Vuosi 1975

3.1.1975

Näin vuoden vaihteessa on aina tilinpäätöksen aika. Vuosi on rehkitty, ja tulokset ovat ainakin tavallisen ihmisen kohdalla helposti nähtävissä. Vilkaisu lompsaan osoittaa, mikä on saldo. Eipä tekisi mieli vilkaista oven vuorilaudan päälle, kuinka suuri hankasellinen siellä on vielä maksamattomia laskuja. Kulunut vuosi oli varmasti monelle työntäyteinen, mutta palkkatuloilla ei kirjata perheen kulutuksen jälkeen kovin komeaa saldoa edes vuoden lopussa.

Nykyinen aktiivinen väestö on työteliästä. Ihmiset tekevät tänä päivänä työtä leipänsä eteen yhä kiihtyvän työtahdin rytmissä. Suurin osa ihmisistä tekee lisäksi jatkuvasti 70 tunnin työviikkoja. Perheenäidit ovat varmasti tässä luettelossa ensimmäisiä. Toisena lienevät ne virkamiehet, joiden vastuuntuntoon on vedottu virkanimityksellä. Jospa kaikista suomalaisista voitaisiin leipoa osastopäälliköitä ja jaostopäälliköitä, niin kyllä Suomen elintaso nousisi äkkiä maailmantilaston kärkeen. Ihminen on aina höynäytettävissä pienellä virkanimityksellä tekemään ympäripyöreitä vuorokausia työnantajansa hyväksi.

Tämän suuren työmäärän lisäksi on nykyisessä työssä toinen ikävä piirre. Yhä enemmän ihmisen työ on muuttumassa yksitoikkoiseksi näpertelyksi tai vipujen kääntelemiseksi, jossa ei voi tuntea työn iloa. Tämä turhauttaa ja rasittaa ihmisen ennen pitkää. Kaikista väitteistä huolimatta ruumiillinen työ, jos se ei ole kohtuuttomasti rasittavaa, on ihmiselle parasta. Siihen ei kuitenkaan ole enää monellakaan mahdollisuuksia, vaikka palkkaerot ammattien välillä ovat käyneet merkityksettömiksi eikä se seikka estä ammatista toiseen siirtymistä. Tämä työn yksitoikkoisuus ja turhautuminen on varmasti tekijänä myös siihen hillittömään alkoholin käyttöön, jota nykyisin harrastetaan.

Nivalan kannalta vuosi päättyi onnellisesti. Seurakunnan väestötiedot kertoivat, että väkiluku on kääntynyt 20 vuoden jälkeen nousuun. Mitä arvoa on nyt niillä suurella vaivalla ja rahalla tehdyillä väestöennusteilla, joita tämän maan herrat ovat laatineet? Nivalan väkiluvun piti olla vuonna 1980 vain runsaat 4 000 henkeä. Näillä numeroilla peloteltiin kehitysalueita ja ajettiin kaikki toivo ja mahdollisuudet ihmisten mielistä. Suunta on kääntynyt. Missä on nyt Naukkarisen, Hartmanin ja muiden käyrien kiihkeät esittelijät?

Nivalan kasvu on suurelta osalta oman aktiivisuuden tulosta, ja tästä on annettava myös tunnustusta. Antti Niemelä joutuu ottamaan ensimmäisenä vastaan haukut, niin annetaan hänelle myös ensimmäisenä tunnustus. Antin aktiivisen toiminnan johdosta on kunta saanut aikaan uuden aikakauden alun Nivalan kunnallishistoriassa.

On se Antti kunnostautunut tällä väestönlisäyspuolella sekä välillisesti että välittömästi. Neljä poikaa takaa sen, että uusia kunnanjohtajia on kasvamassa omasta takaa. En kuitenkaan uskalla näin julkisesti luvata, että virka tehtäisiin periytyväksi.

Täytyy tässä antaa tunnustus myös valtuuston puheenjohtajalle Veikko Kullaalle, joka myös on näyttänyt esimerkkiä toisille kuntalaisille. Veikon perheeseen syntyi poikalapsi viime vuoden aikana.

Syntyvyysluku nousi viime vuonna peräti 30. Järjestiköhän Päivärinnan Eino viime talvena sähkökatkoksen, vai mistä moinen viirus. Saa sitten nähdä alkaneen vuoden tilastot ja kovan vesikesän seuraukset. Viime kesänä piti isäntien olla sateensuojassa kovin paljon, ja tämä on paha merkki. Kuuluu vielä olevan niin, että sadekesän itäneissä ohrissa on paljon E-vitamiinia, joka kuuluu olevan tärkeä tekijä siinä asiassa, kun ryhdytään tekemään omatoimisesti suur-Nivalaa. Tulokset nähdään vuoden päästä.

23.1.1975

Ja näin aluksi on palattava heti viimekertaiseen valtuustojuttuun. Painovirhepaholainen sotki kaksi SKYP:n Väinöä sittenkin yhteen, vaikka minä povailin jutussani näiden veljien välille pientä välirikkoa. Väinö Mäenpää oli se Väinö, joka esitti sosiaalivakuutuslautakuntaan Terho Korkiakoskea. Se siitä. Väinö Mäenpää ei ollut tyytyväinen vaalin tulokseen, vaan on ottanut valitusotteen ja aikoo hakea mielipiteelleen tukea lääninhallituksesta.

Myös Aarne Sailas halusi kommentoida valtuustojuttua. Hän ei ollut yhtä mieltä siitä, että kunnalliset ilmoitukset julkaistaan etupäässä Nivala-lehdessä nykyisen käytännön mukaan, vaan että ilmoitusrahoja menee huomattavasti Nivalan ulkopuolelle porvarillisille lehdille. Tämän asian selvittämiseen meillä on yhteiset intressit ja aikanaan tämä tulee esille.

Toivo Rajaniemi oli viime viikolla käymässä Nivalassa. Entinen Nivalan Urheilijain kova pituushyppääjä ja pikajuoksija oli vastaanottamassa seuran juhlissa ansiomerkkiä saavutuksistaan. Matka sopi yhteen, ja käytiin Toivon kanssa katselemassa yksi päivä Nivalan maisemia.

Paikkakunnalta pois ollut huomaa paremmin sellaisetkin asiat, joihin oma silmämme on jo liiaksi tottunut. Jokivarren lakeudella Toivo tunnusti masentuneena sen, että kaunis Nivalan niittymaisema on pakettipeltojen johdosta pajuttumassa ikävän näköiseksi ja antaa alakuloisen kuvan. Tähän pajuttumiseen on kiinnitetty huomiota mm. Nivala-Seuran johtokunnan kokouksessa ja toivottu maatalouden järjestöiltä ja lautakunnilta aktiivisia toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Pajujen ohella on juola ja valvatti muodostumassa sellaisiksi tekijöiksi Nivalan viljelyksillä, että sitä ei kyllin osata vielä varoa, vaikka näin talvisaikaan niistä onkin turha puhua. Maisemanhoitoon ja viihtyvyystekijöihin meillä tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Oma silmämme ei ehkä huomaa kaikkia, mutta muualta tulevat ja paljon ”ulkona olleet” asian käsittävät. Ei ihminen elä yksin leivästä. Ympäristön viihtyvyystekijät ovat nousemassa melkoiseen arvoon.

Nivala-lehdessä on toivottu palstatilaa tänä vuonna YK:n naisten vuoden merkeissä. Aloitetaanpa heti vuoden alusta.

Tähän asti ne naiset ovat tyytyneet siihen, että heille on annettu linja-autossa istuin ja sanottu kohteliaasti päivää. Näihin etuihin on myös luettava se, että naiset ovat etuoikeutettuja ainakin kutsuilla kahvipöytään menossa. Tämä etu on tosin saavutettu täällä Nivalassa vasta viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.

Tapahtui Välikylän kinkereillä niin, että vasta seurakuntaan muuttanut uusi kirkkoherra ryhtyi isännän kahvipöytään siirtymiskehotuksesta esittelemään, että eikö naiset ensin. Tähän jämerä isäntä tömäytti heti: Kirkkoherra ensin ja minä sitten, kyllä ne akat kerkiää litkiä kahvia sitte myöhemminkin.

Nyt ei tunnu riittävän naisväelle enää nämä edut, vaan uusia ollaan vaatimassa. Olisikohan aihetta? Nykyajassa ollaan realisteja ja mitataan kaikki rahassa. Saako nainen nykyisin yhtä vahvan palkkapussin kuin miesten ammateissa maksetaan?

Otetaanpa vertailukohdaksi vaikka sairaanhoitaja. Koulutuskautta kertyy kaikkiaan runsaat viisitoista vuotta. Sairaanhoitajan peruspalkka lienee tällä hetkellä ilman ikälisiä ja vuorotyölisiä 1.500 markan nurkilla. Kun otetaan huomioon työn vastuullisuus, vuorotyö ja ammatin vaatima koulutus, niin tämä ryhmä on varmasti kuopassa. Viime vuosina tämä ala on ollut puhtaasti naisten hallussa. Olisikohan tämä naisrooli ollut esteenä, vai puuttuuko tältä ammattiryhmältä voimakas ammattiliitto? Oikeudenmukaisuuteen tässä yhteiskunnassa ei tarvitse luottaa palkka-asioissa, vaan kysymys on aina työmarkkinajärjestön voimasta.

Rooliaitoja ollaan kaatamassa nykyisin huimaa vauhtia. Nivalan ammattikoulusta löytyy autonasentajalinjalta pari tyttöä ja vastaavia esimerkkejä on joka puolella. Ehkäpä tämä rooliajattelu poistaa palkkauksessa olevat epäkohdat ja naisetkin saavat perinteisissä ammateissaan koulutusta ja vastuuta vaativissa tehtävissä tasavertaista palkkaa. Työmarkkinaneuvotteluissa on kuitenkin sovittu, että saavutettua etua ei saa poistaa. Vislaaminen auton ikkunasta kadulla kulkevalle naiselle ja hatunnosto kadun yli on niitä saavutettuja etuja, joista naiset haluavat pitää kiinni. Niin kuulemma on luomakunnassakin.

6.2.1975

Eduskuntavaalit suoritetaan ensi vuonna, ellei eduskuntaa sitä ennen hajoiteta. Vielä syksyllä monet povailivat ennenaikaisia eduskuntavaaleja, mutta viime aikoina tällaisia ennusteluja ei ole esitetty. Päinvastoin on todettu, että vaalit eivät toisi sanottavaa ratkaisua nykyiseen tilanteeseen, joka täällä kotimaassakin on pitkälle seurausta yleismaailmallisesta laskukaudesta.

Vaikka vaaleihin on vielä runsas vuosi, niin valmistelua jo suoritetaan. Vaikka Nivalalla ei olekaan ollut omaa kansanedustajaa kolmilla viimeisillä valtiopäivillä (12 v.), niin silti on oltu ahkerasti mukana. Niin tulevissa vaaleissakin. Keskustapuolue on jo ehtinyt tähän mennessä nimeämään yhden esivaaliehdokkaan ja se on pitkäaikaisen valtiopäivämiehemme Yrjö Hautalan poika Matti Hautala. Näin päättivät maliset viikko sitten. Helmikuun aikana ratkaistaan kannat muillakin kylillä. Ei liene pahasti veikattu vikaan, jos ennustaa nivalasta vähintään viittä esivaaliehdokasta. Veikko Kullas ja Tapani Niskanen lienevät useamman kylän ehdokaslistoilla. Aimo Räbinä on ainoa, joka on heittäytynyt vaaliin amerikkalaisella rohkeudella. Hän on avoimesti tunnustautunut jo kauan sitten ehdokkaaksi ja työskennellyt myös asian hyväksi. Järvikylältä on kuulunut huiskeita, että he nostavat Väinö Raudaskosken esille yhdeksi esivaaliehdokkaaksi. Pitkäaikaisena järjestömiehenä hänellä kerrotaan olevan kannatusta varsinkin Kainuussa.

Naisten kohdalla tilanne tulevissa esivaaleissa on vielä avoin. Kun meneillään on maailman naistenvuosi, voi heidän taholtaan odottaa vaikka kuinka voimakasta esiintymistä. Jokohan tuossa luettelossa olisi nimiä tarpeeksi keskustalaisille äänestäjille?

Entäs sitten muiden puolueiden kohdalla? Seuraavaksi suurin valtuustoryhmä on SKDL. Tämän ryhmän nokkamiehet ovat Nivalassa Niilo Leppikangas ja Iikka Toivoniemi. Leppikangas kertoi edellisten vaalien edellä, että hän on jo liian vanha ehdokkaaksi. Vaatimattomuuttako? Entäs Iikka? Hänellä on vahva kannatus, mutta minkälaiset lienee suunnitelmat. Mikähän Iikan repussa mahtaisi pullottaa? Olisiko se marsalkan sauva vai vatupassi? Ajatteleeko Iikka valtiopäivämiehen uraa, vai tyytyykö kunnallispolitiikkaan ja kirvesmiehen töihin?

Sitten on vuorossa SKYP, Lauri Linnan tähden laskemisesta tai nousemisesta ei ole kuulunut mitään huhuja, joten Linna saanee nivalalaisten äänet ja omaa ehdokasta tuskin esitetään.

Kokoomuksella on tällä hetkellä kaksi valtuutettua. Palolalla on pitempiaikainen kunnallispoliittinen kokemus kuin Kankaalla. Kokoomuksen aikaisempana ehdokkaana on ollut Samuli Muilu ja tämäkin nimi on vielä varteenotettava.

Sosialidemokraateilla ei ole ollut Nivalasta ehdokasta. Matti Ahde on vienyt täältä tämän puolueen äänet. Aarne Sailas on kunnallispolitiikassa kokenut mies, mutta tuskin ryhtynee ehdokkaaksi. Aarnella on kuitenkin sellaisia jälkeläisiä, jotka hyvinkin voisivat tulla kysymykseen. Myös Tuomo Palokangas on saanut tuntumaa hallinnollisiin tehtäviin seutukaavaliitossa ollessaan.

