18.1.1973
Välikylän vahva mies Oiva Junno aloitti uuden vuoden iloisen perhetapahtuman tunnelmissa. Junnon maineikas suku kasvoi yhdellä tyttölapsella Oulaskankaalla uudenvuoden aamuna kello kahdeksan aikaan. Nivalalaiset vain ennättivät nytkin ensimmäiseksi, vaikka oma laitos jäikin kylmilleen.
Onnellinen isä kertoi, että lujasti puristaa tyttö sormesta: Oikea tuntuu olevan ote vaikka keihään varteen. Toivotaan tytöstä toista olympiakävijää Välikylältä. Ehkäpä keihäänheittäjä isä valmentaa tyttärensä Anni Rättyän manttelin perijäksi. Onnea vain Junnonperälle.
Kärsämäelle menee lähes satakunta Nivala-lehteä ja on tullut monesti luvatuksi, että tulisi käydyksi katsomassa miten nivalalaiset siellä jakselevat. Hyvin tietenkin, mutta muuten vain kuulumisia kyselemässä. Viimeksi tuli luvattua Salonurmen Aulikselle. että tulen lähiaikoina käymään. Mehtälän Emo on lupautunut yhdeksi päiväksi oppaaksi. Jos Einolle ensi viikon lopulla järjestyy päivä pari vapaata, niin lupaan vihdoinkin tulla käymään.
Jo täytyy alkaa vähitellen uskomaan, että tämä yhteiskunta pakottaa meidät jokaisen omaan rooliinsa, josta ei voi poiketa ja paljastaa todellista karvaansa. Käyttäytymisemme riippuu suuresti ympäristöstä. Me saatamme istua vakavina seurapiireissä tai koulun penkeillä ja puhua yleviä, mutta kyllä meissä on pohjalla paljon muutakin.
Suomalaisten kansallistunnushan on vessojen seiniin piirtely. Joku psykologi on ehdottanut, että täytyisi olla julkisia tauluja, joihin ihmiset voisivat käydä kirjoittamassa kaiken mikä mieltä painaa ja purkaa näin patoutumiaan, Nivalalaisilla on tällainen taulu ollut jo muutaman vuoden. Autiona ollut Kukonahon asuinrakennus on todistus tästä.
Kun tuvan ja kaksi kamaria käsittävän rakennuksen kaikki seinät ja katot on kirjoitettu täyteen, niin siinä on värikästä luettavaa. Tekstin laadun voi päätellä siitä, että kun tänne hyljättyyn, kaukana kylästä olevaan asuntoon tulee, niin sitä on varmasti yksin. Aina siellä ei kuitenkaan ole oltu yksin, vaan pikemminkin pareittain. Kaikki kalusto on särjetty. mutta tarkoituksenmukaisuussyistä yksi ”laidastavedettävä” sänky on saanut jäädä terveeksi. Sängyn pohjalla oli sopivan vahvuinen kasvualusta heiniä.
Sunnuntain hiihtojen yhteydessä joku majaa tarkastellut arveli, että kyllä siinä kolmeksi päiväksi lukemista piisaa, ennen kuin kaikki tekstit ehtisi lukea. Pääasia teksteistä oli kommentteja sängyn käytöstä tiettyyn tarkoitukseen, ei kuitenkaan nukkumiseen. Joku oli kommentoinut kokemustaan vielä perään: ”Voi ihme että piti olla hyvää”.
1.3.1973
Nivala-lehdellä on ollut tapana antaa aina näin lehden välityksellä ruusuja joillekin nivalalaisille. Tuntuu siltä, että seuraava ruusukimppu kuuluu Lilja ja Oskari Hosiolle.
Nivalan Urheilijat on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut yhdeksi maamme voimakkaimmista urheiluseuroista. NU vetää monta sektoria, joiden kohdalla kunta pääsee ajamaan toisella aisalla. Voimakas seura on ollut kunnalle huomattava helpotus monien nuorisoja urheilumäärärahojen kohdalla. NU:n hyvä taloudellinen asema ei ole syntynyt tyhjästä. Siihen on tarvittu vuosikymmenien työ. Suurin osa tästä työstä on suoritettu vapaaehtoisesti, tai puolipalkalla. Hosion Liljan ja Oskarin työpanos Nivalan Urheilijain ja Nivalan nuorison hyväksi on ainutlaatuinen.
Sanotaan, että silloin kun ”oikeat ihmiset” nukkuu niin Lilja ja Oskari keräilevät pulloja ja siivoavat paikkoja Tuisku-Majalla tai Tuiskulassa. Pääsevät joskus väsyneinä nukkumaan sunnuntaiaamun varhaistunneilla, mutta pian on noustava bingon pyöritykseen. Joka päivä ja ilta on tilaisuuksia. On myytävä limpsaa ja keitettävä kahvia. On lämmitettävä saunaa joka ilta ja näytettävä elokuvia. Siinä kaiken sivussa Oskari hoitelee puolen millin talousarvion puitteissa seuran taloutta ja johtaa puheenjohtajan ja johtokunnan kanssa seuran monipuolista toimintaa. Lilja ja Oskari eivät tee suurta numeroa ansioistaan. Kuitenkin heidän kykynsä tulla toimeen nuorison kanssa on esimerkillinen. Ruusut heille.
Nivalalaiset yliopisto-opiskelijat ovat laiskistuneet viime vuosina. Nuoliojan Veepe, Tyhtilän Hanski ja Rajaniemen Jokke kirjoittelivat aikaisemmin aina ärhäköitä juttuja Nivala-lehteen. Luettelosta oli unohtua Sailaan veljesparvi, joka on myös ottanut kantaa asioihin. Joululoman aikana tuli tilaisuus jutella Oulun, Helsingin ja Jyväskylän opiskelijoiden kanssa asiasta. Oulun pojat lupasivat funtsata asiaa. Nyt tuli kuitenkin Välkkylästä kirje. Hantulan Veikko, Isomaan Veli ja Malisen Lauri kertoivat viimeisistä saavutuksistaan.
Kaikkea ei opiskelijat ehdi harrastamaan, vaan tehtävät on jaettava eri miehille. Nivalalaiset päättivät tehdä Hantulan Veskasta urheilijan ja toisille jakaa muut harrastukset. Veskalla on pisimmät raajat ja tulevana lääkärinä hyvä tuntemus kehon toiminnoista valmennusta ajatellen. Velin ja Lassin valmentamana Veska voitti viime lauantaina Oulun yliopiston hiihtokilpailut, ylivoimaisella ajalla. Kavereiden hyvä huolto oli kuulema auttanut voittajaa. Mahtoiko olla ansionsa myös sillä, että Isomaan Veli sijoitettiin sopivasti kellomiesten joukkoon? Terveisiä vain Ouluun. Haapalan Matti ja Kaija haastoivat toimittajan käymään Oulussa juttua tekemässä. Ehkäpä samalla kertaa tarjoutuu tilaisuus tavata myös nivalalaisia opiskelijoita.
Saapa nähdä pääseekö Himangan Jaakko peukalokyytillä kirkolle. Himangan emäntä voitti viime sunnuntaina Tuiskulan bingosta uuden henkilöauton. Isännän täytyy nyt olla höylinä, jos aikoo päästä emännän kyytillä vaikkapa kylälle ompeluseuroihin.
