Kalajoella alkaa tänään 3-päiväiset juhlat, joiden aiheena on 150 vuotta sitten päättynyt käräjänkäynti. Käräjänkäynti johti siihen, että useita pappeja erotettiin viroistaan määräajaksi ja lähes sata syytettyä sai sakkotuomion. Syytösten aiheena oli heränneiden kotiseurat ja lähetysharrastus, joka katsottiin laittomaksi.
Oikeudenkäynti sai alkunsa Saloisten kihlakunnan kruununvoudin helmikuun 6 päivänä 1838 lähettämästä kirjeestä Oulun läänin kuvernöörille. Kirjeessä pyydettiin kuvernööriä harkitsemaan, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä jokilaakson heränneiden laittomien kotiseurojen ja lähetysharrastuksen takia.
Läänin korkein virkamies katsoi aiheelliseksi ilmoittaa asian prokuraattorille, joka maaliskuun 23. päivänä 1838 antoi määräyksen, että kanne heränneiden luvattomasta toiminnasta on nostettava.
Juttua käsiteltiin seitsemän kertaa. Käräjäpäiviä kertyi kaikkiaan 25. Ensimmäinen istunto oli Pahikkalan talossa 6–9. päivinä heinäkuuta 1838. Tuomion julistamiseen johtaneet käräjät alkoivat elokuun 27. päivänä 1839.
Käräjien esivaiheista
Mahdollisuuden syytteen nostamiseen antoi niin sanottu konventikkeliplakaati. Siinä oli määräys, jonka mukaan kokoontuminen hartaudenharjoituksiin yksityisiin taloihin kielletään rangaistuksen uhalla. Tähän säädökseen ilmiantajat vetosivat, kun antoivat asian syyttäjäviranomaisten tutkittavaksi.
Kalajokilaakso oli 1830-luvun herännäisyyden nousukauden ydinkeskuksia. Siellä vaikuttaneista papeista Jonas Lagus, Niilo Kustaa Malmberg, Frans Oskar Durchman, Lauri Herman Laurin ja Jaakko Hemming liittyivät herätysliikkeeseen. Heidän voimakkaan sananjulistustyön vaikutuksesta herätys levisi kulovalkean tavalla Kalajoen seurakunnan kaikille kulmakunnille.
Savon heränneiden ”kellokkaat” Paavo Ruotsalainen ja Lauri Juhana Niskanen ulottivat matkansa Kalajokilaaksoon asti. Papeista varsinkin Lagus ja Malmberg epäilivät aluksi Ukko-Paavon julistusta. Tutustuttuaan ja keskusteltuaan miehet ystävystyivät. Se vaikutti muun muassa kotiseurojen huomattavaa lisääntymistä ja maallikkopuhujatoiminnan yleistymistä. Voimassa oleva Ruotsin vuoden 1686 kirkkolaki lisäyksineen kielsi maallikoilta julkisen saarnatoimen. Sen perusteella käräjänkäynti heränneitä vastaan kyettiin panemaan alulle.
Toinen asia, joka liittyi Kalajoen käräjien esivaiheisiin, oli lähetysharrastuksen herääminen. Jonas Lagusta pidettiin tämän toiminnan uranuurtajana. Hän suunnitteli lähetysseuran, jopa lähetyskoulunkin perustamista Ylivieskaan.
Viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet koululle alkamislupaa. Lähetysvarojen keruusta ei Suomen lainsäädännössä ollut minkäänlaista mainintaa. Eräät papit ja maallikotkin asettivat näkyville paikoille asuntoihinsa säästölaatikoita, joihin kertyneet varat välitettiin kohteisiinsa Ruotsin Lähetysseuran kautta. Tällainen toiminta katsottiin kuitenkin syyttäjien mielestä laittomaksi.
Syytteen syntyhistoria
Kalajoen käräjäsyytteeseen johtanut virallinen ilmiantaja oli pitäjän alaosan nimismies Niilo Sandman. Hän antoi kruununvouti Gustav A. Hårdhille seuraavat tiedot:
”1. Säästölaatikoita varojen keräämistä varten pakanalähetyksen hyväksi löytyi Ylivieskan pappilassa, tervahovinhoitaja Roosin asunnossa Kalajoen markkinapaikalla ja apulaisten huoneessa Kalajoen pappilassa sekä hankitun tiedon mukaan myöskin Pidisjärven pappilassa. Näihin säästölaatikoihin oli suuri osa köyhimmistä talonpojista, varsinkin naiset, uhranneet arvokkaimman omaisuutensa, niin kuin kultaa, hopeaa, silkkivaatteita, päähineitä ym.