Suomen Maaseudun puolueen kohta on myös avoin. Pekka Naumanen pitää omat ryhmäkokouksensa, joissa ei riidellä. Hän on valtuustoryhmän ainoa mies. Tämän puolueen kannatusta ei ole pystytty mittaamaan luotettavasti täällä kentällä, eikä herrojen roknooseihin ole luotettu Vennamon suurvoiton jälkeen. Mitähän mahtaisi Sänkiaho povata seuraavista vaaleista? Tähän ennustajan tehtävään en aio lähteäkään, mutta piisannee tämä tällä kertaa keskustelun lämmittämiseksi.

20.2.1975

Yksi monista sivistyksen aukoista on ollut se, etten ole lukenut Heikki Turusen Simpauttajaa. Maanantai-iltana tuota aukkoa sai sitten osittain tukkia, kun oli tilaisuus katsoa romaanista tehty filmitoteutus. Asia kiinnosti senkin vuoksi, että yhtenä työryhmän jäsenenä ja toteuttajana on ollut Hannu Tyhtilä.

Heti aluksi voi sanoa, että tuollainen puolisuruton esitys, joka vanhempaa väkeä ärsytti. Nykykieltä kuitenkin parhaimmillaan. Nuoresta iästään huolimatta Heikki Turunen on nähnyt syvälle tähän yhteiskuntaan. Sodanjälkeisen osittain epäonnistuneen maatalouspolitiikan syyt tulivat esille ihmiskohtaloina. Nuo sodanjälkeisen maatalouspolitiikan tekijät ovat kuitenkin saaneet synninpäästön osaksi tekemilleen virheille: Mistäpä olisi arvannut tuon valtavan kehityskauden, mikä seurasi 1950-luvun jälkeen, ja johonkin ne rintamamiehet piti sijoittaa.

Usein elokuva on vain lattea varjo alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Elokuvan keinot ovat kuitenkin monet, ja Simpauttajassa oli näitä keinoja käytetty. Parasta oli kuitenkin tyypit. Paras mielestäni itse Simpauttaja. Tuore hahmo. Liekö Joensuun teatterin kasvatteja. Amatööriksi liian hyvä.

Ja mitä esitys antoi? Tuoreen esimerkin maalaiselämän rikkaudesta. Realistisesti esitetty kuvaus maalaiselämästä, joka pohjavireeltään on vahvasti maaseutumyönteinen ja lujiin arvoihin luottava. Olet Hannu saanut olla mukana tekemässä hyvää työtä. Kiitoksia Sinulle ja muille Simpauttajan televisiototeutuksen tekijöille.

Kun tämä juttu nyt lähti tälle linjalle, niin jatketaan ja puhutaan taiteentekijöistä. Toinenkin Tyhtilän suvun edustaja on ollut viime päivinä julkisuudessa esillä. Eeva-Maija Haukinen (Tyhtilä) on kiinnitetty Oulun Kaupunginteatteriin ensi syksystä lähtien. Näin Eeva-Maija on siirtymässä kotimaakuntaansa. Uusi teatteritalo ja maakuntateattereiden voimistunut asema ovat niitä tekijöitä, jotka tuovat päteviä ihmisiä nyt maaseudullekin. Varmaa on, että ensi syksystä lähtien nivalalaisten kiinnostus teatteria kohtaan tulee entisestään lisääntymään ja vierailuja Ouluun tulee usein.

Kolmas Karvoskylän taiteentekijä, kirjailija Seppo Urpela, on tullut viettämään sydänkuita syntymäsijoilleen. Seppo ajeli tiistaina hirmuisessa viimassa polkupyörällä kirkonkylältä ja oli tukevasti vaatetettu: kaikki päällä ja loput tuulen puolella kainalossa. Seppo on ottanut kuntourheilun tosissaan ja käy joka päivä ostamassa kirkolta irtonumerona Helsingin Sanomat kulttuurinnälkäänsä. Ruumiin nälkä on kuulemma polkupyörän oston jälkeen ollut vaiennettu vietti, ja paino on pudonnut 12 kiloa. Aliravittuna jaksaa kuulemma miettiä pirun ovelia juttuja.

6.3.1975

Nivalan kunta on pyrkinyt parantamaan suhteita naapurikuntiin, ja siinä on onnistuttukin. Ylivieskan kanssa on kinasteltu samaan tapaan kaikessa rakkaudessa niin kuin Ruotsi–Suomi-maaottelussa. Suhteita Sieviin on solmittu monella tasolla ja yhteistoiminta on ollut hyvää. Haavikkaisiin on pitkät ja perinteiset suhteet, ja rakkaus ei liene kylmettynyt kuntatasolla.

Yksi asia on kuitenkin, joka on aiheuttanut pintajännitystä, mutta joka ei kuitenkaan ole tullut mihinkään riita-asteelle. Tämä asia on aluevaihdokset eli ammattikielellä sanottuna kunnallisen jaotuksen muuttaminen. Tämä koskee kaikkia edellä mainittuja kuntia. Kuntien rajat ovat melko mutkaiset, ja Sievin kohdalla valtiolta saadut lisämaat ovat tarkistuksen kohteena. Nivala haluaisi tarkistaa näitä rajoja. Kun esityksen mukaan Nivala on enimmän saavana puolena, on hanke kohdannut naapurien taholta vastustusta. Suurimmat aluevaihdokset koskevat Sievin kuntaa.

Tähän mennessä asiassa on tapahtunut seuraavaa: Nivalan kunta on valtioneuvostolle osoitetussa hakemuksessa 25.3.1967 toivonut kunnallisen jaotuksen muuttamista. Sievin kunta antoi 11.3.1968 asiasta vastustavan lausunnon. Sisäasiainministeriö määräsi 11.2.1970 maanmittausinsinööri Aarre Terhon suorittamaan selvityksen asiasta. Terho antoi selvityksen 3.5.1971, jossa esitetään eräiden alueiden siirtämistä Sievin kunnasta Nivalaan ja päinvastoin. Sievin kunta antoi tästä esityksestä lausunnon 28.9.1971, jossa se toteaa, että ei ole olemassa laillisia edellytyksiä kunnallisen jaotuksen muuttamiseksi. Sievin piirin nimismies on yhtynyt tähän lausuntoon. Oulun lääninhallitus on lausunnossaan 27.10.1971 todennut, että selvitysmiehen lausunnossa ei ole esitetty sellaisia perusteluja, joiden nojalla kunnallisen jaotuslain mukainen tarkistus voitaisiin suorittaa. Maanmittaushallitus on myös antanut asiasta samanlaisen lausunnon. Nivalan kunnanvaltuusto käsitteli asiaa viime syksynä 17.10.1974 ja yhtyi Terhon esitykseen ja esitti lisäksi Härkäjärvi-nimisen tilan siirtämistä Nivalan kuntaan. Sievin kunnanvaltuusto käsitteli asiaa 7.2.1975 ja päätti yksimielisesti vastustaa Nivalan kunnan hakemusta. Valtuuston päätöksessä todetaan lisäksi, että mikäli valtioneuvosto kaikesta huolimatta suorittaa tarkistuksen, on Sievin kunnalle korvattava täysimääräisenä jaotuksen muuttamisesta aiheutuva verotulojen menetys.

Kiusallinen oka Nivalan kunnallismiesten arassa lihassa. Toisaalta nykyinen tilanne aiheuttaa monille maanomistajille hankaluuksia verotuksen ym. seikkojen takia. Lisääntyvien verotulojen määrällä Nivalan kunnalle ei ole suurtakaan merkitystä, mutta Sievin kunnalle nämäkin verotulot ovat tuiki tärkeitä. Nivalan ja Haapajärven välillä nämä ”tilusvaihdot” olisivat molempien kuntien kannalta tarkoituksenmukaisia. Sievin kohdalla tilanne on vähän toinen. Kysymys on melko huomattavista maa-alueista, ja tätä Sievin kunta ei hyväksy. Sieviläisillä on nyt tukenaan lääninhallituksen ja maanmittaushallituksen tuki tässä asiassa. Hyvän yhteistyön turvaamiseksi kannattaisi Nivalan kunnan tarkistaa hakemusta.

13.3.1975

Nivalan kunta on saanut viime aikoina kutsua omiaan pois maailmalta. Kun kuntaan on täytetty virkoja, on hakijoita ollut runsaasti. Hakijoista vähintään puolet on ollut aina joko nivalalaissyntyisiä ja puoliksi nivalalaisia. Ainakin viisi virkaa on täytetty nivalalaisin voimin viime aikoina.

Kirjastonhoitajan viran kohdalla suoritettiin vain tarkistus aikaisempaan päätökseen, ja Nivalan kirjaston kehittämisestä viime vuosina menestyksellisesti vastannut Annikki Immonen tuli pätevänä henkilönä nyt virallisesti valituksi.

Ylivieskan suunnalta on papereita tullut Nivalan kuntaan viime aikoina melko runsaasti, mutta kaikille ei ole vielä vakanssia löytynyt. Lauri Alarik Ahola valittiin helmikuussa kunnan toisen rakennusmestarin virkaan. Niin pääsee ”Riku” isiensä maalle, ja Nivalan Mieslaulajat saavat samalla vahvistusta. Taisi muuten kuoromiesten verkkokin olla kovasti vetämässä Laurin puolesta.

Aarne Sailas on tehnyt pitkän palveluksen työmiehenä ja kunnallispoliitikkona Nivalan hyväksi. Oikein ja kohtuullista oli se, kun viran vakinaistamisen yhteydessä Aarne valittiin yhä jatkamaan. Viimeisimpiä vaaleja on ollut kunnaninsinöörin valinta. Virkaan valittiin Juhani Pirttilahti. Nimi tuntuu oudolta, mutta mies on puoliksi nivalalainen. On Laukan Fransun vävypoika.

Alho Sarja siirtyi ammattikoululta kunnan leipiin elinkeinoasiamieheksi. Tämän miehen tunnen minäkin ja tarkkaan. Kymmenen vuotta sitten viljelin perunaa ja myin niitä ammattikoulullekin. Kun sitten menin tiliin, niin osasi mies puhua talon puolesta. Kun olin sekavin tuntein osannut viimein ulos Alhon toimistosta, niin olin tyytyväinen, että olin saanut tuoda perunoita koululle ja että koulu jopa suostui niistä korvaamaan seitsemän penniä kilolta ja että on hyvä kun on tällaisia laitoksia kuin ammattikoulu, joka pystyy markkinoimaan viljelijäin tuotteita. Oli hyvä, että oli niin pientä se perunanviljelys. Yliniemellehän sitä olisi pian joutunut tuollaisella kaupanteolla.

Kokeilin tässä viime viikolla uudelleen, miten tämä elinkeinoasiamies suhtautuu nyt maatalouteen. Esitin asiani, että pitäisi kengittää niittylato. Pari kiertoa koirankaulalle salvaa, maahan painuneen tilalle. Auttaisko elinkeinoasiamies?

Alhon pokerinaama ei muuttunut yhtään. Kääntyi kirjahyllyn puoleen ja luki tärkeän näköisenä jotakin lakikirjaa ja tulkkasi viimein lukemansa: ”Valitettavasti maatalous luetaan tieteisiin ja taiteisiin, eikä tähän ammattiryhmään voida soveltaa kehitysaluelain ja elinkeinojen edistämislain sovellutuksia, ja niin ollen niittylato on pyrittävä kengittämään ja rahoittamaan maatalouden kehittämisrahaston myöntämillä lainoilla tai rahalaitosten yleisistä luotonantovaroista myönnettävillä lainoilla.”

Rahasta tuntui olevan kapelo tällä uudella Yhtiölläkin, eli Teollisuuskylä Oy:llä. Uusien työpaikkojen rakentaminen vaatii aina rahaa. Poikkeuksen taitaa tehdä ainoastaan Onnelan Iida, joka ostaa hieromavoiteet ilman yhteiskunnan tukea.

Ensi kesänä on sitten viikon mittainen musiikkitapahtuma Nivalassa. Liekö niin omaperäisiä esiintyjiä enää, kuin oli Pylkön Eemeli. Eemeliä oli moitittu siitä, että hän soittelee toisten tekemiä kappaleita. Tästä Eemeli kimpaantui ja alkoi itse keksiä sävellystä. Kun hän sai työnsä valmiiksi, hän meni Mattilan Taneli-isännän pakeille ja pyysi isäntää kuuntelemaan oman sävellyksen. Mattilan pajassa pidettiin sitten ensiesitys. Eemeli pani haitarinsa kanssa parasta, ja Taneli kuunteli alasimen päällä hartaan näköisenä. Viimein Eemeli lopetti ja kysyi innostuneena isännältä, mitäs nyt sanot. Taneli oli hieno mies eikä raahtinut loukata säveltäjän tunteita, vaan totesi hartaasti: ”Ei matki kettää, ei matki kettää.”

26.3.1975

Nivalan kunnanvaltuuston suurin ryhmä, Keskusta, on ryhtynyt toimenpiteisiin keskioluen johdosta. Valtuustoryhmä on tiettävästi kerännyt listan omasta keskuudestaan ja aikoo pistää keskioluen pois myymälöistä ja baareista.

Päätös keskioluen vapauttamisesta on vajaan kymmenen vuoden takainen asia. Silloin julkinen valta lähti toteuttamaan vapaampaa alkoholipolitiikkaa. Kunnille annettiin päätäntävalta keskioluen suhteen. Nivalan valtuustossa käytiin asian johdosta pitkä keskustelu. Monet vastustivat jyrkästi keskioluen vapauttamista. Toiset ja enemmistö olivat sitä mieltä, että keskiolut ei ole alkoholi, jonka pitäisi olla Alkon valvonnassa ja myynnissä.