Bingo on nuori keksintö, mutta sillä on suuri kansansuosio. Bingo-palkintojen perässä ajetaan koko perheen voimin naapuripitäjiä myöten. Jylhä-Ollilan Oiva ja Olavi ovat niitä ahkerimpia pelaajia. Olavin kolmivuotias poika kyseli eräänä päivänä äidiltään tuon klassisen kysymyksen: ”Äiti mistä minä olen tullut. Äiti päätti kertoa asian suoriksi, niin kuin nykyään opetetaan, mutta tästä poika tuli kovin epäluuloiseksi: Nyt sinä narraat, bingosta minut on varmaan tuotu.”
22.3.1973
Konsta Jylhä oli vielä viime vuonna ehdoton poppari. Nyt on nousemassa uudet kasvot julkisuuteen. Hiitolan Väinöstä ja Mäntylän Matista puhutaan nyt valtakunnan lehdissä ja radiossa. Mäntylän Matin elämäkertaa luettiin viime sunnuntain uudenmuotoisessa jumalanpalveluksessa. Kyllä siinä Matin elämäkerrassakin olisi aihetta vaikka romaaniin. Ovat kyselleet, mistä tämä Nivala-lehden teksti joutui papin käteen. Toimittajalle on kerrottu, että pastori Markku Kilpiön rouva on kotoisin Maliskylältä ja nivalalaiseen tapaan kotiseutulehti kulkee myös Kilpiön perheeseen.
Pulakokouksen tuntua oli tiistai-iltana kansalaiskoululla. Nivalan tarmokkaat nuoret tuottajat olivat osanneet vetää oikeasta narusta. Ammattikunta sai tällä joukkokokouksella tarpeellista huomiota osakseen. Kokouksen ajankohta oli muutenkin otollinen. Tällä kertaa oli vastassa maanviljelijäin omat järjestöt ja kauppaliikkeet. Tämän kokouksen aihe oli hyvin polttava. Esim. perunan hinta on viimeisten 15 vuodenajan pysynyt samana, ellei laskenut.
Samanaikaisesti väkilannoitteiden hinnat ovat nousseet kaksin–kolminkertaiseksi ja traktorini hinnat viisinkertaiseksi. Muut väestöpiirit ovat kiihkeästi vaatineet, että maatalouden pitää pystyä myös mukautumaan rationalisointiin ja tarjoamaan tuotteita halvemmalla. Mikä tuotannon alla on pystynyt Suomessa samaan näiden viidentoista vuoden aikana? Nivalan kansalaiskokous oli voimannäyte. Toivottavasti se samalla lisäsi myös viljelijäin arvostusta ammattiinsa.
Radiosta ja televisiosta ei jälleen kuulu muuta kuin palkkariitoja ja neuvotteluja. Kaikki tuntuu olevan kuopassa. Televisionuutisten termit tarttuvat helposti jokapäiväiseen kielenkäyttöön. Raivion Asko istui eräänä päivänä allapäin ja kun häneltä kysyttiin syytä huolestumiseen vastasi Asko: ”Minua niin huolestuttaa tuo kauppataseemme alijäämäisyys”. Pelon Ossi osti Osuuskaupasta tavanomaisia ostoksia ja maksua suorittaessaan totesi: ”Täytyy laittaa tuo viimeinen viiskymppinen kellumaan.”
19.4.1973
Viikko on juhlittu ja Nivala sai runsaasti huomiota osakseen tuon viikon aikana. Viime viikon tiistaina Kahila totesi televisiouutisissa, että juhlaviikon tapahtumat huipentuvat Nivalan Nuorisoseuralla pidettävään juhlaan. Tämä tuntui lipsahdukselta, kun samanaikaisesti televisiokamera kertoi tapahtumia valtakunnallisesta juhlasta, missä juhlapuheen piti Presidentti Kekkonen.
Kahila taisi kuitenkin osua oikeaan. Nivalan Nuorisoseuran iltamissa koetettiin aitona nuorisoseuran iltamien henki ja ilo. Jotain tavattoman kotoista tuossa illassa oli. Maliskylän Torvisoittokunta soitteli hyvin kotoisesti. Tällä soittokunnalla ei ole yhdenmukaista paraatiasua, vaan jokainen on oma persoonansa. Jotenkin kotoiselta tuntui se jalan poljenta, eikä tunnelmaa haitannut lämpimän näköinen villahousun puntti, joka pilkisti pyhähousujen alta. Nikkolan Martilta oli jäänyt paremmat lasitkin kotiin ja Martti siinä tuskaili nuottien kanssa, mutta kaikki meni hyvin. Maliskylän Torvisoittokunnan työ ansaitsisi enemmän huomiota ja tunnustusta. Vuosikymmeniä vanha soittokunta on pysynyt koossa ja aina on löytynyt innokkaita musiikin harrastajia. Nämä miehet ovat tehneet arvokasta työtä Maliskylän hyväksi. Möykkylän Keijo ja kumppanit olivat saaneet kolmessa viikossa aikaan paljon. Kihlaus esitettiin luonnekkaasti ja tämä näytelmä osaltaan vaikutti tuon nuorisoseuran iltaman onnistumiseen. Välillä käytiin puhvetin puolella kahvilla ja limonaadin juonnissa. Lopuksi pyörittiin piiriä ja lattialla oli kaksi, taisi olla kolmekin sukupolvea. Tuo tilaisuus antoi viitteitä siitä, että nuorisoseuratoiminta on ohittanut aallonpohjan ja uusi nousukausi on mahdollisesti edessä.
Lumen sulaminen on jälleen paljastanut maan ja meidän siivottomat tapamme. Tienvarret ovat täynnä pullonpalasia. nakkipapereita ja tyhjiä tupakka-askeja. Kyllä meidän tavoissamme olisi paljon toivomisen varaa. Kouluissa tehdään valistustoimintaa ympäristön suojelemiseksi, mutta vanhempien tulisi myös muistuttaa lapsiaan ja parantaa omia tapojaan.
Ojalehdon Sulevi on mobilisoinut Haapaperällä aina siivoustalkoot. Viime keväänäkin siivottiin koko lentokentän ja vanhan maantien varsi Kotilasta Haapaperälle. Tällainen organisaatio täytyisi saada joka kylälle. Kirkolla martat ovat järjestäneet aikaisempina keväinä siivoustalkoot. Ehkä tänä keväänä olisi jonkun muun järjestön vuoro tehdä aloite. Siivouskampanja olisi kovin tarpeellinen ja siinä yhteydessä sopisi tarkastella saasteasiaa kokonaisuutena.
Tervetuloa lomalaiset Nivalaan. Pääsiäiskokot ovat vähentyneet, mutta ainakin Sarjankylällä on suurkokko. Tätä pääsiäislauantain perinnettä ei saisi Nivalassa unohtaa. Tämä on nyt turistiristinähtävyys. Muualta Suomesta ja Ruotsista astikin pääsiäislomalle saapuneet haluaisivat näyttää lapsilleen pääsiäiskokon.
Nivalalaisten tulee tätä perinnettä pitää yllä. Lomalaisille aitoa pääsiäistunnelmaa. Viihtykää Nivalassa.
10.5.1973
Kevät on tullut ja ihmiset hääräilevät tonteillaan. Viihtyisyyteen on alettu kiinnittämään myös Nivalassa huomiota. Monien omakotitalojen tontit ovat erittäin kauniita. Myös maalaistaloissa on herätty asiaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli useimpien maalaistalojen pihamaat melko alastomia ja verannon pielestä löytyi vain nokinen uuniluuta ja ”yöjuna”. Kehitys kehittyy Sarjaperälläkin. Näin tavataan Nivalassa sanoa. Tuostapa muistui mieleeni, että eräs henkilö käski kehottaa niitä miehiä töihin, jotka ovat turmelleet Nivalan pääteiden varsien kauniita koivuistutuksia.
