penkoiksi ja tarvittavien määrärahojen osoittamista tähän tarkoitukseen kaivostoiminnan alulle saamiseksi. Kiitän myötätunnosta meidän nivalalaisten puolesta, mutta tällaisella vaatimuksella, ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia näin toteuttaa.

Runsas kuukausi sitten selvitteli Nivalassa ins. Laitakari Kokkolan Maanviljelysinsinööripiiristä tämän toimenpiteen kannattamattomaksi. Hituran malmin kohdalla on 8 metriä pinnasta mutaa ja sellaista hiesua, joka ei täytä vaatimuksia pengermaaksi. Penkereisiin tarvittava määrä on 20 000 m³, ja ennen kuin kivennäismaahan päästäisiin täytyisi siirtää multaa ja hiesua 200 000 m³. Lisäksi Vesioikeuden väliaikainen työlupa ei anna oikeutta siirtää penkereiksi maata muualta kuin kaivettavista pengerojista. Tulihan tälläkin toimenpiteellä, teollistamistoimikunnan tahoilta osoitettua, että eipä hylkää herrat, mutta olisi toivonut asiallisempia perusteluja ja toimenpiteitä Hituran puolesta. Kyllä meitä nivalalaisia harmittaa kun meidän aarre on vajonnut niin syvälle, että ei oikein kannata ryhtyä kaivamaan. Kananpaskallakin on kuulemma rikastunut, miksei nivalalaiset voisi myydä tuota kaivoksen päällä olevaa maata kukkamultana. Suur-Helsingin Nivala-Rinki ostaisi varmasti 100 pussia jos olisi kaupan. Vai mitä?

Osulan kahvilasta on vuosien mittaan tullut suosittu kohtaamispaikka. Kahvilassa päivisin vallitseva tunnelma ja porina kuvaa aivan Etelä-Eurooppalaista katukahvilaa. Kansaneläkkeellä olevat papat ja mummot tulevat päivisin sinne tapaamaan tuttujaan ja kertomaan reumatismin vaivoistaan ja sieltä löytyy aina uskollinen kuulijakin. Siellä tavataan entisiä morsiamia ja sulhasia. Kätellään ja nauretaan ja ihmetellään ajan kulumista. Siellä käydään uudelleen Juksovan ja Raatteen taistelut. Näytellään arpeja ja kysellään vaivoja. ”Sinnehän se naitiin Sarjankylälle minunkin tyttö miniäksi”, vieläkö sinulla on hevonen?, onko ollu leessua?” Nämä ovat yksinäisiä lauseita tuolta porinan seasta. Tuntuuko nivalalaiselta? Kahden jälkeen alkaa linja-auto kerätä mummojaan ja pappojaan. Kahvila hiljenee iltapäivän tunneiksi, kunnes sen täyttää uusi sukupolvi. Ilta kahvilassa on nuorison. Nojaillaan pöytiin, ostetaan tupakkaa ja ramohfooni soi suuresti.

Osuuskuntien syyskokoukset ovat tämän syksyn osalta alkaneet. Näistä kokouksista näyttää muodostuvan perinteelliset tilaisuudet, joissa kokeillaan omia puhujanlahjoja. Jokaisessa kokouksessa on omat puhujansa. Puheenvuoro alkaa omasta mielipiteestä, rönsyilee asian ympärillä ja koskettaa kansainvälisiä kysymyksiä ja päättyy johonkin väittämään, joka on ehdoton.

Näitä puolentunnin puheenvuoroja tulee sitten niin paljon, että huomataan ajan kuluminen ja auton lähtö. Olisihan siellä kuulemma ollut esitelmiäkin, mutta ei kerinnyt kuulemaan, on yleinen toteamus. Yleensä tämä kokousväki on iäkästä. Joukosta löytää tuskin yhtään alle kolmikymmenvuotiasta. Nämä ovat aikamiesten paneelikeskusteluja. Löytyy joukosta aina joku huumorimieskin. Järven August sai ehdotuksensa läpi ja totesi tyytyväisenä ”Olen hävinnyt kaksi sotaa ja yhden kapinan, olipa hyvä että nyt voitin”.

12.12.1968

Uskollinen kantajoukko oli vain tänä vuonna sankarihaudalla itsenäisyyspäivän kunnianosoitusta todistamassa Eino Salanne totesikin, että ”aina vain näyttää joukko vuosi vuodelta pienemmältä. Ei tunnu nuorisoa kiinnostavan nämä tilaisuudet”

Tämä Einon huomautus on varmasti totta ja sen panivat merkille varmasti ne jotka olivat itsenäisyyspäivänä sankarihaudalle saapuneet. Tämäkin tilaisuus todisti sen, että nuoret eivät ihannoi samoja asioita kuin vanhempi väki.

Vastaus näihin ajatuksiin tuli samana päivänä piispa lauhan televisioidussa saarnassa. ”Nuoret eivät ole kiinnostuneita isänmaallisuudesta. He haluavat laajentaa isänmaa-käsitettä paljon laajemmaksi. Nuoret näkevät yli kansallisuusrajojen ja he haluavat rakentaa isänmaa-käsitteensä näin laajaksi”.

Eräs toinen asia joka myöskään ei mennyt odotusten mukaisesti. Itsenäisyyspäivän juhlakonserttia oli saapunut kuulemaan vain noin 150 henkilöä. Tilaisuuden ohjelma ja esitys olivat siksi korkeaa tasoa, että se olisi tarjonnut henkistä ravintoa monelle sitä haluavalle.

Mutta kuulijoita ei valitettavasti ollut. Yhtenä syynä olivat varmasti Presidentinlinnan tanssit, joka pidätti nivalalaisetkin televisioiden ääreen. Näkyihän sieltä erilaisia iltapukuja ja jos vielä sai koltun mallin, niin aivan polusta ei ilta mennyt televisioidenkaan ääressä.

Kunnantalolla on istunut kunnanhallitus ainakin kolme päivää ja julkisuuteen tästä palaverista on tihkunut yhtä vähän tietoja kuin paavin valinnasta. Toimittaja on koettanut tiirailla nouseeko kunnantalon piipusta mustaa vai harmaata savua. Kerran sieltä pöllähti melko vahva savu ja tuli kohti Nivala-lehden ikkunaa. Mitähän mahtoivat isät puhua?

Kunnanhallituksessa on meneillään kuulemma talousarvion käsittely. Eino Eskolalta sain sen verran tiukattua tietoa, että tiukalle ottaa saada äyrin hinta pysäytettyä 14,5 penniin, mieluummin se näyttää nousevan 15 penniin.

Maatalouden maksama vero uuden järjestelmän mukaan on arvoitus vielä kunnanhallituksellekin ja se osaltaan vaikeuttaa talousarvion laatimista. Kunnanjohtaja Niemelä mainitsi puheenvuorossaan Harjun koululla, että uuden järjestelmän johdosta maatalouden maksamaa veromäärä arvelujen mukaan kasvaisi 10 % ja tämän mukaan on kaavailtu myös kunnan talousarvio.