Viime aikoina on keskiolut valitettavan usein ja pahassa sävyssä tullut esille. On tullut esille niin suuria haittoja, että yleinen keskustelu on lähtenyt käyntiin. Suurimpia haittoja on ollut nuorison kohtuuton juopottelu nimenomaan keskioluen voimalla. Nuorten juopottelu on lisäksi aiheuttanut monia hyvin vakavia järjestyshäiriöitä ja ilkivallan tekoja. Keskioluen vapaa saanti on lisäksi aiheuttanut sen, että yhä nuoremmat alkavat käyttämään olutta jatkuvasti päivittäin.

Monilla tahoilla ollaan valmiita tunnustamaan, että suomalaiset eivät ole riittävän kypsiä vapaaseen alkoholipolitiikkaan. Keskioluen vapauttaminen tunnustetaan virheeksi, ja ainakin yksi kunta on peruuttanut keskioluen myynnin ja anniskelun. Nivala on nyt seuraamassa monien muiden kuntien kanssa tätä esimerkkiä. Suomen alkoholipolitiikka hämmästyttää ulkolaisia. Sen tausta selviää kuitenkin varsin pian, kun on tutustunut suomalaisiin juomatapoihin.

Meidän kansallinen paheemme on siinä, että emme osaa käyttää alkoholia niin kuin muualla maailmassa. Sen vuoksi tarvitaan lujia säädöksiä ja valvontaa. Kun keskioluen kohdalla suurimmat haitat on havaittu nuorison kohdalla, niin sitä velvoittavampi tämä asia on.

Pääsiäinen tuo jälleen vieraita Nivalaan. Aattoillan kokkotulilla muistellaan lapsuusaikoja ja jututellaan tuttuja. Tervetuloa lomalle Nivalaan ja terveiset niille, jotka eivät pääse tänä pääsiäisenä haistelemaan kokon sauhuja, jotka eivät enää tuoksu kirpeälle katajalle, vaan palavalle kumille. Pääsiäiskokot ovat muuttuneet autonrengasrovioiksi. Perinne kuitenkin elää.

3.4.1975

Pääsiäisaaton hämärissä vallitsi Nivalan teillä ja pelloilla entisaikojen riemullinen mekastus. Kiertoajelu Nivalassa osoitti sen, että perinne pääsiäiskokon suhteen ei ole laskenut, vaan melkein joka talolla oli oma kokkonsa. Sakea sauhu täytti Nivalan maiseman, ja aattoillan hämärissä nivalalaiset vieraineen kiertelivät kokkoja katsomassa.

Sarjankylän maamiesseuran perinteinen kokkotempaus keräsi nytkin runsaasti yleisöä. Kokko oli rakennettu järeästä tavarasta ja Pykälän männikön tervaskannot oli kiskottu jo viime kesänä tienteon yhteydessä kokkovärkiksi. Kymmeniä traktorikuormia oli varattu yhteiseen kokkoon kantoja ja roskapuuta. Viime kesän sateet aiheuttivat kuitenkin sen, että kokkovärkki oli märkää ja syttyminen kävi kovin hitaasti. Hautalan Veijon öljyvarastoja kevennettiin kokon sytyttämiseksi, ja puolenyön tienoilla roihu oli komeimmillaan.

Ahistuksen Eino on saanut soitella Kinevalla vain taukoja, mutta Ojanperällä Einolla oli päärooli. Gramofoni hoiteli tauoilla musiikkia ja tunnelma oli aidoimmillaan, kun vanha gramofoni neula säristen syöksi ulos kohtalonomaista musiikkia. ”Järjen veit ja minusta orjan teit, kun lempes annoit ja kestävän sen vannoit…” Gramofonin musiikkia säesti pari oktaavia sivussa ja muutaman tahdin jäljessä Alkon ja kokon tuoksuista hurmaantunut nuorukainen, ja tunnelma oli täydellinen.

Vaikka kansaa oli pääsiäisen tienoilla runsaasti, ei pahempia häiriöitä eikä kolareita sattunut. Näin kerrottiin poliisin taholta.

10.4.1975

Nivalan konikapina on saamassa jälleen huomiota osakseen ja tällä kertaa elokuvantekijän taholta. Niskasen Tapani oli tavannut tätä elokuvantekijää Niskasen Eliaksen ”professorijuhlissa” Helsingissä, ja Tapani oli kysäissyt, mitä mahdollisuuksia Nivalan pulatapahtumilla olisi päästä elokuvaan. Mikko Niskanen oli innostunut aiheesta ja oli lupautunut tulemaan Nivalaan tutustumaan paikan päällä Konikapinan tapahtumapaikkaan ja jäljellä olevaan aineistoon.

Mikko Niskanen on käsitellyt ammattimiehen ottein muutamia yhteiskunnallisia tapahtumia elokuvissaan ja saanut niistä tunnustusta. Tutuin aihe nivalalaisille lienee ”Kahdeksan surmanluotia”. Positiivista näissä Mikko Niskasen kuvissa on lisäksi se, että hän pyrkii syventämään tapahtumien taustaa ja etsimään totuutta näissä asioissa.

Jos Mikko Niskanen päättää ottaa Konikapinan ja pula-ajan tarkasteltavaksi elokuvan mahdollisuuksilla, niin siitä tulee varmasti jälleen täysipainoinen tapaus. Mikko Niskasen vierailu on odotettavissa parin viikon kuluttua.

Kesä on lähestymässä, ja täytyy ottaa esille yksi asia, joka kuuluu Nivala-Seuran tehtäviin. Nivalan keskustassa on hakattu rakennustoiminnan johdosta melkein kaikki istutukset alas. Jäljellä olevat istutukset ovat ylivanhoja ja vioittuneita. Tämän johdosta tulisi kaava-alueella kiinnittää huomiota istutustoimintaan.

Viime vuosina ovat kansalaiskoulun oppilaat opettajiensa johdolla suorittaneet istutuksia eri puolilla rakennuskaavaa. Nämä ovat ainoat julkiset istutukset, joita on tehty viimeisten vuosien aikana. Tulevana kesänä pitäisi varata niin yksityisten kuin yhteisöjenkin pieni määräraha ja toteuttaa kiinteistökohtaiset istutukset. Ellei näihin seikkoihin aleta kiinnittää huomiota, ei koko Nivalan kirkonkylässä ole jäljellä kohta yhtään puuta. Niin voimakasta on ollut tie- ja talonrakennustoiminta viime vuosina. Kotiseutuyhdistyksessä on keskusteltu tällaisen istutuspäivän nimeämisestä ensi kevään aikana. Tavoitteena olisi yksi puu tai pensas jokaista nivalalaista kohti. Tähän asiaan palataan myöhemmin.

Kaikki muuttuu elävässä ja kehittyvässä yhteiskunnassa. Vielä jokin aika sitten oli statussymboleina elintasoperheissä auto, kesämökki ja mahahaava. Viime viikolla kerrottiin, että se on jo vanhentunut käsite. Nyt ovat tuntomerkkeinä seuraavat: perheessä on edellä mainittujen lisäksi moottorivene ja moottorikelkka, isä on kärähtänyt kerran rattijuoppoudesta, ja perheeseen kuuluu kaksi stalinistia.

24.4.1975

Nyt on sitten Ylivieskakin saanut muuta kuin Visalan laajennuksen. Onnittelut vain naapurille uusista teollisuuden sijoituspäätöksistä.

Kun nälkäisille koirille heitetään yksi luu, niin tappeluhan siitä tulee. Näin oli myös teollisuuslaitosten sijoitusten suhteen kuntien kesken. Yrityksistä suorastaan tapeltiin ja oltiin kateellisia naapurien menestyneille toimenpiteille. Nyt kun suunta on muuttunut ja jokainen kunta saanut uusia yrittäjiä, on sopukin palannut. Annetaan näin julkisesti Kalajokilaakson päätoimittajan Pauli Isoahon välitettäväksi nivalalaisten onnittelut naapurille viimeaikaisten tapahtumien johdosta ja esitetään normaaliin päiväjärjestykseen palaamista.

Kävin viikonvaihteessa varsinaisessa Suomessa Paikallislehtien Liiton kokouksessa. Siellä ne lauhkeiden lehtojen miehet aloittivat peltotöitä ja hätäisimmät istuttivat perunaa.

Kyllä ne ovat kieltämättä monessa suhteessa meitä edellä. Enimmän kiinnittää huomiota asuinpaikan siisteyteen kiinnitetty huomio. Maalaistalojen pihapiirit ovat melkein poikkeuksetta hyvin hoidettuja. Rakennukset on maalattu ja värkit suojassa. Istutukset viimeistelevät huolellisuuden tuntua. Mitenkäs on täällä meillä?

Vielä muutama vuosi sitten oli maalaistalojen porraspielessä tyylikkäästi ”yöjuna” ja uuniluuta. Vähän keskemmällä kartanoa puoliksi purettu heinäkuorma ja rankaläjä. Entäs nyt? Paljon ei ole asiat muuttuneet. Lietekärry, sikisoki ja vanha henkilöauton romu kuuluvat kovin monen talon keskeiseen pihavarustukseen. On Nivalassa toki hyviä esimerkinnäyttäjiäkin, mutta on vastaavasti karmeita kaatopaikkatapauksia. Näin keväällä kannattaisi näihin asioihin kiinnittää huomiota. Tämä kaikki hyvässä sovussa ja kotiseutuyhdistyksen nimissä.

Niin, ja sinne Paimion kokoukseen. Virolaisen Jussi oli kokouksessa puhumassa. Aavisteli ilmeisesti oikein kuuntelijoiden uteliaisuuden ja totesi puheensa aluksi: ”Te tietenkin toivotte, että minä puhuisin poliittisesta matkailusta, mutta kun asia on jo viikon vanha, niin puhunkin valtiontalouden tilasta.” Jussi sain näin repsevän avauksen jälkeen melkoiset taputukset. Puheessaan valtiovarainministeri lupaili tiukkaa syksyä, työttömyyttä, rahan kireyttä ja lamakautta. Paimiossa tutustuttiin kylään ja maan uusimpaan oppikoulurakennukseen. Ja arvatkaapa, kuka oli tämän koulun rehtorina? Kaarlelan Risto siellä patseeraili suuren koulun johtajana. Kaksi viikkoa sitten valmistunut koulu on nykyaikaisin koulurakennus maassamme. Uimahalli, kuntoilusali, kielistudio ja monet muut hienoudet kuuluivat tähän uuteen koulurakennukseen.

Toinenkin nivalalainen törmäsi vastaan. Hugo Kannus Nivalan Haapaperältä muutti parikymmentä vuotta sitten Etelä-Suomeen, eikä miestä ole sen jälkeen täälläpäin paljon kuulunut. Siellä se Haapaperän poika touhuaa Teknillisten Liiton Etelä-Suomen alueen napamiehenä. Hyvin tuntuivat olevan pullat uunissa hänenkin kohdallaan.

8.5.1975

Suomen kansa alkaa vähitellen menettää uskonsa politiikkaan. Talon asuminen tuntuu jäävän toisarvoiseksi tehtäväksi ja etusivulle nousevat puoluepoliittiset juonittelut ja poliitikkojen herrahissit. Levottomuutta aiheuttavat jatkuvat hintojen nousut, työtaistelut, riitelyt ja maan taloudellinen tilanne. Tilannetta ei ainakaan rauhoittanut Veikko Vennamon vierailu. Hän kertoi puheessaan, että mikäli SMP ei saa 25 edustajaa vaaleissa, niin tulevat eduskuntavaalit ovat viimeiset vapaat vaalit Suomessa.

On toki jotain pysyvää ja turvallista tämän ajan rauhattomassa elämässä. Eräänä päivänä ajelin Haapaperällä ja tuttu näky kohtasi kylätiellä. Haapasaaren Salli ja valakko siellä pisteli kylätiellä vastaan. Minkähän ikäinen mahtaa olla tämä valakko? Siitä on jo oudon paljon vuosia, kun Haapasaaren Matti-isäntä ajeli Palomaasta samalla valakolla koulukärryjen kanssa. Siinä näyssä oli jotain turvallista ja jyhmevää. Salli jatkaa isänsä, juurevan talonpojan, jälkiä eikä ole lähtenyt ajan virtausten perään.

Haapalan Kyösti soitteli ylikonstaapelin ominaisuudessa ja käski muistuttaa Nivalan isäntiä kulotuksen aikana palolain velvollisuuksista. Kyöstin kertoman mukaan saisi näin keväällä kirjoitella sakkolappuja melkein jokaiselle isännälle palolain määräysten rikkomisesta. Kulotuksesta pitäisi ilmoittaa aina palopäällikölle ja rajanaapureille ennen kulottamiseen ryhtymistä. Ilmoitus kuitenkin jää monelta tekemättä ja kun sitten isäntä nolona ilmoittaa parin niittyladon palamisesta, niin ei siinä enää kehtaa sakottamaan ryhtyä. Tänä keväänä on vielä säästytty latopaloilta, mutta vielä ehtii moni lato kärähtää, jos ei olla varovaisia.

Otetaanpa Kyösti neuvosta vaari ja yritetään suojella omaa ja toisten omaisuutta. Muuten ei pysy enää Vilkunan Kustaakaan Nivalan niittylatotilaston tasalla, jos kovin paljon hävitetään. Viime kesänä Kustaa ilmoitti radiohaastattelussaan latoja olevan 12.634 ja totesi perään, että joka ei usko, laskekoon.

Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa. Nyt taitaa jäädä koiramiesten muijat rannalle ruikuttamaan, kun äitienpäivänä on Nivalassa suuret koiranäyttelyt. Viikkokausia ovat koiramiehet juoksuttaneet hoidokkejaan ja kammanneet ja sukineet koiriaan niin, että rouvat ovat olleet kateellisia. Taitaa moni nivalalainen äitikin saada pikaisen kahvitarjoilun äitienpäivän aamuna, kun isännät jouduttavat koiranäyttelyyn. Kukapa äiti ja vaimo siitä hyvää tykkäisi, kun sympatiat jaetaan koiran kanssa.