Pappilan takana on melkoinen aukko, jonka on aikaansaanut kulotus. Nivalan Tiemestaripiiri putsasi Kuoppatien varren pajukot ja myrkyttikin niitä. Tässä tarkoitettiin hyvää, mutta tuli vähän vahinkoakin. Uskon, että tiemestaripiiri korjaa tuon vahingon kevään aikana. Nämä istutukset ovat muutaman vuoden kuluttua Nivalan kaunistus.
Pekkalan Jussi Aittoperältä on innokas veikkaaja. Jussi piteli toimittajaa lujilla, että miksei Nivala-lehdessä ole ennusteriviä. Yritin selvittää Jussille, että kun lehti ilmestyy torstaina ja veikkaukset täytyy palauttaa keskiviikkona, niin ei oikein pysytä kuvassa mukana. ”Pankaa se tulemaan tiistaina, että ehtii saamaan veikkausvihjeet”, totesi Jussi, Juholan Matilla on kuulemma ollut tapana sanoa vastaavissa tapauksissa, että kehitelläämpä asiaa.
Nivala tunnetaan jo muustakin, kuin presidentti Kalliosta ja konikapinasta. Nivalan kuntourheilu on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että siitä puhutaan jo koko maassa. ”Mitä vasten ne nivalalaiset juoksevat” kyselevät naapurikuntalaiset. Totta on, että meni lentokentän sivu yöllä tai päivällä, niin aina on hölkkääjiä.
Tuli kerran todettua, että kävely oli ennen mökin akanriesa, niin nyt se on herrain herkkua. Toinenkin asia on keikahtanut päälaelleen. Ennen rengit ja piiat ryyppäsivät manaillen sinistä kurria, kun isännän ja emännän pöydässä juotiin koko maitoa. Nyt kirkonkylän hienot rouvat ostavat kurria. joskin sitä sanotaan hienosti kevytmaidoksi. Niin maailma muuttuu.
On se vielä Paavolan herrastuomarilla häpy tallella. Reino on pyytänyt kalaa Paavolan koskesta. Toivolan pihalla Leivolan Antti ja Tyhtilän Olli kyselivät Reinolta, miten suuria kaloja sitä tulee? Reino oli levittänyt käsiään niin, että koko syltä oli auki. Naapurit tätä vähän jo meinasivat ihmetellä mutta kun herrastuomari kertoo, niin ei sitä sovi julkisesti epäillä. Asia tuli kuitenkin ilmi, että kalajutuissa on herrastuomarillakin tietty vapaus. Reinon piti Pikkaraisen seuroissa mitata sama hauki kirkkoherralle ja silloin Reinon kädet eivät lentäneetkään kovin levälleen, vaan sivuilleen vilkaisten Reino näytti kahden korttelin, mittaa ja totesi paljon vaatimattomammin, että aivan oikean kokoisia keittokaloja. Olli ja Antti ehtivät olla jo muutaman päivän kateudesta vihreänä, mutta totuus tuli yllättäen selville.
24.5.1973
Se, että olen joskus korostanut koulutusnäkökohtien huomioimista myös kunnallisissa luottamustoimissa, tuntuu ärsyttäneen joitakin luottamushenkilöitä. Ne siitä asiasta ei enää kannata puhua, mutta huvittaviakin johtopäätöksiä tästä asiasta tuntuu saavan irti.
Eräs vanha kunnallismies arvosteli toimittajaa, että lähtee repostelemaan sellaisia aiheita, joihin toimittajan älyllä ei pitäisi puuttua. Samainen henkilö oli ottanut myös kannakseen sen, että toimittaja itse pyrkii mainituille paikoille. Tämä kunnallismies tietää kuitenkin, että meillä molemmilla on sama koulupohja, eli se minkä oppivelvollisuus vaatii. Tässä ei siis tarkoitettu meitä kumpaakaan. Olen kirjoitellut myös monista muista aiheista, ja jos jokaisen jutun motiivina olisi ollut päästä yhdistyksen luottamushenkilöksi, niin tosiaan olisi niitä tehtäviä. Tästä taitaisi arvovalta-asteikot Nivalassa horjua luottamustoimien määrässä. Kyseinen luottamushenkilö saa siis olla turvallisella mielellä, että hänen paikkansa ei ainakaan toimittajan taholta ole uhattuna. Pätevyysvaatimukseksi riittää se, kun ilmoittautuu julkisesti älyjättiläiseksi.
Muurahainen saa tunnustusta ahkeruudestaan ja voimistaan. Kun tarkastelee keväistä muurahaispesää, niin ahkeruuden symboli muurahaiseen sopii. Saukonojan Veikko on tehnyt muurahaisen työtä oman pesän rakentamiseksi. Niin vaan vanha kirjastorakennus on murentunut. Tuntuu kohtuuttomalta, kun ajattelee, että samanaikaisesti kirkonkylällä pötkistelee nuoria miehiä joutilaana ja reumatismin runtelema ja koukistama Veikko kiipeilee rakennuksen katolla ja vääntelee lautoja irti. Ulkopuolista säälittää, mutta Veikolle se tuo sisäistä tyydytystä. Puretusta rakennuksesta hän alkaa rakentamaan omaa tupaa Aittoperälle. Työssä on uudisasukkaan toiveikkuutta.
Kuuhun kylväjät ovat vähentyneet ja maahan kylväjät vastaavasti lisääntyneet. Nykyinen viljelijä ei juuri tirkistele allakkaa, vaan menee pellolle milloin traktori kantaa. Hyviä säitä Nivalan jyväjemmareille!
7.6.1973
Yhteiskuntasuunnittelijat ennustelevat, että Nivala on kuoleva paikka. Eräiden ennusteiden mukaan, joita myös seutukaavoituksessa noudatetaan, Nivala on enää vuonna 2 000 mitätön taajama. Meillä ei ole omaa terveyskeskusta, ei juuri kantateitä ja asukkaitakin vain muutama tuhat. Saahan sitä ennustella. On ne monet muutkin pettyneet Nivalan suhteen. Viimepäiväiset tapahtumat antavat viitteitä siitä, että elämä jatkuu. Nivalan keskustassa pyöri tiistaipäivänä niin paljon kansaa, että sitä ei näe naapurikunnissa muulloin kuin suurten seurojen aikana.
Mitä noihin väestöennusteisiin tulee, niin Hartman ja Naukkarinen eivät ole ottaneet huomioon Nivalan laestadiolaista väestöpohjaa, joka takaa myös asutuksen jatkuvuuden. Kovassa kilpailussa Nivalalla on vara vetäistä valttiässiä tiukan paikan tullen hihasta ja lahkeesta. Ei sitä Nivalaa, niin vain pyyhkäistä kartalta.
Laina Kivelä ja Toukolan emännän punainen hera kokosivat kansaa Karvoskylän lähetyspäiville. Nivalalaisten vakaumusta on joillakin tahoilla arveltu tekopyhäksi. Kun katsoo kirkossa ja erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa kävijöiden määrää, niin tulee vakuuttuneeksi Nivalan väestön aktiivisuudesta. Vaikea lienee väittää sitä tekopyhyydeksi. Se on Nivalassa vahva perinne, joka on otettava huomioon.