Ja lopuksi pieni äitienpäivätarina: ”Äidit vain nuo toivossa väkevät Jumalan näkevät, heille on annettu voima ja valta, katsella unessa korkeammalta…” Näin Lauri Viita äidin voimista.

Menin eräänä marraskuun myöhäisenä iltahetkenä iltakylään Purhoon Aarne ja Annikki Kokon perheeseen. Kukapa marraskuisena iltana olisi erityisen toiveikkaalla päällä, ei ainakaan salaojitustyössä ja suurissa vaikeuksissa väsynyt mies. Aarre-isäntä istui synkkänä pöydän ääressä. Hän oli saapunut juuri salaojitustyömaalta märkänä, likaisena ja väsyneenä. Kone oli mennyt rikki, traktorin rengas oli räjähtänyt, vekseli oli erääntymässä huomenna ja elämä oli vahvassa pilvessä. Suuren perheen kouluttamisesta ja kasvattamisesta painoi raskas huoli miehen päälle. Harvat sanat tulivat miehen suusta kovina ja katkerina. Savisissa kamppeissa ja lyötynä mies muistutti haavoitettua karhua.

Perheen äiti laitteli kotia kuntoon ja lasten vaatteita kuivumaan ja valmisteli pitkän päivätyön jälkeen jo huomista päivää. Viimein hän sai työnsä valmiiksi ja istui väsyneen miehensä viereen. Hän tarttui miehen likaiseen ja känsäiseen kouraan ja alkoi hiljaa jutella. Vekseli uusitaan ja kyllä se traktorikin siitä jälleen kuntoon tulee. Niin hän hiljaisella jutustelulla käänsi miehensä ajatukset pois päivän raskaista huolista ja alkoi kertoa nuoruuden seurusteluajoista ja ensi tapaamisesta Niemelänkylän Nuorisoseuralla.

Niin lievenivät uurteet miehen kasvoilla ja torjuva asenne muuttui lämpimäksi. Siinä he istuivat haalistuneella rahilla haalistuneen pöydän päässä marraskuun pimeänä iltana, aineellisesti köyhinä, mutta äidin väkevästä rakkaudesta rikkaina ja onnellisina.

15.5.1975

Toimitukseen saapui erittäin herttainen kirje, joka sai kevätpäivän paistamaan myös toimitukseen. Kirjeen sisältö kertoi kauniisti, että elämässä on muitakin arvoja kuin raha ja valta. Keväisen kirjeen nimetön kirjoittaja antoi ilmeisesti vihjeen myös Nivala-lehden toimitukselle, että lehden pitäisi käsitellä enemmän ihmisläheisiä asioita.

Voi, kuinka monikasvoinen onkaan tuo Pidisjärvemme. Tuntuu melkein siltä, kuin se säätelisi sen ympärillä asuvien ihmisten elämää ja tunteita. Viime viikkoina järvi on ollut antelias kahdessakin merkityksessä. Kalasaaliit ovat olleet kerrassaan mahtavia. Järvessä on runsaat tuhat pyydystä, ja jos jokaisesta pyydyksestä olisi otettu kalaa kymmenen kiloa, tietäisi se jo 10.000 kilon saalista tälle kesälle. Arvio lienee melko lähelle oikeaa.

Toinen anti on ollut henkistä laatua. Pidisjärvi on näyttänyt parhaat puolensa aamuvirkulle kalastajalle. Tyynenä ja lämpimänä kesäaamuna Pidisjärvellä voi kokea niin vahvan henkisen latauksen, että sillä hyvin pääsee pahankin päivän iltaan.

Vielä noihin kalansaaliisiin. Asemamies Seppäläkin on kuulemma saanut niin runsaasti kalaa, että ei ole viime aikoina kärsinyt pitää verkkoa vedessä kuin vähän toisesta päästä ja aina on ollut vähintään joka toisessa silmässä kala.

Reuna-Topi puolestaan kertoi, että ongellakin on ollut niin kova syönti, että on täytynyt niittyladon takana [käydä] syötti laittamassa, muutoin olisivat vieneet käsistä. Topi aikoi laittaa pitkänsiiman ja pyytää sen Vepsunlahen ison hauven, joka on kolmena kesänä pitänyt sajetta Kivirinnan niittyladon alla. Entisensä on Topi vielä.

Kiihkeä kylvötyö, luomisvimma ja kytösavujen mirhami täyttää Nivalan keväiset niityt. Talven kylmä kaamos on poistunut lakeuden yltä, ja elämä on palannut niityille. Isännät möyrivät pelloillaan, kuovit ja leivoset huutavat kiihkeänä, sininen kytösavu leijailee autereessa, ja uuden elämän aloittava angervon tuoksu täyttää ilman huumaavasti. Nivalan niityillä eletään rajua luomistyön ja kylvön aikaa. Hyviä kylvösäitä.

29.5.1975

Kaikkea työtä ei sentään mitata rahassa eikä prosenttitunneissa. Nivalassa on tehty vuosikymmenien aikana runsaasti vapaaehtoista harrastustyötä, eikä vähiten musiikin hyväksi. Siitä on osoituksena Nivalan voimakas musiikkiperinne. Näin teemaviikon alkaessa on hyvä tarkastella tätä harrastuskenttää ja musiikin hyväksi tehtyä työtä.

Kanttori Kiviniemi on se mies, joka nosti Nivalan musiikin tason. Hän oli arvostettu kuoronjohtaja, ja siitä on todistuksena Nivalan Sekakuoron menestymiset valtakunnallisilla laulujuhlilla. Kiviniemi suoritti runsaasti myös muuta musiikkityötä. Hänen kuorosovituksensa ovat ”jokapäiväistä leipää” tämän päivän esityksissä Nivalassa. Kanttori on aina keskeinen henkilö musiikkiharrastuksen kehittämisessä, ja perinteen säilyminen näyttää turvatulta, kun Antti Pentti on saatu paikkakunnalle.

Inkeri Kangas on jatkanut kunniakkaasti isänsä jälkiä. Inkeri harjoittaa omia kuorojaan Maliskylällä kaksi kertaa viikossa ja käy sen lisäksi kirkonkylällä sekakuoron harjoituksissa. Opettajan, talonemännän ja perheenäidin roolien ohella Inkeri jaksaa vuodesta toiseen tehdä työtä musiikin ja kanssaihmisten parhaaksi.

Kustaa Tyhtilä on tehnyt myös pitkän päivätyön oman kylänsä, koko kunnan ja nyt koko läänin taidetoimikunnan jäsenen ominaisuudessa koko maakunnan parhaaksi. Unohtaa ei sovi myöskään Olavi Ojalehtoa ja Maliskylän Torvisoittokuntaa. Ammattinsa ohella nämä miehet ovat jaksaneet vuodesta toiseen jatkaa Maliskylän Torvisoittokunnan maineikasta työtä.

Katri Kaarlela ja Helena Laakkonen johtavat kuorotoimintaa Korpirannalla ja Padingissa. Nämä kuorot ovat kylällään virkistykseksi ja iloksi yhteisissä tilaisuuksissa.

Nivalaan on saatu myös ensimmäiset ammattihenkilöt musiikin saralle. Seija ja Erkki Vähäsarja ovat ottaneet Jokilaaksojen Musiikkiopiston kehittämisen ja johtamisen omakseen. Heidän tulonsa Nivalaan vahvisti kovasti musiikintaitajien joukkoa.

Ensi viikon aikana esiintyvät mm. seuraavat kuorot ja solistit: Padingin, Maliskylän ja seurakunnan lapsikuorot, Nivalan ja Maliskylän sekakuorot sekä Mieslaulajat. Yhtyeitä on myös kolme: Maliskylän ja Nivalan Torvisoittokunnat sekä musiikkiopiston oppilaat Marja Hautala, viulu, Maija-Leena Kangas, viulu, Johanna Myllylä, Tuula Niemi, Paula Lähteenmäki ja Marja Vanninen, piano.

Kylvötyöt alkaa ensi viikolla olla lopullaan. Kiireisen kevään jälkeen Nivalan musiikkiviikko tarjoaa jokaiselle kuntalaiselle ja ulkopuolisellekin mahdollisuuden virkistyä työn lomassa. Kun järjestäjät ovat runsaasti vaivaa nähneet, niin meidän tulee antaa siitä tunnustus ja osallistua tilaisuuksiin. Parempien säiden toivossa ja musiikkiviikkoa odotellessa.

3.6.1975

Vaikka Nivalan uimahallissa ei olekaan uimahyppyjen ponnahduslautaa, niin toki tällainen vempaus monelle silti tuttu. Tällaiseen ponnahduslautaan voisi verrata Nivalaa.

Tätä lautaa on moni hetkuttanut. Toiset se on nakannut maailman maineeseen, ja toiset ovat suistuneet pellehyppynä alas. Jo kotipaikaksi ilmoittaminen on riittänyt monelle työpaikan saantiin ja toisten hakijoiden ohittamiseen. Kaikkialla muualla tohtii Nivalan tunnustaa kotipaikakseen, mutta Pihtiputaalla on kuulemma jäänyt vaille yökortteeria, jos on erehtynyt ilmoittamaan itsensä nivalalaiseksi. Näinhän tuo kävi tuolle Urpelan kosioreissun tekijällekin. Liekö sitten nivalalaiset paalanneet joskus epärehellisesti olkia heinäpaalun sisään, ja tästä on tuo kauna pihtiputaalaisilla.

Virkamiehet ovat tätä ponnahduslautaa kaikkein ahkerimmin käyttäneet. Sen on mukava hetkuttaa ponnahduslautaa ja yrittää katsella kuinka korkealle sieltä näkyy ja mihin asti voisi lentää. Nakkasi se entisen kirkkoherrammekin tuomiorovastiksi Lapualle. Viimeinen ponnahduslaudan käyttäjä on kunnansihteeri Esko Kärkkäinen. Esko tekikin komean hypyn. Kaksi volttia neljällä kierteellä, vaikeuskerroin kunnanjohtajaluokkaa.

Sinne se mätkähti Vehmersalmelle, keskelle savolaista maisemaa. Mitenkähän pohjalainen poika sopeutuu ”umpikierojen savolaisten” joukkoon? Ehkäpä noissa volttihypyissä otettu neljä kierrettä tekisivät Eskonkin kelpoiseksi savolaisten kastiin. Vähän liian hyvä mies 3 000 asukkaan Vehmersalmelle, mutta siellä ponnahduslauta voi olla vielä nakkaavampi.

Entisille nivalalaisille on aina luvattu Pidisjärvestä elinikäinen kalastus- ja sorsastusoikeus. Eiköhän ne Eskonkin palvelusvuodet juuri siihen riitä, ja osaa se Vähäsarjan Matti neuvoa kohteliaasti sellaisen katiskan paikan Pidisjärven kääppään, että ei varmasti kalakanta vähene, mutta lupaus on tullut kohteliaasti hoidettua. Tervemenoa Esko. Onni mukanasi.

Uusi kirkkoherramme on sitten kotiutunut kirkkoherran pappilaan. Onnea uuteen tupaan. Seurakunnan piirissä toivotaan, että Heikki ei alkaisi hetkuttamaan ponnahduslautaa, vaan viihtyisi meidän paimenenamme. Työtä on varmasti runsaasti ja paine kova.

Viimeisten papinvaalien aikana Viitakankaan Elli sanoi Moilasen Johannekselle, että jos nyt ei kirkkoherrat ryhdy Nivalassa pysymään, niin tehdään seuraavalla kerralla sinusta kirkkoherra, ettet ole heti pois lähtemässä. Leikki sikseen, mutta Johannes tekee arvokasta työtä omalla sarallaan.

12.6.1975

Nivalan Musiikkiviikko mennä hurahti ohi. Kevätkiireisenä aikana ei yleisömenestys muodostunut odotetunlaiseksi. Nivalan musiikkitilaisuuksissa on yleensä se sama vakiojoukko, noin 200 henkeä. Ei siinä auta tukkaa raastaa, jos kansaa ei enempi tule. Bingossa käy 2 000 henkeä säännöllisesti ja tansseissa saman verran, loput aikuiset ovat sellaisia, jotka eivät innostu mistään ja käyvät korkeintaan kerran vuodessa ompeluseuroissa tai naapuripitäjän maatalousnäyttelyssä.

Pieni inhimillinen haksahdus sattui keskiviikkona musiikkiviikon ohjelmassa. Aamupäivän hartaustilaisuuteen oli jonottajia kirkon edustalla, mutta ovet eivät avautuneet kolkuttajille. Sisällä odotti sakastin kautta tullut soittaja urkujen ääressä, mutta väkeä ei tullut sisälle. Jossain oli syntynyt katko tiedonvälityksessä, ja ovet jäivät avaamatta. Niin poistui väki vähän hämillisenä, ja saman taisi kokea urkujen soittajakin.

Hevosmiehet ovat muistutelleet ensi lauantain näyttelystä ja kehoittaneet kirjoittamaan siihen tyyliin, että yleisökin olisi tervetullut näyttelyyn. Tässäpä nämä Heikkilän Veikon ja Junttilan Aimon terveiset menevät perille.

Joskus juhlien järjestäminen ja esiintyjien saaminen on kovin työlästä hommaa, ja juhlapuheen pitäjä peruu aina viime hetkellä. Painovirhepaholaisella tällaisetkin työt käyvät helposti. Niinpä tämä toimituksessa kirottu herra järjesti viime viikolla Hituran juhlien ohjelman kertaheitolla uudelleen. Pisti Kukkolan Reinon kirjoittamaan kiireessä juhlapuhetta ja Mieskuoron leikkimään ja kahvia tarjoilemaan. Ohjelma vaihtui kovin rajusti ja herätti ansaittua hilpeyttäkin.

Kuitenkin tämän ilmoituksen teho on ollut moninkertainen siihen verrattuna, jos tekstit olisi kaikki ollut paikallaan. Tällaisen virheen ymmärtäminen vaatii jo huumorintajua, ja sitä on vaikea käsittää muiden kuin kirjapainoalalla olleiden.