Tiistaipäivän huomionkohteena oli tietenkin Osuuskaupan uuden tavaratalon avajaiset. Kyllä oli kansaa liikkeellä. Reunan Matti totesi, että nyt on lähtenyt kaikki liikkeelle, ennen jätettiin edes ammat kotiin. Tavaratalon avajaiset olivat sellainen syötti, että kansaa tuppaantui koko Nivala täyteen. Paikoitusalueista oli ankara puute ja viimeksi tulleet saivat jättää autonsa jo Täperän ohjelmukselle. Osuuskaupassa tehtiin ankarasti kauppaa ja ainakin 5 000 vierasta kahvitettiin. Halosen Nikke möi huutokaupalla koko päivän tavaraa ja siinä menivät Veskan nakitkin loppuun. Nivalalaisista on tulossa kauppamiehiä.
Häkkilän Niilo seisoi osulan kulmalla ja katseli vähän aran näköisenä tavarataloon päin. On juoksutettu Niiloa nyt kuukauden ajan yötä päivää ja posket ovat käyneet entistä kalpeimmiksi. Niilolla on osuuskaupparintamalla pitkä ura ja monen johtajan alaisena. Kerran Niilo joutui asentamaan erääseen uuteen taloon sälekaihtimia, jotka oli myyty kaupan puolesta valmiiksi paikoilleen asennettuina. Kaverina ollut Katajaniemen Eino jo tuskaantui katossa kiipeilemiseen. Niilo totesi rauhallisesti, että ei tämä vielä mitään, mutta sitten tulee kiire kun johtaja ostaa kävytkin puuhun.
26.6.1973
Syyspuolelle on kesäkin ehtinyt karata. Hämärähommiin kuten ravustukseen voi siirtyä hyvissä ajoin iltaisin. Se on täyttä poppia tällä hetkellä ja joella lorkitaan, vaikkei tulisikaan mitään. Toista oli vanhana hyvänä aikana, jolloin kuhisevan täysiä rapusaaliita kannettiin selkäväärässä. Aitoa saaliinhimoa oli mukana, kun kuulakkaana yösydännä näki saksiniekan vörnivän ”liippiin”. Rapulaatikot tyhjenivät kulkevien ostajien autoihin, kun muutamalla pennillä kipaleelta myytiin. Se oli onnea, kun raputuloilla jonkun kipparipaidan sai ostettua. Nyt saa jo viidestä monta markkaa toisin paikoin.
Jos ovat herrojen herkut kallistuneet, on kaikki muutkin ja muuallakin. Semmoisia ovat haastelleet monet kymmenet maailmanmatkaajat, jotka ovat piipahtaneet kotiseudullaan kesän aikana. Hyvin me ollaan vieraat ainakin huolleltu. Honkalan Joonas on passaillut puoltakymmentä Amerikan vierasta hyvällä menestyksellä. Eräs vieraista tuumasi, että hän tuli tänne laihtumaan, mutta ei varmasti pääse. Enää ei tohdi kysyäkään, vieläkö sitä ja sitä ruokaa valmistetaan. Heti ollaan naapuria myöten kysyttyä herkkua laittamassa. Tämä on tehokasta mainosta nivalalaisesta vieraanvaraisuudesta.
Kevään mittaan on tehty nivalalaisin voimin suomenennätys, joka on jäänyt aivan mainitsematta. Rippikoululainen Rysäyksen Jouni-poika on polkenut Veelanninpuhdosta asti viime keväänä erilaisissa seurakunnallisissa tilaisuuksissa peräti 150 kertaa. Tällaista huippulukemaa ei toista ole koko maassa saavutettu aikaisemmin. Nuorena sitä on innokas tekemään ja kulkemaan. Mutta vanhemmiten laiskuu ja saattaa käydä niin kuin muualle nivalalaiselle, joka kääräisi sätkiä virsikirjansa lehdistä. Totesi sivumennen, että tässä ne tulee samalla nautittua hengen ja ruumiintuotteet.
Viime viikolla soitteli toimitukseen tuohtunut mies ja manasi koko Nivalan musiikkipitäjänä: Kyllä meni huonosti, Amerikasta asti saatiin kova orkesteri, mutta eipä löytynyt kuulijoita kuin häävisti joka soittajalle yksi. Ei harppukaan tehonnut, vaikka helisi niin komiasti. Kyllä meni nivalalaisten konsertinsaanti toiveet tällä tempauksella. Jokin aika sitten tarvitsi Liminka Nivalan apua musiikkihommissa, mutta nyt on tilanne toisinpäin. Kyllä ne isokenkäiset sen heti ottavat huomioon ja se vaikuttaa koko pitäjän musiikkielämään. Eihän ne lue edes Nivala-lehteäkään. sillä monot ovat puhuneet tietämättömyydestä. Mikä olisi ollut saada satakunta kuulijaa konserttiin, meinasi Tvhtilän Kustaa.
Semmosta kesä kärpäsineen tekee saati sitten, että on lauantai ja mökkiläisaika. Hikistä hellettä on päällä pitänyt ja ukkonen jyrrytellyt riittämiin asti. Viime kuullakin täällä räiskähteli tusinan verran salamoita sadalla neliökilometrillä ja heinäkuusta tuntuu muodostuvan aivan ennätyskuukausi. Olivatpa jotkut isännät huokailleet kuumaa hellettä, että kun varjossakin on niin hirveän korkeita asteita mitattu. Tämän sattui Vilkunan sanavalmis isäntä kuulemaan ja tokaisi lyhyesti ja ytimekkäästi, että onko sitä sitten pakko varjossa olla? No koetetaanpa kestää kesän ihanuutta vielä jonkin aikaa. Kyllä ne ilmat rupeaa rumenemaan, kun lomat alkaa lähestyä.
Kyllä piti naapuripitäjän poika, NU:ta edustava Osmo Röntynen Nivalan lippua korkealla viime sunnuntain seutuna Varkaudessa. Suomen mestaruus tuli kevyesti B-poikien keihäänheitossa. Osmon valmentaja ei ole vielä yltänyt yhtä hyvään saavutukseen kuin Osmo. Kaveruksilla taitaa olla jonkinlainen sopimus, että jos määrätty metrimäärä menee Osmon keihäällä rikki, on valmentajalla edessä tupakkalakko. Toivotaan metrejä lisää.
2.8.1973
Pitkä loma on takanapäin ja. täytyy alkaa hiestomaan kirjoituskoneen kimpussa. Loman aikana tuli käydyksi pienessä remontissakin, että entistä ehompi pitäisi nyt olla. Sanotaan, että lääkärikirjaa ei pitäisi lukea heikkohermoisen. Veikko Ennalakin on tuntenut lääkärikirjan lukemisen jälkeen, että häneen sopii ainakin viiden taudin oireet. Siinä oli säärihaavaa, vesipöhöä, utaretulehdusta ja vaikka mitä. Toimittaja joutui Kokkolan Keskussairaalaan, ja niillä on niin hyvät välineet, että tervettä miestä ei olekaan, kun kaikissa koneissa käytetään. Minultakin löysivät kolme munuaista. Mitäs minä olen sanonut: Olen viettänyt rikasta elämää.
Lomalaiset ovat häipyneet Nivalan kesäkuvasta. Monta lihakiloa ja makkaratankoa lähti Volvon ja Saabin mukana Ruotsiin. Makkaran ja lihan lisäksi lähti myös monta vanhaa esinettä. Rukinlavat ja kirnut ovat tavallisimpia, mutta Aunuksella lentokonemetallista kaiverrettu sormus tai tuppi on kuumaa tavaraa. Toinen maailmansota ja Juksovan ja Hyrsylän mutkan taistelut ovat historiaa. Uusi sukupolvi on kasvanut noiden vuosien jälkeen ja isän tai isoisän sotamuistot ovat tulleet arvoonsa.