Toimituksen ikkunasta näkyy kovin kesäinen näky. Tolpan perunamaalla tiputetaan perunaa vakoihin, ja mukana näkyy olevan ”nimismies Wahlgren” alias Heikki Sytelä koppalakkinsa kanssa, joka harjoittelee jo konikapinarooliaan kesän esiintymisiä varten. Tämä näytelmä pitäisi tulla Katvalan parrasvaloihin heinäkuun alkupäivinä.

19.6.1975

Maliskylän pojat eivät tyytyneet pelkkään juhannusjuhlaan, vaan valitsivat paremmat eväät juhannuksenalusviikolla. Ruokalistalla oli, ei kuorrutettua, vaan varastettua kanaa pikku hölkällä ja ruokajuomaksi lämmintä pontikkaa. Kävi vain niin ikävästi, että evästä otettaessa höyhenet pölisi ja kaakatus kuului taloon. Juuri kun pojat olivat rillanneet kanat ja pistelleet makean paistin poskeensa, ilmestyi poliisi paikalle. Hyvä juhla tuli pahemman kerran häirityksi.

Ensimmäiset lomalaiset saapuvat juhannuksen aikoihin. Uskollisimmat lomalaiset saapuvat Ruotsista. Viimeiset tilastot kertovat, että muuttoliike Ruotsiin on jälleen voimistumassa, vaikka kotimaassa odoteltiin toiveikkaana virran kääntymistä. Parin vuoden ajan muuttoliike kotimaahan olikin suurempaa kuin täältä pois. Nyt on tilanne jälleen kääntynyt, ja syy on selvä: Ruotsin paremmat liksat vetää.

Ruotsi elää voimakasta nousukautta, ja meillä kamppaillaan konkurssirajoilla. Suomen teollisuuden kilpailuasetelmat ovat maailmanmarkkinoilla heikentyneet, ja kiristävä rahatilanne estää uudet investoinnit. Ruotsin etumatka Suomen teollisuuden asemaan nähden kasvaa entisestään, ja pohjoismaista vapaata työvoiman liikkuvuutta käyttävät suomalaiset hyväksi. Ei siinä kansallistunteella enää hurrata muualla kuin Ruotsi–Suomi-maaottelussa, ja sielläkin huudossa on katkeruuden uhkua: Pärjätään ainakin täällä – jos ei taloudellisen kilpajuoksun areenoilla.

Siitä huolimatta meillä ja lomalaisilla on oikeus hujauttaa juhannuksena, että Kotimaani ompi Suomi. Ei taloudellinen hyvinvointi ratkaise elämässä läheskään kaikkia. Ihmissuhteet, tunne olevansa tasavertainen muiden joukossa ja tuttu kieli ja kulttuuri tapoineen ovat vielä tärkeämpiä tekijöitä. Näiden arvojen vuoksi palaavat tuhannet Ruotsin siirtolaiset kotimaahansa loman ajaksi.

Hyvää juhannusta ja virkistävää kesälomaa.

26.6.1975

Leo Lastumäelle löytyy Nivalasta oivallinen kaksoisolento. Kun Pysäyksen Jorma Haapaperältä oli viime syksynä sorsajahdissa Kalajokivarressa, niin siinä oli ilmettä Lastumäki. Haulikko roikku vatsan päällä, ja olemus oli justiin kuin ”telkkarin” Lastumäellä. Saispa nuo kaksi veitikkaa ensi syksynä samaan sorsastuskuvaan, niin voisin tuon jutun uskottavaksi kuvan avulla kertoa. Jututkin tuolla Jormalla sopivat yhteen kuuluisan näköisensä kanssa. Malliksi vaikkapa Jorman juttu kylvötöistä:

Kyllä sitä aina kylvämään kerkiää ja siitä ne parhaat jyväsaaliit saa. Minä kylvin viime keväänäkin 18 päivä kesäkuuta ohraa. Piti siemenet viiä pellolle täkin alla, kun pelkäsin, että mitä ne naapurit sanoo. Sinne pistin siemenet peltoon, enkä käyny koko keväänä kahtomassa. Syksyllä liikuin Veelanninpuhossa ja rajanaapuri sano, että millon sinä menet Karskiin ohraa puimaan? Minä olin jo unohtanu koko jutun. Oli siellä ohraa. Kun ajon puimurin peltoon ja pistin ryskyn päälle, niin rysähti niin kauhiasti ja alako kallistumaan ojaan päin. Minä vain ajelin menemään, enkä taakseni vilikassu. Yritin lähtiä toiselle kierrokselle, niin rupesi rusinan kokoset ohorat niskaan juokseen, kun oli tullu säiliö täyteen. Se oli ohoran lähtöä se.

Tänä kesänä Katvalan museo elää ja toimii. Sen takaa Konikapina-näytelmä. Tällaisen näytelmän aikaansaaminen on suuritöinen puuha. Jo tässä vaiheessa voi antaa kiitokset näytelmän ohjaajalle Leena Saloselle, joka on saanut pidettyä ”kapinalliset” hyvin kurissa ja innostanut nivalalaiset tähän aiheeseen tosi toimin.

Pääosa näyttelijöistä on työelämässä aktiivisesti mukanaolevaa kiireistä väkeä, mutta siitä huolimatta he ovat uhranneet kesälomansa ja kaiken vapaa-aikansa tähän näytelmään vapaaehtoisena ja palkattomana työnä.

Ensi-ilta on sunnuntaina kello 18.00. Katvalan katsomoon mahtuu kerralla 300 henkeä. Harjoituksia seuranneena voin sanoa, että näytelmä antaa hyvän ja monipuolisen kuvan, ja sen perusteella 1930-luvun Konikapina tulee hyvin esille. Kun kysymyksessä on täysin amatöörijoukko ja kun lavasteet ja tehosteet puuttuvat, ei yleisön tule odottaa jotain sellaista kuin televisiosta nähty rahalla ja väellä esitetty näytelmä. Kuitenkin tämä näytelmä ja esittäjät tarjoavat katsojalle paljon enemmän kuin televisionäytelmä. Se on nivalalainen näytelmä ja nivalalaisten esittämä.

Kerrankin on nivalalaisilla lomalaisilleen näytettävää, ja suuntana on Katvala.

10.7.1975

Lomalaiset ovat saapuneet, ja nivalalaisissa kodeissa eletään muistelojen aikaa. Moneen hiljaiseen torppaan on tullut liikettä. Sivukylien kaupoissakin liikevaihto nousee kaksinkertaiseksi. Ennen oli eläkemummot ostaneet viikonloppuisin vähäiset kahvi- ja ruokatarpeet. Nyt kannetaan selkä vääränä jäätelöä, limsaa, kaljaa, makkaraa ja vauvan vaippoja. Viimeksi mainitut ovat olleet Nivalan sivukylillä melkein unohdettua tavaraa, kun nuoret ovat kyliltä häipyneet.

Kotiseutuyhdistys on vuosittain järjestänyt heinäkuussa kotiseutuillan. Tänä kesänä ei tällaista tilaisuutta järjestetä, koska Konikapina korvaa kotiseutujuhlan monin verroin. Yleisömenestys näyttääkin olevan kesäteatterilla erinomainen, sillä kaikki näytännöt on myyty loppuun jo useita päiviä ennen esitystä. Toistaiseksi esityksiä on suosinut myös hyvä sää.

Kojolan konkka on päivän puheenaihe Nivalassa. Suuren rakennusliikkeen konkurssi säteilee monelle taholle ja keskustelut sen vuoksi hyvin ymmärtää. Kojola Oy on ollut perheyritys. Yhtiön perustaminen ja nousu erääksi Keski-Pohjanmaan suurimmaksi rakennusliikkeeksi on merkittävä tapahtuma. Yhtiö ehti rakentaa Nivalaan ja ympäristöön niin paljon, että se tullaan aina muistamaan historiassa nousukauden yhtenä taloudellisena toteuttajana. Kojolan jälki tulee säilymään Nivalan kyläkuvassa pysyvästi, vaikka yhtiö nyt onkin kaatunut.

Konkurssin syiden selvittämiseen ei ole riittävästi tietoja. Se on kuitenkin yleisesti tiedossa, että rakennusala on suhdanteille erittäin herkkä. Nousukauden aikana syntyy rakennusliikkeitä ja laskukauden aikana niitä romahtaa päivittäin. Huolimatta asuntojen korkeasta hinnasta rakennustuotanto meillä on kovan kilpailun varassa.

Lailla on suojeltu konkurssissa työntekijän edut, mutta urakoitsijan elämäntyö ja sijoitukset ovat aina ”pesänjakajien” riistettävää omaisuutta. Tapahtunut mikä tapahtunut. Yleisesti uskotaan paikkakunnalla, että tämä on rehellinen konkka. Kojolat ovat ottaneet yrityksen niin omakseen, että ovat olleet siinä kiinni myös henkilökohtaisilla omaisuuksillaan ja uhrauksilla. Reilua oli se, että työntekijöille maksettiin palkat. Laki tulee takaamaan myös sen, että muutkin työntekijäin korvaukset tullaan aikanaan suorittamaan. Konkurssissa aina joku kärsii. Reaaliomaisuutta konkurssipesässä lienee lähellä velkojen määrän, mutta taloudellisen laskukauden aikana sen muuttaminen rahaksi on vaikeaa ja jäänee noteerauksissa alle arvojen.

Kojoloille yhtiön sortuminen on taloudellisen menetyksen lisäksi myös henkinen kolhu. Tapahtuneelle ei kuitenkaan mitään mahda, ja elämän on jatkuttava. Kojola Oy ei ole ainoa yritys, joka parhaillaan lähestyvän laskukauden aikana tulee sortumaan talouselämän karikoihin.

Erään suuren rakennusliikkeen johtajan rouva ryhtyi kerran putsaamaan miestään tuomarin avulla. Niin kävi, että oikeudenistunnossa joutui tämä johtaja tunnustamaan entiselle vaimolleen ja hänen uudelle miehelleen, asiaa hoitaneelle tuomarille, että kyllä te kaikki veittä, mutta yksi jäi. – Mitä sinulle muka vielä jäi, kysyi toinen osapuoli. – Minulle jäi kyky rakentaa uusia taloja ja hankkia rahaa, vastasi tämä rakennusliikkeen johtaja. Vaikka Kojoloilta menikin nyt yhtiö, teille jäi kyky rakentaa uusia taloja ja se on jo paljon. Pää pystyyn.

29.8.1975

Työntekijän vuosiloma on toimittajan kohdaltakin nyt loppuun käytetty. Loman aikana unohtui nuo vähäisetkin velvollisuudet. Kylmän kiven heittokin unohtui, ja muistin sen viskata vasta perjantaina töihin tullessa. Siitä saatte kiittää elokuun lämpimiä päiviä.

Ja näin aluksi on heti palattava kuukauden vanhoihin asioihin. Pellonpään Erkki soitteli ravijutun johdosta ja kyseli missä ne hänen loput hevoset on, kun hänellä itsellään on niitä vain kolme kappaletta ja Nivala-lehdessä puhuttiin suurista määristä. Toimittajalla on vara vähentää niitä sopivaan määrään saakka.

Ensi sunnuntaina viettää Nivalan sos.dem. työväenyhdistys 70-vuotisjuhlia. Aatteiden alennustilan aikana ei yhdistystoiminta saa nuoria innostumaan ja monet tapahtumat jäävät liian vähälle huomiolle.

Tämänkin yhdistyksen toiminnan piiriin mahtuu kuitenkin niin paljon elämää ja tapahtumia, että niistä olisi hyvä tietää nuoremman polvenkin. Tuona aikana on ollut maamme Venäjän vallan alla ja vieraat joukot miehittivät virkatuolit. Työväenliike alkoi vaikeissa olosuhteissa. Heidän asemansa ei ollut paljon minkään arvoista. Suuret kartanonherrat määräsivät palvelusväestään samalla tavoin kuin karjastaan ja pelloistaan.

Tuli vuoden 1918 vaikeudet. Sanotaan nyt tässä yhteydessä kansalaissota. Noiden vuosien arvet ovat kangertaneet näihin päiviin saakka. Seuraavina vuosikymmeninä tuli pula-aika ja maailmansota. Näitä vuosia seurasi rakentaminen ja hyvinvoinnin aika. Suomen työväestö on ajanut omat asiansa niin hyvin, että työlainsäädännössä ja työsuojelussa olemme maailman johtavia maita. Siihen tulokseen ovat varmasti auttaneet työväenliikkeen ponnistelut ja toiminta.

Toivo Hissa on laatinut työväenyhdistyksen historiikin, josta lyhennelmä tässä numerossa. Toivo Hissa on niitä viimeisiä tannerilaisia työväenliikkeen miehiä. Hän oli mukana Tannerin aikana työväenliikkeessä ja omaksui luonteensa mukaisesti rehdin ja oikeudenmukaisen linjan.

Toivo Hissa on saavuttanut vuosikymmenien aikana Nivalassa erittäin arvostetun aseman. Hänen vankkumaton linjansa tunnetaan monella taholla. Kun ensi sunnuntaina osoitetaan huomiota juhlivalle yhdistykselle, niin varmasti tuo huomio tulee suurelta osalta myös Toivo Hissan osalle.

Vaikka elettyihin vuosiin mahtuu monenlaisia kokemuksia, niin Hissa antaa tunnustuksen kaikille nivalalaisille. Kun 1918 sodan ja 1930-luvun rauhattomina aikoina kansa jakautui kahtia ja suoritettiin laittomia pidätyksiä ja murhia, niin Nivalassa tällaiset tapahtuma ovat olleet vieraita. Täällä luokkaerot ovat olleet olemattomat ja ihmiset harkitsevia ja maltillisia. Se on ollut onni, kun Nivalaa on rakennettu vaikeiden vuosien jälkeen, ja tämä yhteenkuuluvaisuus auttaa vielä tulevinakin vuosina. Näin Toivo Hissa. Onnittelut juhlivalle yhdistykselle.

3.9.1975

Tämän syksyn satonäkymät ovat kovin kirjavat Nivalassa. Ensimmäiset puintitulokset on saatu, ja se osoitti, että on tyytyväisiä ja tyytymättömiä viljelijöitä sadon suhteen. Monet ovat saaneet laadullisesti ja määrällisesti hyvin tyydyttäviä tuloksia. Pahkaperältä on kuulunut kuitenkin päinvastaisia tuloksia. Kesähalla on vikuuttanut kasvustoja niin pahoin, että säkkiin tuli vain kahuja.

Muutenkin tämän kesän viljasadon kypsyminen on kovin eriaikaista. Nivalassa lienee nyt ennätysmäärä kauraa kasvussa. Tämä johtui viime talven jäävaurioista. Nurmia käännettiin paljon ja kylvettiin kevätviljalle. Kauran suhteen tilanne vaikuttaa melko huolestuttavalta. Monin paikoin kaurat ovat suomailla vielä täysin vihreitä. Näiden kohdalla sato on vielä täysin avoin kysymys. Ratkaisun tuovat lähiviikkojen säät.

Kaikin tavoin se luonto kurittaa meitä Pohjanmaan asukkaita. Etelä-Suomessa saivat puida kuivaamatta viljaa, jossa kosteus oli vain 10 %. Viljelijältä säästyi kuivatuskustannukset, jotka tekevät parhaassa tapauksessa 5–8 penniin kilolta. Se on sitä negatiivista kehitysapua.

Seurakunnan kirkkovaltuusto joutui viime viikolla tosiasian eteen, jossa menot näyttivät suuremmalta kuin tulot. Edessä oli veroäyrin hinnan tarkistus. Yksimielinen ei kirkkovaltuusto ollut asiasta. Pelättiin veroäyrin korotuksen aiheuttavan arvostelua seurakuntaa kohtaan. Uuden seurakuntakodin rakentaminen aiheutti kuitenkin sen, että nykyisillä tuloilla ei taloutta olisi voitu pitää kunnossa.

Nivalan seurakunta on kehittänyt palveluksiaan viime vuosien aikana erittäin paljon. Seurakunnan moninaiset työmuodot ovat maksaneet runsaasti investointeina ja uusien viranhaltijain palkkoina ja asuntomenoina. Näistä hankkeista kannatta mainita kappeleiden rakentaminen, kesäkoti Vinnurvan rakentaminen, kahden asunnon ostaminen seurakunnan työntekijöille ja virkatalojen kunnostus. Viime vuonna saatiin päätökseen kirkon korjaus ja nyt uuden seurakuntakodin rakentaminen.

Seurakunnan palvelukset ovat tulleet lähelle maallista elämänmenoa. Kaikkiin ikäluokkiin ja väestöpiireihin on pyritty saamaan yhteys. Parhaillaan on päättymässä syksyn työpaikkavierailut Vinnurvassa. Palveluksia saadaan siis runsaasti tuon pennin ja kolmen hilkun veroäyrin hinnalla.

Ammattikoulun liikunnanopettaja Aira Laitila on ottanut koulussaan tupakkavalistuksen sydämenasiakseen. Eikä jää tämä valistustoiminta yksinomaan koulun piiriin, vaan muistuttelee toimittajaakin joka näkemältä runsaan vuoden mittaisen tupakkalakon rikkomisesta.

Oulun piispa Hannes Leinonen on kova pilli-klubin polttaja. Joku intoilija päätti panna piispan koetukselle ja kysyi, että onko se tupakanpoltto syntiä. Kysyjä tiesi Leinosen tupakanpolton ja odotti vastausta vähän itsevarmana. Rykin mietittyään Leinonen kumautti vastauksen: – On se syntiä, ellei vedä henkeen.

10.9.1975

Alko on tehnyt päätöksensä Nivalan kohdalla keskiolutasiassa. Oluen myynti lakkaa kunnan alueella viimeinen päivä helmikuuta 1976. Sattuikohan tuo lakkautuspäivä karkauspäivän päälle?

Nivalan vähittäiskaupan edustajat ovat pelänneet, että kiellon mukana ostovoima karkaisi pois Nivalasta. Toivotaan niin, että oluen takia ei Nivalan elinkeinoelämä menettäisi pääomia naapurien hyväksi. Tulkitaan mieluummin tuo karkauspäivä niin, että kun naiset ovat voimakkaimmin olleet tämän kiellon kannalla, niin haluttiin päätös saada tuolle naisille omistetulle päivälle.

Pietarsaarelainen Jaro Oy on voimakas yritys. Sillä on vahvat markkinat, ja yhtiö on vakavarainen. Ei ihme, että Nivalassa oltiin innostuneita siitä, että Jaro Oy tulisi paikkakunnalle yrittämään. Isoa kalaa ongittiin tosissaan. Syöttinä oli valmis rahoitus, noin 3 miljoonaa markkaa, valmis teollisuustila tuotantoa varten, koulutettu työvoima ja jatkokoulutusmahdollisuudet. Niin vain kävi, että tuo arvokala nappasi veteliläisten vieheeseen.

Siinä meni 70 metallimiehen työpaikka sivu suun. Vanha sananlasku sanoo: Ei mikkää oo niin katteelline ko kalamies. Ymmärtää hyvin nivalaisten kunnallismiesten happamat tunteet. Alho Sarja lohdutteli toisella sutkauksella: Pallaa se sauna meilläkin, vaan tuuppa nauloja nokkiin.

Niin on häipynyt Häkkilän riihikin monien vaiheiden jälkeen kyläkuvasta. Riihen historia on varsin arvokas. Tämä rakennus on palvellut aikanaan Uuden hautausmaan kappelina. Seinähirressä on luettavissa teksti: Tänne on haudattu ensimmäisenä Maija Konttila 1891. Tämä seinähirsi joutui riihtä purkaessa Raution miesten kuormaan, mutta paikalla ollut Ake Pelo pyysi palauttamaan hirren takaisin.

Hirrestä sopisi ottaa metrin mittainen pätkä ja surauttaa sirkkelillä halki ja asettaa tuo tekstiosa Uuden hautausmaan kappelin seinälle sopivan alustan päälle. Siellä se olisi paikallaan. Ehkäpä seurakunnan miehet asian näin hoitavat.

Konikapina on loppunut, mutta kaikki eivät ole päässeet vielä irti rooleistaan. Heikkilän Martti löytää kuulemma itsensä joskus etsimässä Osuuskaupan varastosta jotain hyllyltä, mutta ei muista hakeeko vesijohtoputken muhvia vai kadonneita kuulustelupöytäkirjoja poliisitarkastaja Suhoselle. Tottumus on toinen luonto, niin kuin Kälviän kanttorin koiralla, joka juoksi vielä kaksi vuotta salvamisen jälkeen narttujen perässä.

17.9.1975

Jo saivat huutokaupoista pitävätkin kerrankin kyllikseen, kun Kojolan konkurssipesän irtaimistoa muutettiin kolmen päivän aikana rahaksi. Paikkakuntalaisten lisäksi näin suuressa huutokaupassa oli tietenkin mukana paljon rakennusliikkeiden, korjaamojen, hajottamoiden ja eri liikkeiden edustajia.

Tavaraa riitti kaikille, ja hinnat nousivat jokamiehen artikkeleiden kohdalla jopa yli kaupan hintojen. Näin kävi saranoiden, naulojen, tiskipöydänkansien ja monen muun tarvikkeen kohdalla. Maksetaanhan sitä huvista aivan ilmankin saamatta mitään vastineeksi, ja kun huutokaupasta aina saa rahalleen jotain vastinetta, niin ei lievä ylihinta mikään paha asia ole.

Saukonojan Veikolle nämä kolme huutokauppapäivää olivat yhtä juhlaa. Tällä kertaa Veikko ei kuitenkaan ollut kovin innokas huutaja, vaan tyytyi melko vaatimattomiin hankintoihin.

Selkäinahon Veikko haistaa aina sen, missä raha liikkuu ja oli tuonut kioskinsa paikalle ja jakeli makkaroita ja virvokkeita huutokauppaväelle. Tarpeen ravinto olikin, kun tilaisuudet venyivät päivittäin kuuden tunnin mittaiseksi.

Tuon huutokaupan yhteydessä ja valtavaa varastoa ihmetellessä tuli esille se, miten liikkeen kasvaessa varastoon sitoutuu runsaasti pääomia. Kojolankin varastoiden arvo nousi lähes 300.000 markkaan, ja suurin osa varastosta oli sellaista, joka käytetään vähitellen vuosien aikana ja sinä aikana kertyy aina uutta tilalle. Huutokaupan jälkeen ymmärtää paremmin sen sanonnan, että on hyvä aloittaa liike, mutta vaikea lopettaa. Arvokkaan rakennustarvikevaraston muuttaminen rahaksi ei mene läheskään normaalihintoihin, ja niinpä tuon huutokaupan tuloksen voi varmasti kertoa kahdella, kun puhutaan varaston ja kaluston oikeista arvoista. Sellaista on liike-elämä.

Kunnanmiehille lupaa verotoimiston ennakkoilmoitus hiukan huolien kevennystä. Teollisuuskylän rakentaminen ja inflaatiovyöry ovat saaneet kunnan rahapussinkin melko keveäksi, ja se olisi jo kesällä joutanut kärpäsläpäksi, niin kuin entisen miehen rahapussi. Verotoimiston ennakkoilmoituksen mukaan on veroäyrin lisäys tänä vuonna peräti 23 %. Kunnan kuluvan vuoden talousarvio on rakennettu 16,5 % kasvulle, joten mieluinen yllätys rahapussin vartijoille. Mitään suurta joululahjaa palautuksen muodossa ei liene silti odotettavissa, sillä melkoinen lisätalousarvio on tiettävästi tulossa ja monet muut asiat kaatuvat kunnan hoidettaviksi tämän vuoden aikana. Kuitenkin tuo veroäyrien kasvu antaa väljyyttä isännille talon asumisessa.

Ahon Asko, tuo Sarjankylän ”kantasuon raivaaja”, on leventänyt tiluksiaan vuosien mittaan niin, että naapureita hirvittää. Taitaa olla jo ensimmäinen sata hehtaaria pian täynnä. ”Kilvoitellaan tässä ajassa”, sanoo Asko ja virnistelee hyväntuulisena. Viime viikolla Askonkin hyvä tuuli katosi, kun sai ilmoituksen kauan odottamastaan ja tienaamastaan vuosilomasta. Askolle ilmoitettiin, että loma alkaa 1. päivä tammikuuta ja kestää viikon. Kun Asko on seurannut viikkolehtienkin palstoilta, miten Yyterissä makoillaan lomalla ja nautitaan kesäkaupan antimista, niin lomailmoitus vei pasmat sekaisin.

En minä kuntaa moiti, enkä lomalautakuntaa senkään vertaa, mutta kyllä tämä maanviljelijän lomatouhu on vielä naurettavalla asteella. Lähe nyt vuosilomalle uudenvuodenaamuna Sarjankylän laitamilta, kun vitiä tuiskuttaa ja tie on tukossa. Meniskö Maasydämenjärvelle vai Hiekkasärkille lekoilemaan. Ottaako vielä aurinkoöljyä ja hyttysrasvaa.

Siinäpä Askon purkaus. Astu Asko heti askel edelle muita ja kerro viettäneesi viikon talviloma, joka on vasta SAK:n tulevaisuuden suunnitelmissa.

24.9.1975

Vaalit löivät leimansa viime päivien keskusteluun. Pysäyksen Jorma kanteli maapellon ohria Haapaperän kuivaamolle, tuumasi, että taisi tulla Lattulan äänestys, kun tuli niin painavia ohria. Keskellä yötä meni kuivaamo kuitenkin tukkoon ja ilmanpaine syysi Jorman ohrat torvesta kuivaamon takana olevaan kanavaan. Kun Jorma kanteli ohria sieltä hikipäissä ylös, niin ajatukset puoluekannasta olivat jo muuttuneet: – Kyllä tuli tunnin sisällä minusta Vennamon mies, kun meni vuojen tulo hetkessä kanavaan.

Tuossapa sitä kirjoittajan aasinsiltaa olikin varsinaiseen aiheeseen pääsemiseksi. Aihe oli myös nivalalaisille ensiarvoisen tärkeä. Tulokset ensi tunneilta kertoivat, että tilanne ei Nivalan kohdalla ollut mitenkään ratkaiseva. Palataanpa asiaan kuitenkin alusta alkaen: nivalalaiset olivat äänestykseen nähden tavallisia hiljaisia vaikuttajia. Äänestämässä kävi vain 85 %. Äänestämättömien puolue sai toiseksi suurimman kannatuksen, lähes 15 %.

No, nyt tosiasiaan: Väinö Raudaskoski on tullut valituksi eduskuntaan 6 724 äänellä. Nivala on ollut vailla kansanedustajaa vuodesta 1968 saakka. Siihen asti olimme olleet edustettuina kahden, jopa kolmen kansanedustajan voimin valtiopäivillä. Nivalalaisten panos lainsäädäntötyössä on siksi merkittävää, että Väinö Raudaskoski saa kannettavakseen melkoisen ennakkopaineen.

Tässä vaiheessa on todettava valittaen se, että Paavo Niinikoski ja Gunnar Laatio jäivät ulkopuolelle eduskuntatyöstä. Heille osoitettakoon kiitos siitä työstä, jota he ovat tehneet edustajakautenaan.

Ja sinulle Väinö Raudaskoski: Tunnemme lähtökohtasi ja työsi Nivalassa ja ympäristössä. Me nivalalaiset olemme tottuneet juoksuttamaan omia miehiämme monien asioiden perässä. Toivomme, että niin vähäpätöistä asiaa ei Nivalasta löytyisi, joka ei olisi Sinulle sydämen ja kotiseudun asia.