Tuuri käy, vierestä viedään. Toimituksen portaikosta kuuluu iloinen mekastus. Mehtälän Anssia siellä hyvästellään Amerikan matkalle. Saivat Pelon Lainan kanssa palkintomatkan rapakon taakse. Siellä ne Nivalan Osuuskaupan tekstiiliosaston esimiehet nyt katselevat lännen muotia. Ennen, kun Amerikasta tuli vieraita, niillä oli leveät kravatit ja housunpuntit. Saapa nähdä minkälaisia se Anssi ostaa sieltä osuuskauppaan.
Jaakonpäivän aamuna kello 04:30 alkoi Peltomäen ikkunan takaa kuulua jämerää mieslaulua. Kirkonkylän isäntämiehet siellä häiritsivät toimittajan makeimpia aamu-unia. Lahjakin tuli. Raivion Askon kertoman mukaan kaava-alueen tarkoituksiin jalostettu pässi. Nyt me aletaan Olkkosen Toivon kanssa kasvattamaan kunnon jätemyllyt, eikä enää saastuteta vesistöjä. Syö kuulema kaiken taloudesta jäävän kahvinporoista lähtien. Vilkunan Joose sanoi, että joka lampaan kasvatuksella rikastuu, ei ikään köyhdy. Saapa nähdä miten käy.
30.8.1973
Korpirannan profeetta Arvo Noponen on täyttänyt miehen iän ja pääsee ennustelemaan säitä entistä arvostetummasta asemasta. Arvo lukee jo uudenvuoden yönä tulevan kesän marjasadon vaikka pihapuista. Sanoo vielä tarkalleen senkin, millä puolella kangasta marjat on jos niitä tulee. Märkää syksyä povaili hän, mutta talventulosta ei vielä osannut sanoa varmaa. Linnunrata on ollut niin heikosti näkyvillä, että ei osaa tarkalleen sanoa lumentuloa, kertoi Arvo.
Syksyinen yö on yhdeksänlainen, sanoo vanha hokema. Viikon sisällä on sää vaihdellut kovasti. Edellisen viikon lopulla oli vielä lähes 28 asteen lämpötiloja ja maanantaita vasten sitten melkoinen pakkanen. Jyringin Viljo kävi toimituksessa ja näytti kymmenen vuotta sitten otettua valokuvaa. Kuva oli otettu syyskuun toisena päivänä ja silloin oli lämmintä niin paljon, että paidatta tarkeni. Näin kertoi Viljo ja aikoi tehdä syyskuun alusta tupakkalakon.
Niinikosken Paavo äityi juttutuulelle, kun sai viime perjantaina Nivalan kunnan tarjoaman voileivän pitkän istunnon päälle. Pekkala ja Linna kertoivat, että kun he joskus palaavat normaalissa junavuorossa, niin metakasta tietää, missä vaunussa Paavo on. Hänellä on ehtymättömät juttuvarat ja onpa ne aina täysipainoisiakin.
Viimeinen juttu oli mustalaispojasta, joka puijasi erästä isäntää hevoskaupassa. Isäntä oli pannut hevosen aisoihin, mutta hevonen ei suostunut lähtemään liikkeelle. Isäntä meni takaisin pojan luokse ja valitteli, kun se uusi hevonen ei vedä. Siihen mustalaispoika vastasi nopeasti: ”Käytä sitä muuhun työhön”.
Nivalan penkkiurheilijat lähtevät huomenna kohti Tukholmaa. Ruotsi-Suomi maaottelu on aina ollut täysipainoinen urheilujuhla, eikä siitä kieltämättä puutu nytkään jännitystä. Outin auton mukana lähtee neljäkymmentä nivalalaista tuohon urheilujuhlaan. Viime vuosina on usein sattunut näissä otteluissa häiriöitä ja ikäviä välikohtauksiakin. Muutenkin korkealla olevaa tunnelmaa on joskus tarpeettomasti nostettu. Varokaahan ylikuumenemista, mutta pitäkää lippua korkealla.
Lopuksi vielä Paavon juttu. Kun sulhanen kosi morsianta, oli vastauksena tavanomainen toteamus: Tämä tuli niin äkkiä, että minun täytyy saada miettimisaikaa. Kaiken varalta morsian kuitenkin lisäsi: Sen verran voin ilmoittaa, että vastaus ei tule missään nimessä olemaan kielteinen.
20.9.1973
Maanantaina kävi toimituksessa vakaa pienviljelijä Korpirannalta. Kertoi olevansa 24 markan arvoinen sotaveteraani. Tuon hinnan on määrännyt valtiovalta, sillä sen verran saa tämä mies kuukaudessa veteraanieläkettä. Seitsemän alle kymmenvuotiasta lasta jäi kotiin, silloin kun tämäkin mies joutui rintamalle. Joutui Lingrenin porukkaan ja oli runsaan sadan metrin päässä, kun sotamies Hytti ammuttiin.
Veteraani Matti Mäkinen on ehtinyt kokea kovia sodassa ja siviilissä. Viimeksi Matti sai ankarat kolhut pari viikkoa sitten sattuneessa Seinäjoen junaonnettomuudessa. Matti sattui olemaan sellaisella paikalla, että sai rytäkässä melkoisia vammoja. Sotatouhuissa Matti haavoittui vaikeasti. Kiväärin luoti tunkeutui rinnasta sisään ja meni miehen läpi. Kuin ihmeen kaupalla Matti selvisi tästä hengissä. Tuon haavoittumisen ajoilta on peräisin eräs kahden nivalalaisen keskustelu. Kivojan Martti ja Takalon Väinö lähtivät ahkiossa vetämään Mattia linjasta taaksepäin. Vahvassa lumessa matkanteko kävi vaivalloisesti. Väinö vankkana miehenä teki lujasti töitä. Vaikeasti haavoittunut potilas oli kiireesti saatava ensiapupaikalle. Yhdessä vaiheessa Väinö jo kysyi tiukasti Martilta: Vedätkö sinä niin lujasti, kuin minä. Tähän sanavalmis Martti vastasi: En varmasti, mutta niin paljon kuin jaksan.
Metsästyskausi on alkanut ja riistakanta on kuulemma jonkin verran elpynyt. Ruokinta ja rauhoitusalueet ovat ilmeisesti tuottaneet tulosta. Tulevaa hirvenmetsästyskautta varten on Nivalaan saatu nyt peräti kolme kaatolupaa. Viime vuonna lupa saatiin vain yhdelle hirvelle, ja sekin jäi saamatta.
Luonnonsuojelijat puhuvat riistakannan puolesta. He esittävät metsästyksen täydellistä kieltämistä. Nivalan riistamiesten kohdalla voi melkein puhua kotieläimien ampumisesta, eikä luonnon riistasta. Eränkävijät ovat ruokkineet pitkin talvea lintuja ja jäniksiä. Tätä varten on kerätty heinää ja korjattu viljaa tuhansia kiloja. Jopa hirvet ruokitaan nykyisin. Ruokinta ei saa ollakaan mitä tahansa, vaan terveydentilakin on valvottava. Niinpä Nivalan hirvetkin ovat saaneet nuoleskella hivenaineita metsiin levitetyistä nuolukivistä. Kaikki on melkein kuin kotieläimen kasvatuksessa. Kohta ilmeisesti mitataan rasvakerroksen vahvuuskin. Ei siinä sitten ihmeitä tapahdu jos 20 miehen porukka saa kaadettua yhden kotikasvuisen hirven. Ei tule kunnon paistia, vaikka olisi kaksikielinen hirvi, niin kuin Vilkunan Joosen kohdalle kerran sattui.
Sarjankylä ja Haikara ovat melkein aina puhelinmotissa. Liekö näillä kylillä niin vahvaa juttua, että sitä ei kestä osuuskunnan heikot langat. Asko Aho pääsi sen verran liikkeelle lankoja myöten, että kertoi tilanteen olevan melko huolestuttava. Sarjankyläläiset kävivät keväällä jo melkoisen sodan tiensä puolesta. Jos ei pojat olisi ryhtyneet asialle, niin tien parantamissuunnitelmia ei varmasti aivan heti olisi saatu valmiiksi. Seutukaavaliitto ja väestöennusteet osoittivat, että Sarjankylässä ja Haikarassa ei voi olla asutusta enää 2000-luvulla, kun Nivalan väkiluku on laskenut lähes puoleen. Eiköhän ne Sarjakylän ja Haikaran miehet huolehdi siitä, että elämä kylällä jatkuu. Haapajärveltä on kuuleman mukaan yksi kunnan huollettava perhe, jossa on peräti kaksitoista lasta. Kunta siirtää tämän perheen aina sille kylälle, missä koulu joutuu lakkautusuhan eteen. Konstit ne on naapurilla.
27.9.1973
Viime perjantaina Nivalan kunta järjesti pitkään aikaan ensimmäisen tiedotustilaisuuden. Asiana oli vilkas rakennustoiminta. Nivalaa ei ainakaan voi syyttää kovin runsaasta puffauksesta. Ylivieskan seudun Taideyhdistys saa vuosittain runsaammin palstatilaa maakunnan lehdissä, kuin kaikki Nivalan kunnan eri sektorit yhteensä. Tämä mainittu yhdistys on melkein yhden miehen puulaaki. Yrittämisestä ei saa rankaista, eikä varsinkaan silloin kun tämän toiminnan takana on entinen nivalalainen. Tuossa tilaisuudessa todettiin, miten varovaista on nivalalaisten julkisuudenhalu. Asiaa olisi monesti suuriinkin otsikoihin, mutta niistä vaietaan. Lehdet saavat nykyisin uutisaineistoa runsaasti ja tarjonta kuntien ja järjestöjen taholta on voimistunut lieväksi painostukseksi. Nivalalaisten olisi vähitellen heitettävä kainous pois tässä asiassa. Miten se vanha sanonta kuuluikaan: Ujo mies ei saa koskaan komeaa akkaa. Väinö Tuomaalasta ”leivottiin” Nivalan kotiseutupäivillä valtakunnan ensimmäinen kotiseutuneuvos. Tällaista arvonimeä ei ennen ollut ja se täytyi perustaa ansioituneita kotiseutumiehiä varten.
Hosion Oskari on vetänyt lähes kolmen vuosikymmenen ajan Nivalan Urheilijain monitahoista toimintaa. Oskari on elämänsä aikana repinyt niin paljon pääsylippuja, että niistä tulisi monta niittylatoa täyteen. Tänä aikana hän on järjestänyt noin 2 000 tanssit ja kantanut monta vaunulastia limsoja hikisille tanssijoille. Näiden vuosikymmenien aikana on tullut 200 % yötunteja pitkä lista. Oskari tarvitsisi tästä toiminnasta jo arvonimen. Mikä se mahtaisi olla? Showneuvos tuntuisi mukavalta, mutta Hakkilan Niilolla voisi olla parempikin esitys.
Viime lauantaina Oskari ja Lilja hoitivat taas ison urakan. Tuiskulassa oli kansaa niin paljon, että tiiliseinät pullistelivat. Tuiskula säilyttää asemansa maakunnan tanssipaikkana, vaikka tilanne vähän rauhoittuisikin avajaispäivän tunnelmista.
Kaikenlaiset kuntotempaukset ja patikkaretket ovat näin syksyisin suurta muotia. Turussa juostaan Ruisrääkki ja ensi sunnuntaina Oulussa perinteinen Oulun-juoksu. Nivalassakin on juostu vinnurvan lenkki, mutta nyt on löytynyt toinenkin lenkki, joka on tänä syksynä jo juostu kahdeksan miehen ja neljän hiehon toimesta.
Niemelän Antin neljä hiehoa villiintyi kesän aikana laitumella niin, että niitä piti hälyttää kiinni ottamaan puoli kylää. Heikkilän Jouko, Liinamaan Arvi, Kujalan Mikko, Nukarisen Aulis, Kujalan Erkki ja Raivion Asko katsottiin kelvollisiksi tuohon ”Kiekon hieholenkille”. Pari tuntia nämä miehet vetelivät edestakaisin Kiekon ja Junttikankaan väliä. Viimein kolme hiehoista väsyi ja ne saatiin narun päähän. Yksi oli vielä karkuteillä ja Raivio starttasi perään, niin kuin konsanaan Oulun juoksussa. Juoksu päätyi viimein Paloperälle ja viimeisenkin mullin oli jäätävä vangiksi. Asko totesi juoksunsa päälle, että hiki on aina, mutta harvoin näin pinnassa.
On sitä juostu mullin perässä ennenkin. Eräs isäntä joutui taluttamaan kerran sonnia, ja kun matkanteko kävi hitaasti hipaisi vatinaa sonnin kelleksiin. Nyt kävi niin, että sonnilla oli vauhtia, mutta isäntä ei meinannut pysyä perässä. Mikäpä siinä ajatteli isäntä, ja pisti samat voiteet itselle kuin sonnillekin. Siinä mentiin: lujaa perätysten ja kierrettiin tupakin kymmeneen kertaan. Viimein sonnin poltto hiljensi ja juoksu lakkasi. Silloin isäntä löysäsi köyden naapurille ja totesi: Pidähän sonnia, minä kierrän vielä muutaman kerran.
25.10.1973
Nykyisin kirjataan aina ennätyksiä. Pitäisiköhän nyt sanoa, että Nivalan ”jäsentenvälisissä” on syntynyt uusi ennätys. Nivalan syyskäräjät jaettiin kahdeksalle päivälle ja juttuja olisi ollut vieläkin enemmän, mutta kihlakunnantuomarilla ei kalenteriin enää mahtunut istuntopäiviä tähän rykiin. Lautamies Eino Hautala kertoi, että tämä lienee ennätys alallaan.
Suurimman ryhmän muodostavat tämänkertaisistakin tapauksista liikennerikkomukset. Epäiltyjä rattijuoppotapauksia on peräti parikymmentä. Tätä määrää oli kihlakunnantuomarikin pitänyt hälyttävän korkeana.
Nivalan kansalaiskasvatustoimikunta puuhaa Koutosen Penan johdolla syksyn kaamokseen jotain riemastuttavaa. Pitäisi kuuleman mukaan tulla viikon mittainen juhla, jonka aikana kaikki nivalalaiset saataisiin jotenkin liikkeelle. Syksyn kaamoksen on todettu rasittavan Pohjolan ihmistä. Tässä ennen joulupukin tuloa jää kuulema turhan pitkä ja lattea kausi.
Aikaisemminkin on todettu, että ihmisiä ei saa liikkeelle pelkästään hengenravintoa lupaamalla. Tällä kertaa aiotaan tarjota särvintäkin. Tätä varten on jo yhdet hirvenlihat roikkumassa pakastimessa. Keitetään sellainen soppa, että kansa saadaan liikkeelle, lupaili Pena. Oikein tässä tuli pippurin maku suuhun, kun niin makeita puhuivat.