Nivala-lehti on perinteidensä mukaan toivottanut vilpittömästi onnea jokaiselle YK:n, lähetystyön ja suuria tehtäviä hoitamaan valituille ”lähettiläilleen”. Tällä hetkellä me toivotamme Sinulle parhainta menestystä tulevassa tehtävässäsi. Onnittelut edustajallemme!

8.10.1975

Piispa antoi vipinää toimittajalle viikonvaihteessa ja siinä sivussa tuli tarpeellista hengenravintoa pitkäksi aikaa, jos kylvö vähänkään otolliseen maaperään lankesi. Niin ja kuultiinhan siellä Joosen synttäriseuroissakin puolikymmentä puhetta, joten sulattamista on pitkäksi aikaa.

Vartioparaati on jäänne vanhoilta sotilasajoilta ja se kiinnostaa aina ihmisiä. Valtiopäivien avajaiset ja päättäjäiset ovat toinen sellainen vanhan konservatiivin kukkanen, joka valtakunnallisella tasolla huomioidaan. Piispantarkastus on seurakunnassa aina sellainen tapahtuma, joka muistuttaa menneen yhteiskunnan jäykistä, vakavista ja perinteisistä muodollisuuksista. Kaikki tällaiset tapahtumat ovat vähentyneet ja elämä on käynyt joskus liiankin pelkistetyksi kaikkine tapahtumineen. Sen vuoksi piispantarkistus herättää aina kiinnostusta ihmisissä, vaikka luterilainen kirkko ei olekaan ulkonaisilta tunnustuksiltaan niin värikäs, kun muut kirkkokunnat.

Piispantarkistus kirkossa antoi hiukan huonon kuvan seurakunnan luottamushenkilöiden asiatiedoista. Monet piispan kysymykset jäivät vastausta vaille. Syynä saattoi olla se, että piispan kysymykset eivät kuuluneet kirkon perille asti ja moneen kysymykseen ei tullut vastausta. Piispa osasi kuitenkin keventää tilannetta ja sai seurakuntalaiset kiinnostuneena seuraamaan tarkistuskertomuksen käsittelyä. Nivala on viimeisiä seurakuntia, jossa kinkereillä valitaan kylänvanhimmat. Tämän totesi piispa puheenvuorossaan. Hän toivoi tämän perinteen jatkuvan. Perheitä yhdistävänä siteenä hän totesi Nivalassa maanviljelyksen ja kotiseurat. Maataloudessa perhe työskentelee yhdessä ja kotiseurojen kautta kodin perinne siirtyy lapsille aitona.

Tuossa kylänvanhinasiassa olisi kotiseututyölle hyvä yhtymäkohta seurakuntatyön kanssa. Nivala-Seura voisi hankkia jokaiseen kinkeripiiriin kylänvanhimman ryhmysauvan ulkonaiseksi tunnusmerkiksi tämän velvoittavan luottamustoimen haltijalle. Lisäksi tulisi tälle kylänvanhimmalle toimittaa oma pöytäkirja vuosittaista tarkastuskertomusta varten, jossa olisi koottuna kylän tapahtumat ja vanhaa perinnettä. Näiden kirjojen kansien väliin mahtuisi paljon sellaista kotiseutuhistoriaa, jonka arvo tulevaisuudessa saattaisi olla hyvinkin suuri. Monet kansallisuudet suojelevat vanhoja perinteitään, miksi ei myös me?

29.10.1975

Seurakuntamme kunnioitettu suntio Johannes Vähäaho on lähtenyt eläkepäiville. Suntio-Jussin mukana lähti eläkkeelle myös viimeinen palkaton luottamusmies.

Juho Vähäaho peri muutamien lyhytaikaisten tuurausten jälkeen arvostetun viran suntio Tiitus Pukarilta. Tämän viran arvokkuuden loi aikanaan Tiitus Pukari. Hänen nöyrä ja tunnollinen vuosikymmeniä kestänyt palveluksensa sai aikaan sen, että tätä miestä katsottiin kunnioittavasti.

Jussi sai siis velvoittavan paikan täytettäväkseen 30 vuotta sitten. Jokainen on varmasti sitä mieltä, että tehtävää ei kukaan toinen olisi pystynyt paremmin hoitamaan. Noiden kolmen vuosikymmenen aikana Jussi on ollut pois kirkosta vain kaksi kertaa.

Tuttu näky muutamien vuosien takaa on, kun Jussi ajaa pitkäselkäisellä Viktoria-polkupyörällään lauantai-iltaisin kirkkoon kelloja soittamaan. Tuohon lauantai-illan kirkkomatkaan liittyi jo sunnuntaipäivän tuntu.

Vähäaho on hoitanut aivan viime vuosiin saakka työnsä palkattomana. Vasta aivan hiljattain hän on suostunut ottamaan pienen korvauksen työstään. Vaatimattomuus, nöyryys, tunnollisuus ja aito vakaumus ovat niitä piirteitä, jotka ovat tehneet suntio-Jussista arvostetun miehen. Hänen vaatimattomuuttaan kuvaa hyvin se, kun hän varoitteli seurakunnan kirkkoherraa ennen läksiäisiään, että kehumaan et saa sitte ruveta. Sen väärti ei tämä minun pieni palvelukseni ole ollut.

Suntio on keskeinen henkilö seurakunnassa. Sen vuoksi kuva seurakunnasta muodostuu paljolti sellaiseksi, millaiset ovat ne työntekijät, jotka hoitavat pappien lisäksi noita käytännön tehtäviä. Risto Lepistö on saanut Juhon jälkeen velvoittavan tehtävän, mutta hänen lähtökohtansa ovat hyvät. Jo toisessa polvessa on Lepistön suku tekemässä tunnollista työtä seurakunnan piirissä. Menestystä Ristolle tehtävässä.

Hirvijahti on alkanut, ja kaksi hirveä on jo kaatunutkin. Monet luonnonsuojelijat ovat vastaan tätä metsästystä. Nivalassa hirvikanta on niin pieni, että sen toivoisi vahvistuvan. Nyt myönnetyn kahdeksan luvan määrää pidettiin liian korkeana. Hirvikanta oli juuri elpymässä, mutta jos kaadetaan nuo kahdeksan hirveä, niin montako jää jäljelle?

Metsästys on jäänyt ammatista harrastukseksi. Kuitenkin se on niin lujassa suomalaisessa yhteiskunnassa, että sitä tuskin koskaan kokonaan kielletään. Metsästyksen sivutuotteena syntyy paljon arvokkaita juttuja, ja suomenkieli säilyy näissä jutuissa aitona.

Jo Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Kolistimen vanha äijä puhui jykeviä tarinoita. Eipä nuo ole nykyistenkään metsämiesten jutut paljolti lauhtuneet. Seuraavan tarinan kertoi meille Konttilan Topi Pykyn kämpällä viime sunnuntain vastaisena yönä.

Se oli joskus 50-luvulla. Minä lähin kahtelemaan hirviä Mattishauvan takkaa. Löysin siitä melkein heti jälet ja näin niistä, että nyt hirvet ei oo kaukana makkuulla. Lähin kiertämään tuulen alapuolelta hirvien taakse, varmistaakseni niiden olinpaikan. Samassa kuitenkin pölläytti yksi nuori Aittoperän poika ja ajoi hirvet karkuun. Minä seurasin niitä puolenkymmentä kilometriä Juusikan suuntaan ja arvasin heti, että nyt on hirvet lähteneet Pihtiputtaalle. Minä ajoin pyörällä kirkolle ja hyppäsin linja-autoon ja ajoin Pihtiputtaalle. Kävin tietyssä paikassa mekastamassa ja lähin takasi linja-autolla Nivalaan. Kun olin illan suussa Mattishauvalla, niin hirvet oli siellä.

Topi ei muuten nauranut jutun aikana eikä sen jälkeen. Vasta syvät savut piipusta nykäistyään hän salaa nurkkasilmällä vilkaisi, minkä vaikutuksen tuo teki.

5.11.1975

Nivala on yleisurheilussa menettänyt miesten kohdalla piiriennätykset melkein tyystin. Tämä on ollut taantumista. Harrastustoiminta on kuitenkin aaltoilevaa, ja väliin eletään laskukausia. Aina kuitenkin jotain harrastetaan ja viime pyhänä saatiin piirinennätys Nivalaan. Ylikonstaapeli Kyösti Haapala kertoi tästä uudesta ennätyksestä. Lauantain vastaisena yönä pistivät poliisit Nivalan putkaan 19 miestä ja yhden naisen. Näinkin pyhäinmiestenpäivää vietetään. Tästä saavat keskustelun aihetta ne, jotka väittävät yhteiskuntamme rappeutumisen alkavan liian suuresta hyvinvoinnista ja liiasta vapaa-ajasta.

Viime perjantaina toi postinkantaja sellaista postia, joka sai ilmestyskirjan hirviöt liikkeelle. Painava oli postinkantajan laukku siitäkin syystä, että hän ensimmäisenä näki oman verolippunsa ja siitäkös mieli maksoittui.

Kovin krouvisti käy valtio ja kunta tilipussiin kiinni. Puolet työn tuloksista on luovutettava heti kättelyssä, ja loppu kiskotaan valmiste-, liikevaihto-, polttoaine-, auto-, ym. veroina. Ihmisellä itsellään ei enää ole valinnan mahdollisuuksia hyvinkään paljon oman elämänsä suhteen, vaan kaikki on nyt myös aineellisesti ”korkeemmas käres”.

Tuottavassa työssä on tällä hetkellä vain puolet, eikä kohta sitäkään. Kukas sitten verot maksaa? On ilmeisesti pakko palata taaksepäin tai on alistuttava roimaan elintason laskuun.

Näin verolappujen aikana on hyvä muistella yhteisten varojemme käyttöä. Esimerkiksi sopii vaikka Teiniliiton homma. Valtion nuorisopolitiikka on ollut niin myötäkarvaan silittämistä, että siinä on menty kansan mielestä täysin hakoteille. Nuorisojärjestöt saavat satojatuhansia markkoja toimintaan, joka on yhteiskunnan kontrollin ulkopuolella.

Mitä Teiniliitto on tehnyt sillä vajaalla miljoonalla markalla, joka se on saanut vuosittain? Sillä on luotu iso määrä ongelmia. Näissä oppineissa nuorissa pitäisi olla kansakunnan tulevaisuus. Nämä lapset on koulutettu ankaran työn tuottamin varoin. Kotona on opetettu rehellisyyteen ja työntekoon. Mitä he tekevät suurkaupungissa? Heistä tulee vallankumouksellisia, kun eivät saa muuten heti rajattomasti valtaa käsiinsä. He väärentävät asiakirjoja, laativat tahallisesti vääriä tilastoja saadakseen enempi rahaa. He keräävät taksvärkkiä kehitysmaihin ja pitävät itse rahat. Tällaisia väärinkäytöksiä paljastui tämän liiton toiminnasta, kun valtion viranomaiset suorittivat tarkastuksen.

Silitetään lisää myötäkarvaan, että nämä tulevaisuutemme turvaajat eivät saa kompleksia. Mitäs se Urkki sanoikaan kerran pääministerikautenaan: Lujan paikan tullen olemme yhtä, mutta hyvinä päivinä ratkeamme omiin keskinäisiin riitoihimme.

Tällä hetkellä tarvittaisiin kunnon kurinpalautus. Tarvittaisiin uutta Ståhlbergiä tai Tanneria.

12.11.1975

Olen ollut näihin asti epävarma siitä, mikä on ns. haiseva vastalause. Tuo toteamus tulee usein esille keskusteluissa, mutta toteamuksen lisäksi ei siihen liity mitään konkreettista tapahtumaa. Kun maanantaina kävin veronäyttelyssä, niin siellä tuo asia taisi tulla selväksi. Ennen oli tapana pitää tallella sellainen monin kerroin paikattu pusero, joka pantiin päälle, kun lähdettiin veroja valittamaan. Tällä puserolla vedottiin veroherrojen mieliin, että antaisivat armon käydä oikeudesta. Nyt on tyylit muuttuneet.

Verotoimistossa tuoksahti vahvasti navetalle ja muulle pienkarjalle. Isänniltä oli unohtunut saappaat pesemättä, housut vaihtamatta, kun olivat lähteneet verojaan katsomaan. Liekö ollut tarkoituskin. Siinä he keikuttelivat saappaitaan, joiden päällä oli vahva kerros tuota mainiota maan lannoitetta. Turhaan yrittivät tytöt käydä suihkuttamassa deodoranttia kainaloon, ei siitä huoneilma paljon parantunut. Tämä taisi olla isäntien haiseva vastalause verojen nousua vastaan.

Nivalalaisessa kielenkäytössä vilahtelee myös kaksi muuta termiä. Nämä ovat vasemmistokörttinen ja oikeistokepulainen. Kumpikin näistä termeistä yhdistetään tiettyyn nivalalaiseen henkilöön, jota pidetään sanonnan isänä.

Toivo Salanne on se henkilö, joka toi Nivalaan tuon vasemmistokörttisen. Tämän sanonnan isä on Salanteen mukaan Haapajärveltä. Oksavan takamailla asui kerran eräs mies perheensä kanssa. Hän oli vilpitön körttinen, mutta poliittisesti sosialidemokraatti. Hänen perheensä oli saanut taloudellista tukea Oksavan ja Autiorannan körttisiltä vaikeina aikoina ja tämä mies tunnusti körttiläisyytensä.

Salanne arvioi vasemmistokörttiläisyyden seuraavasti: – Sanonta ei liene tuttu juuri Nivalaa laajemmalti. Tätä käyttävät ne körttiset, jotka ovat luopuneet körttipuvun käytöstä ja sillä tavoin ”maallistuneet”. Kuitenkin näillä vasemmistokörttiläisillä tuo linja on selvä ja he tunnustavat lukeutuvansa körttisiin. Jos röijy on mennyt, niin henki on säilynyt.