Kyllä se tupakkalakon tekeminen on sitten helppoa. Toimittajakin on tehnyt jo monta sellaista, viikko sitten viimeinen. Monenlaisia ohjeita ja ennusteluja on jo viikon aikana ehtinyt kuulla. Neljästoista vuosi on kuulema vaikein. Laakkosen Taavilla oli ensimmäiset 15 minuuttia vaikeimpia. Painajaisunet tulevat kuulema kolmen viikon päästä.
Aitto-ojan Mikkokin oli kuulema ollut seitsemän vuotta välillä lakossa. Sitten oli eräänä yönä tullut tyttären korva kipeäksi, ja Mikon oli pitänyt lähteä yöllä noutamaan Kiviniemen Otolta pari klubia. Vaikka Mikko oli ollut tuon seitsemän vuotta polttamatta, niin kun hän klubin sytytti, ei siitä meinannut riittää tytön korvaan puhallettavaksi ollenkaan. Aamulla oli Mikko ollut jo seitsemän aikana Hakalan Kustin kaupan oven takana tupakkia ostamassa.
Turhaa on enää pelotella. Meitä on nyt vahva rinki B-miehiä (B eli Boston). Jos jossain päin pitäjää kaksi tai kolme heikkoa kokoontuu keskustelemaan tupakanpolton lopettamisesta, niin toimittaja, Suhosen Teuvo, Muilun Eero ja Herrasen Teuvo ovat valmiit tulemaan kertomaan, miten helppoa tupakanpolton lopettaminen on. On kuulema vanhanaikaista hommaa tupakoiminen. Heittäkää pois muutkin.
22.11.1973
Yhden novellin tai kirjan värkit menetti Joose Vilkuna tuossa Oulun Nivala-Ringin tempauksessa. Mielikuvituksessani olen jo nähnyt, miten Joose sorvaisi vankilan puutyöosastolla joululahjoja, kuuntelisi toisella korvalla vankien puheita ja tekisi myös samalla teräviä havaintoja. Yön hiljaisina hetkinä Joosen kopista loistaisi valo ja kynä rapisisi paperilla. Siinä luotaisiin omakohtaista kuvaa vankilamiljööstä ja yritettäisiin kuvata niitä tunnelmia, mitkä olivat Spalernajan vangin ja konikapinamiesten tunnelmat tässä vankilassa. Tapahtunut mikä tapahtunut, sille ei enää voi mitään. Ehkäpä Joose Vilkuna löytää hersyviä novellivärkkejä myös kotoisista tapahtumista.
Viime viikkojen aikana on nivalalaisiin viljelijöihin yritetty ympätä maanuskoa. Miten lienee sitten onnistunut, kun kokousväki Nivalassa tahtoo olla vanhanpuoleista. Ne nuoret maanviljelijäin pojat ovat Kotkassa porareina, Halstahammarissa valimotöissä ja Rautaruukilla remonttimiehinä.
Ennen olivat maatalousneuvojat tosi hyviä puhujia. Liekö maausko johtunut siitä. Kerrankin oli Haapavedellä ollut sellainen maatalousneuvoja, joka oli puhunut vain lannanhoidosta, mutta kaikki naiset olivat itkeneet. Eivätkö nämä nykyiset neuvojat osaa oikein värisyttää saarnamiesten tyyliin, vai minkä vuoksi ollaan huolestuneita maauskon loppumisesta.
Ahtilan Heikki jyräytti taas tuottajain kokouksessa jämerän isäntämiehen tyyliin, että ruikuttaminen pitää loppua. Kyllä kait asia on niin, että maatalouden suurimmat vihamiehet taitavat löytyä omista riveistä. Meillä on monta isäntää, jotka ovat ajaneet kaikki lapsensa pois kotoa huutamalla ja voivottamalla maatalouden kannattamattomuutta. Pönkätalojen lapset ovat nyt valureina Ruotsissa tai mittamiehinä TVH:lla. Usein on silti oltu niin päteviä viljelijöitä, että lapsille ei ole annettu minkäänlaista yrittämisen mahdollisuutta.
Toiset sanovat, että kyllä maajussit pärjäävät. Totta hemmetissä niiden täytyy pärjätäkin ja se pitää uskaltaa reilusti tunnustaa. Maanviljelijällä, jolla on parikymmentä tuhatta veroäyriä kalenterissa, pitää olla varaa sanoa, että hän on pystyvä mies.
Kansakoulun käynyt pystyvä kirvesmies hankkii nykyisin Nivalan ulkopuolella jopa 3 000 markkaa kuukaudessa. Ei siinäkään ole mitään naukumista. Yrittävä mies onnistuu ja hänen tulee saada työstään palkka. Keskinäinen ja ammattikuntien välinen naljailu ja kinastelu on raukkamaista.
Jos tässä on nyt puhuttu maanviljelijäin puolesta, niin yhden esityksen he saisivat vetää pois. On esitetty, että kunta korvaisi salaojitussuunnitelmat viljelijöille. Tässä mennään taas pois kohtuudesta. Maatalouden kannattavuuden ja kehittämisen kannalta näin pienellä yhteiskunnan tuella ei ole mitään merkitystä. Toisaalta siinä annetaan muille väestöpiireille turhaa narinan aihetta, jos tällaista lähdetään edes esittämään. Eräässä tilaisuudessa isännät suoraan sanoivat, että ei tämä pärjääminen ole muutamasta kympistä kiinni. Jos maanviljelijä saa tuotteistaan oikean hinnan, ei sen tarvitse olla ruikuttamassa tällaisia avustuksia yhteiskunnalta. Tämän esityksen takana ei varmasti ole Nivalan viljelijöiden enemmistö.
Vanhuus on suhteellista. Tämä on vanha toteamus ja pitää paikkansa. Hissan Toivo on vetänyt vuosikaudet eläkeläisten pirteää kerhoa. Hissa kertoi, että hänkin on pitänyt toisinaan itseään yli-ikäisenä. Eräänä päivänä huomasin, että Israelin pääministeri Golda Meir on hänen kanssaan samanikäinen. Tämä luja nainen johtaa kansakuntaa vaikeissa olosuhteissa, ja on hyvinkin eläkeläisten kerhoon ikänsä puolesta kuuluva. Hissa lopetti tuumailunsa supattamalla puhuttuun tiedusteluun, mahtaakohan se olla leski-ihminen? Mitenhän mahtais olla, tottuisitko Toivo näillä päivillä tohvelin alle. Suuri vaara tuntuisi ainakin olevan.
13.12.1973
Tupakkalakkolaisen vaimo Pyhäsalmelta tiedustelee, miten toimittajan ja muiden lakko on kestänyt. Hyvin on kestänyt ja eilen tuli täyteen kaksi kuukautta. Monet ovat kyselleet sitä, miten sen tupakkalakon voi tehdä. Lakon tekeminen vaatii kovaa päätöstä ja lujaa tahtoa, ja sitähän minun vaimollani on.
Ei mennyt mönkään Mieslaulajien juhlat, vaikka puheenjohtaja Vähäaho sitä kovasti pelkäsi omasta ja kuoronsa puolesta. Mieslaulajien 10-vuotiskonserttiin saapui runsaasti kuulijoita ja tästä syystä saatiin kunnon juhla pystyyn. Vieraitakin juhlassa oli oman pitäjän juhlayleisön lisäksi. Naapurien mieskuorot onnittelivat Nivalan Mieslaulajia. Arvi Lemponen vaimonsa ja kuoron kummipojan kanssa oli saapunut Lapualta saakka. Kankaanpään Riku, entinen kuorolainen, oli saapunut myös naapurikaupungista entisiä kavereitaan tapaamaan. Vähäahon Aarne kuoron humplevana puheenjohtajana kääri päät tälläkin kertaa. Kun Aarnen piti vastata onnittelijoiden puheeseen, hän turvautui sota-aikaisiin kokemuksiin. Erästä sotamiestä pyydettiin haastateltavaksi rintamalta tapahtuneeseen radiolähetykseen. Mies empi, ja sanoi olevansa huono puhuja. Tähän kuuluttaja totesi, että tulla nyt lähettämään edes terveiset. Mies tuli mikrofonin luokse ja kertoi seuraavat terveiset: ”Terveisiä vaimolle kotiin ja morsiammelle Sortavalaan”.