Tolopan Toivo täytti puolivarkain viime sunnuntaina vuosia. Hän on se mies, joka tunnustautuu oikeistokepulaiseksi. Topi ei selosta, mitä tämä oikeistokepulaisuus merkitsee, mutta miehen periaatteet näkyvät aina työssä ja tavoissa.

Toloppanen lukee kaikkien puolueiden lehdet. Hän vertaa uutisia toisiinsa ja tekee niistä omat terävät havainnot. – No jopahan taas puhuvat palturia, eihän tuo sovi seinillekään. Näin saattaa Topi kommentoida poliitikkojen esityksiä.

Topi ei ole lähtenyt mukaan muotivirtauksiin, eikä elintasokilpailuun. Moni muu olisi jo Toivon asemassa luopunut karjatalouden harjoittamisesta, kun talo on jäänyt kaavateitten labyrinttiin. Moni olisi jättänyt talonsa ja siirtynyt kerrostaloon nauttimaan luopumiseläkettä. Mutta ei Tolopan isäntä. Toivon oikeistokepulaisuus tarkoittaa työn kunnioittamista, ahkeruutta, vastuuntuntoa ja valveutuneisuutta. Enemmänkin tämä tunnustus tarkoittaa periaatteita kuin ahdasta puoluepolitiikkaa. Myöhästyneet onnittelut oikeistokepulaiselle.

26.11.1975

Matias Leppimaa kirjoittaa toimitukseen Ruotsista ja ojentaa toimittajaa lehden linjasta. Matias kysyy: Nivala-lehti – yrittäjän äänitorviko?

Pitkässä kirjeessä Matias puuttuu siihen, että veroäyrien kasvua esittelevässä artikkelissa on huomioitu vain yrittäjät eikä palkansaajien äyrimääriä. Olen vuosittain julkaissut nuo verotiedot, ja siinä on tullut esille eri ryhmien verotulot. Tällä kertaa tuo liike- ja ammattitulojen kohdalla tapahtunut äyrimäärän kasvu oli todella hyvä, vaikka se ei yletykään lähelle palkkaäyrien määrää. Kuitenkin kaikki tulot lähtevät yritystoiminnasta, ja sen vuoksi tämän tuloryhmän äyrimäärän kasvu on selvä osoitus siitä, että elinkeinoelämä on Nivalassa vilkastunut ja sitä kautta on kaikkien äyrimäärä noussut.

Kirjeessäsi olet myös ymmärtänyt joko tahallisesti tai tahattomasti asioita väärin. Kun kirjoitin Teiniliiton tempauksista, en tarkoittanut niillä vaikeimmilla aineksilla ”työtätekevien lapsia”, niin kuin olit asian käsittänyt. Olipa tällainen aines mistä tahansa lähtöisin, niin nuo teot eivät ole kannatettavia, vai kannatatko sinä Matias yhteiskuntajärjestyksen rikkojia?

Kiitokset kannanotoistasi. Paikallislehti on pitkälle sen mukainen, mihin aktiivinen lukijakunta sen haluaa kehittyvän. Nivala-lehden tekijänä saa terveellistä palautetta kentältä, ja tämä on yritetty aina ottaa huomioon.

Mikko Salonen ei väsy eikä vanhene. Tässä lehdessä on ilmoitus, jossa Mikko kutsuu kokoon jälleen uuden puolueen perustavan kokouksen. Tällä kertaa on kysymyksessä Ei sosialistinen työväenpuolue.

Mikko on aikaisemmin perustanut kaksi puoluetta. Ei kahta ilman kolmatta. Tämä lienee jo Suomen ennätys alallaan. Yhteiskunnassa on aina paljon korjaamista, ja Mikko uskaltaa tarttua härkää sarvista. Onnea yritykselle.

3.12.1975

Tätä kirjoittelin torstai-iltana hetki Urho-isännän kovan puheen jälkeen. Tuli siinä mieleen, että ensi talvena taitaa hiukasta Suomen tasavaltaa. Mitä se hiukaseminen on? Se on sellainen tunne, että ei ole oikein nälkäkään, mutta on muuten kotvelo olo sydänalassa. Parhaiten sen tuntee, kun on kyläillyt ja juonut kahvia ja syönyt makeaa koko päivän. Silloin tuntuu tuo hiukasu ottavimmillaan. Tähän tautiin oli lääke ennen vanhaan suolakalassa tai lihassa.

Taitaa tulla tuo hiuka muuten ensi talvena monelle tutuksi. Hiukaa se on sekin, jos ei pysty maksamaan omakotitalonsa velan korkoja, vaikka vastinta olisikin. Kyllä sekin tuntuu jo kotvelolta ja varsinkin silloin, kun tulee pankinjohtaja vastaan.

Hiukaa on myös henkisellä puolella, ja se tuntuukin olevan vaikeampaa. Mistä siihen löytää suolasta särvintä? Monet yksinjääneet vanhukset tuntevat talven lähestyessä olonsa turvattomaksi. Monella on vaikeuksia työympäristössä ja oman perheenkin kanssa. Moni nivalalainen nuorukainen ja neitonen joutuu kokeilemaan siipiensä kannattavuutta uudessa työympäristössä tai koulukaupungissa. Tuttua ja turvallista on kadonnut. On ontto olo. Mistä löytyy se elämän suola, joka saisi vatsan ja omatunnon rauhalliseksi?

Eräs suolanlähde Nivalassa tuntuu olevan. Tämä ei ole uusi vaan vanha ja koettu. Sen havaitsee paikkakunnalla asuvat, mutta kerrotaan niille, jotka ovat Nivalan ulkopuolella. Kristillisten arvojen kunnioittaminen on nousemassa uudelleen kansan suolaksi. Tämä näkyy Nivalassa vilkkaana seurakuntaelämän ja molempien herätysliikkeiden aktiivisessa toiminnassa. Näiden lisäksi Nivalaan on tullut myös muita uskontokuntia, jotka ovat vakiinnuttaneet toimintansa.

Tuntuu uskomattomalta, että ihminen, joka on saavuttanut melkein kaiken maallisen hyvinvoinnin edut, on päässyt tekniikalla monien asioiden herraksi ja vahvistanut asemaansa luomakunnassa. Miksi ihminen hakee turvaa tuntemattomasta?

Vilkunan Joosen synttäreillä Kustaa Vilkuna oli herättänyt keskustelun körttikuoron perustamisesta. En itse kuullut tuota puheenvuoroa, mutta kun ajelin Hautalan herastuomarin kanssa vanhoja kansanlauluja tallentamassa, niin hän kertoi asiasta.

Siinäpä tosiaan pohtimisen arvoinen aihe. Tällä hetkellä löytyy musiikinnälkään kyllä monen tasoista ja laatuista esittäjää. Mitä jos Nivalasta tulisi kova körttikuoro, jonka ohjelma olisi vakaata, vanhaa perinnettä. Kuorolla olisi tietenkin esiintymispukuna körttipuku. Olisi nähtävyys, jos Nivalan körttikuoro humauttaisi Finlandia-talossa komean virren vanhalla nuotilla. Siinä olisi suolaista henkiseen hiukaan.

10.12.1975

Tasavallan 58. itsenäisyyspäivää vietettiin perinteisesti. Jos tämän vuoden itsenäisyyspäivän puheista jotain sanoisi, niin ne olivat kaikki maamme korkeinta vallankäyttöä myötäileviä ja järjestelmää sekä viime aikojen toimenpiteitä vahvasti pönkittäviä. Näyttäisi siltä, että tasavallassa ollaan tyytyväisiä. Liekö asia sitten niin?

Jokaisen on käytävä oma itsenäisyystaistelunsa. Niin kävi Mehtälän Einokin talon renkipojan kanssa isäntää vastaan. Tämä tapahtui silloin, kun Eino oli rippikouluiässä ja renkipoika samoin.

Myllykankaalla ajettiin savea itsenäisyyspäivän aikoihin. Samoin tehtiin kaikissa muissakin Nivalan taloissa. Aikaisempina vuosina oli itsenäisyyspäivänä lähdetty savimontulle samoin kuin muinakin arkiaamuina. Renkipä ei oikein tätä hyväksynyt, vaan tietoisena työväestön oikeuksista alkoi purkaa kiukkuaan Einolle: – Puhu sille isälles, kun se on niin kova maalaisliittolainen, että itsenäisyyspäivänä ei tehtäs työtä, vaan pidettäs juhlaa niin kuin muutkin juhlivat itsenäisyyttä. No, Eino taipui asiaan ja alkoi itsenäisyyspäivän aattoiltana esitellä asiaa isälleen. – Sehän on parasta palvelusta itsenäisyydelle, kun saa tehdä töitä isänmaan hyväksi ja varsinkin sellainen työ kuin saven ajo, jonka seurauksena pellot entistä paremmin kasvavat, tuumasi isäntä vakaasti eikä ottanut poikien puheita enempi keskusteluun. Siihen loppui poikien itsenäisyystaistelu, mutta entistä verkkaisemmin käveli Myllykankaan ruuna itsenäisyyspäivänä savikolon ja pellon välillä.

Tähän työntekoon kehoitteli myös kirkkoherramme itsenäisyyspäivän puheessa. Hän otti esimerkiksi Neuvostoliiton, jossa isänmaan puolesta tehty työ on suuri isänmaallinen oikeus. Hyvinvointi ei tule tyhjästä, totesi kirkkoherra.

Työnteon mahdollisuudet kaikkien kohdalla eivät ole samanarvoiset. Osa kansasta joutuu työttömäksi. Kyllä kait se lienee niin, että työ tunnetaan vain keinona hankkia rahaa ja toimeentuloa. Toimeentulon mahdollisuudet puuttuvat tulevan talven aikana ehkä monelta nivalalaiseltakin.

Yksi suuri epäkohta tavallisen palkkatyöläisen kohdalla on paikkakuntien kalleusluokitus. Tämä on nykyisellään ehdottomasti suuri vääryys tämän alueen ihmisille. Nivala kuuluu kolmanteen paikkakuntakalleusluokkaan. Jos joku keskivertokansalainen saa palkkaluokan mukaan Nivalassa palkkaa 1.715 markkaa, niin saman palkkaluokan mukaan ensimmäisessä kalleusluokan kunnassa saa 250 markkaa enemmän.

Etelä-Suomen kunnissa, jotka melkein poikkeuksetta kuuluvat ensimmäiseen luokkaan, on veroäyri keskimäärin kaksi penniä alhaisempi. Tämä tekee 20.000 markan tuloissa jo 400 markkaa nivalalaisen veronmaksajan tappioksi.

Asumiskustannukset ovat Nivalassa Helsinkiä lukuun ottamatta vähintään yhtä suuret, jopa suuremmat kuin Etelä-Suomen kunnissa. Tämä on selviö jo sen vuoksi, että rakentaminen täällä on huomattavasti kalliimpaa kuin Etelä-Suomessa, jossa rakennustarvikkeet ovat lähellä. Elintarvikkeet ovat myös 10–15 % kalliimpia kuin Etelä-Suomen suurissa kuluttajakeskuksissa. Se johtuu rahdeista, jakelukustannuksista ja siitä, että suurissa kulutuskeskuksissa myydään samoilla kaupan kuluilla paljon enemmän.

Ensimmäisessä kantokykyluokassa asuva saa tehdä verotukseensa kalliin paikan vähennyksen. Lisäksi perus- ja lapsivähennykset näissä kunnissa ovat korkeammat.

Pieni laskelma osoittaa, että nivalalainen palkannauttija saa maksaa tässä valtakunnassa esim. 20.000 markan tuloistaan 3.000–4.000 markkaa enemmän yhteiskunnalle kuin Etelä-Suomen hyvinvoinnista nauttiva kansalainen. Ainoa jokaiseen kansalaiseen kohdistuva oikeudenmukainen päätös olisi paikkakuntakalleusluokituksen pikainen korjaus. Tätä joululahjaa ei saada vielä ensi jouluksi, mutta jo seuraavaksi sitä voisi odottaa.

23.12.1975

Haikaran vierailu Nivalassa antaa paljon toiveita tulevan kehityksen suhteen. Kun valtiovallan ja monien muiden järjestöjen kohdalla ei Nivalan kehittymistä ole nähty positiivisena, niin tämä näyttö riittänee siihen. Saalastin Tapani ei vain ollut yhtä mieltä siitä, että se on tullut oikeaan osoitteeseen. Tapani katsoi, että hän on tehnyt oma osansa väestönlisäyksen hyväksi ja kiikutti oitis linnun Nivalan poliisiasemalle.

Näin vuoden vaihteessa sopii tarkastella tehtyjä ja tekemättömiä töitä. Sain viime viikolla nuhteita siitä, että en ole ollut tasapuolinen herätysliikkeiden kohdalla. Ärsykkeen antoi ehkä eräs liian pitkä artikkeli, joka kosketteli herännäisyyttä. Myönnän, että tässä asiassa on tapahtunut luiskahdus. Siihen tulee parannus korjauksen kautta. Vaikka vuoden mittaan on yritetty etsiä Nivalan eri laitamilta aivan tavallisia ihmisiä, niin lehden koko ominaispainossa nämä ”tavalliset” ihmiset ovat jääneet vähemmistöön. Olkoon tämä toimittajan uudenvuodenlupaus, että ensi vuonna lehti lähtee lähemmäs ihmistä. Enemmän pois keskustasta, yksinäisten ja sellaisten ihmisten luo, jotka eivät saa ääntänsä kuuluviin muita kanavia myöten.

Eräässä kokouksessa tuli puhe siitä, että miten saisi ihmisille toivotettua Rauhallista Joulua. Nykyaikana vaaditaan: rajuja bingokierroksia, supervoittoja, verisiä elokuvia, rajuja kilpailuja. Adrenaliinia pitää olla veressä jokaisena päivänä. Ehkä näin joulun alla yksinäisyys ja hiljaisuus olisi jokaiselle ihmiselle paikallaan. Elämän arvojen punnitseminen voisi tuoda monen kohdalla aiheen myös kiitokseen.

Rauhallista Joulua.