Täytyy tässä antaa vielä näin vuoden lopulla vihtoja, sillä joulunumeroon näitä toruja ei kehtaa jättää. Varsinkin vaalien edellä on runsaasti kansanvallan laajentajia Nivalankin kunnallispolitiikassa. ”Päätökset pitää saada kuntalaisten tietoon”, julistettiin vaalien edellä kuuluvasti. Nyt vaalit on menneet ja lupaukset unohdettu. Kunnallisista lautakunnista ainoastaan maatilalautakunta on tuonut päätökset Nivala-lehden tietoon. Kaikki muut ovat visusti vaienneet. Sellaiset tärkeät lautakunnat, kuin rakennuslautakunta, yleistentöidenlautakunta, terveyslautakunta, sähköjohtolaitoksen johtokunta, Kuluttajain Vesihuolto Oy:n johtokunta ja kaikki kunnan alueella olevat kuntainliitot ovat jättäneet tiedotustoiminnan täysin hoitamatta. Tiettävästi missään lauta- tai johtokunnassa ei ole esitetty asiaa parantavia ehdotuksia, joten tässä tulee haukutuksi kaikki laidasta laitaan. Eipä ole yhtään kansanvallan laajentajaa näissä elimissä.
Jos jätti Paasikivi maamme sodanjälkeiseen historiaan oman leimansa, niin kyllä sinne on saanut eräs toinenkin henkilö. Kuka mahtoi olla se arkkitehti, joka suunnitteli sen kantti kertaa kantti puolitoista kerroksisen omakotitalotyypin, jossa on tupa kaksi kamaria ja puolilämmin eteinen. Tätä taloa tumpattiin 20 vuotta joka niemeen notkoon ja saarelmaan, eikä kukaan älynnyt muuta vaatiakaan. Nyt on tehty kymmenen vuotta lättähattuja, eikä kukaan vaadi mitään muuta. Kaikki tyylikkäät maalaistalojen asuinrakennukset on lyöty matalaksi. Moottorisaha on tehnyt Suomen rakennuskulttuurille enemmän vahinkoa, kuin se on tuottanut hyvinvointia puunjalostusteollisuudelle. Moottorisahalla on pistetty aitat, asuinrakennukset, riihet, puojit ja muut arvokkaat rakennukset silpuksi, kun punaiseen honkahirteen on poika kovin vastahakoisesti uponnut. Kokkolassa keskusteltiin viime tiistaina Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton järjestämässä tilaisuudessa maaseutua uhkaavasta omaleimaisuuden ja rakennusperinteen täydellisestä tuhosta. Omaperäinen korkeaa rakennuskulttuuria edustavat talonpoikaisrakennukset kalusteineen ovat häviämässä ja tilalle on tullut ”kerskakulttuurin muovijoutsenet”. Ihminen on joutunut juurettomaan olotilaan ympäristön muuttuessa täysin vieraaksi. Näiden syiden katsoivat tämän tilaisuuden alustajat vaikuttavan ratkaisevasti siihen, että maaseutu autioituu viihtyvyystekijöiden tuhoutuessa harkitsemattomaan hävitykseen.
20.12.1973
Niin sortui, kuin piparkakkutalo meidän korkea elintasomme. Kuuhun asti matkansa yltänyt ihmiskunta on havahtunut huomaamaan, kuinka heiluvaa ja köykäistä se tavoiteltu hyvinvointi on.
Nyt valmistaudutaan joulun vastaanottoon tunnelmissa, joita ei ole koettu kahteen vuosikymmeneen. Kasvot ovat nyt kääntyneet Mekkaan päin. Kyllä sitä nyt annetaan monenlaisia kommentteja tapahtuneesta. Jos Veelannin Fanni vielä eläisi, niin hän sanoisi: että tottapa se on niin sallittu. Näin vuoden viimeisissä turinoissa sopii tarkastella mennyttä vuotta. Television olen kerinnyt noitua vuoden mittaan monta kertaa. Ei tuon suurikokoisen laatikon vuoksi, vaan ohjelmien vuoksi.
Kun sitä joskus iltamyöhällä palaa kotiin sielu täynnä henkisiä kansoja ja avaa television saadakseen vähän viihdettä mielen tasapainoksi. Mutta mitä sieltä on tullut. Omaa äidinkieltä sieltä ei juuri monesti kuule. Uutisissa kerrotaan kaikki maailman kylätappeluista vähän suurimpiin rehauksiin, mutta sellaista kuin Suomen tapahtumia ei monesti mainita. Mitä iloa sitä on katsella niitä hoilottavia naisia, jotka kantavat juoksun kanssa tangon nokassa maata jokiuomasta toiseen. Mikä sankariteko tämä on? Olenhan minä nähnyt pikkupoikana, kun Vellipuhon ja Kytöpuhon akat kantoivat Viisikuoppaselta parkkia selkä vääränä ja hampaat irvessä. Nyt ne ovat kaikki pystyyn kuivaneita ja kimuralle vääntyneitä reumatismin runtelemia mummuja. Miksi ei näytetä näitä vanhoja raihnaisia mummoja? Ohjelma on monta kertaa ollut niin valmiiksi pureskeltua, että siinä ei juuri tarvitse ajatella. Kyllä meitä ihmispoloisia yritetään lyödä haluttuun muottiin niin että paikat natisee.
Kuinka maksottunut olisinkaan tuolle Töllöttimelle, ellei itsenäisyyspäivänä olisi ollut Veikko Sinisalon ohjelmaa. Paljon olen tämän jälkeen jaksanut antaa anteeksi tuolle kapineelle. On siellä Tampereella laamanneja, ylikonduktöörejä, noviisia ja joutonoomiä, mutta kaksi Pispalan poikaa on saanut nimensä tunnetuksi. Mitä olisi Tampere ilman Lauri Viidan tuotantoa ja elävää Veikko Sinisaloa. Voi Veikko kuinka sivelit balsamia sieluni henkisiin känsiin.
Taas on vuosi puurrettu. On pidetty tässä Suomenmaassa satoja kokouksia. On puhuttu rintaäänellä ja painottamalla. On valittu työryhmiä ja neuvoteltu. On solmittu erimittaisia sopimuksia ja juotu päälle shampanjaa. Mitä on saatu vuoden mittaan aikaiseksi. Nopeusrajoitus, kouluneuvostot, inflaatio ja tuplasepalus. Miten pärjäisimme ilman näitä? Miten pärjättiin tuhansia vuosia ennen näitä keksintöjä. Voi turhuuksien turhuus. Joutaa mennä jo koko vuosi. Aina se huominen tuo parempaa tullessaan.
Näin vuoden lopuksi haluan kiittää kaikkia Nivala-lehden avustajia, tilaajia, ilmoittajia, lukijoita ja postinkantajia, jotka ovat monesti laukkunsa täyttäneet Nivala-lehdillä. Kiitokset myös asiamiehillemme. Kaikille Nivala-lehden lukijoille hyvää joulua.