2. Satoihin nousevia kansanjoukkoja kokoontui milloin missäkin talossa pitäjässä veisaamaan Siionin virsiä ja lukemaan monenkaltaisia kirjoja, joista etenkin Huutavan äänin korvessa on mainittava.”
Kruununvouti välitti saamansa Sandmanin ilmiannon läänin kuvernööri (nyk. maaherra) R. W. Lagerborgille. Hänen oli virkansa velvoittamana saatettava viereille pantu asia prokuraattorin (maamme ylin syyttäjäviranomainen) tietoon. Koottuaan lisäaineistoa prokuraattori määräsi, että kanne Kalajoen pitäjän heränneitä vastaan on nostettava.
Maafiskaali Erkki Julius Bergin tuli toimia kantajana. Turun tuomiokapituli teki istunnossaan päätöksen, jonka mukaan Lohtajan kirkkoherra K. K. Elfving määrätään kirkon asiamieheksi. Tuomarin tehtävää hoitivat eri käräjillä ainakin K. F. Grönberg ja K. Kihlgren. Eräille käräjille määrättiin tuomariksi A. J. Roos, mutta hän sai vapautuksen vaikeasta tehtävästä, kun ilmoitti olevansa jäävi tervahovinhoitaja Daniel Roosin sukulaisena. Neljänsille käräjille tuomariksi määrätty pormestari G. Gummerus sai myöskin vapautuksen oikeudenjakajan osasta, kun anoi sitä hovioikeudelta.
Syytettyjen henkilöllisyys
Suurin osa Kalajoen Käräjien haastetuista syytetyistä oli Kalajoen, Nivalan ja Ylivieskan talonpoikaisväestönä, emäntiä ja isäntiä, piikoja ja renkejä. Heidän rikoksensa oli talonsa luovutus hartaustilaisuuksien pitoon tai niihin osallistuminen.
Joukossa oli myös useita säätyläisiä, joista mainittakoon tervahovinhoitaja Daniel Roos, maanmittari Karl H. Hårdh ja hänen rouvansa Amanda Sofia Hårdh, kauppiaan leski Katariina Sovelius sekä maanmittarinapulainen J. V. Högman.
Huomattavinta osaa oikeudenkäynnissä esittivät Kalajoen herännäispapit Jonas Lagus, Niilo Kustaa Malmberg, Frans Oskar Durchman, Lauri Herman Laurin ja Jaakko Hemming. Kuulustelujansa yhteydessä esittämistään rohkeista lausunnoista ilmeni, että viattomista on tehty syntipukkeja. Moni sivullinenkin joutui kyselemään: Onko Jumalan sanan harjoittaminen rangaistava teko.
Esimerkiksi otetaan Laurinin lausunnosta katkelma, jonka hän esitti Anttilan talossa helmikuun 19. päivänä 1839 pidetyissä neljänsissä käräjissä:
”Yhtä järjetöntä ja vastoin kaikkia voimassa olevia asetuksia kuin se on, että yksityisen kodin isäntä 200 taalerin sakon uhalla olisi kielletty kutsumasta luoksensa muutamia ystäviä juomaan kupin kahvia eli teetä sekä kuulemaan hyväksytyn laskennollisen kirjailijan selityksiä seuraavan sunnuntain tekstiin, tahi että muutamat ystävät saman sakon uhalla olisivat kielletyt valmistautumasta pyhän ehtoollisen oikeaan nauttimiseen pitämällä yhteistä hartaushetkeä ja yhdessä veisaamalla samaan aikaan, kuin verrattomasti lukuisammat ihmisjoukot muistutuksetta pitävät ”seuroja” Venuksen ja Bakkuksen kunniaksi ravintolassa tai yksityisessä kodissa, ääneen laulaen ja usein tyhjentäen lasinsa ja maljansa.”
Tervahovinjohtaja Daniel Roos lausui seitsemänsillä käräjillä:
”Surkeata on, että virkamiehet, joiden tulisi edistää jumalanpelkoa maassa, ovat kaikista innokkaimmat sitä vastustamaan sekä eksyttämään armollista ja alamaistensa parasta tarkoittavaa esivaltaa vainoamaan niitä, jotka eivät tee pahaa kenellekään.”
Syytettyjen talonpoikien puolesta esitti loppulausunnon Nivalan Karvoskylästä sen talon isäntä, jossa Ukko-Paavo ja Malmberg toisensa kohtasivat. Matti Niemi sanoi muun muassa:
”Kuten toivomme, on hyvin luvallinen kihlakunnanoikeus nyt selvään huomaava syyttäjämme kavaluuden ja meidän syyttömyytemme, jonka vuoksi toivomme pääsevämme vapaiksi kaikesta edesvastauksesta. Mutta jos kumminkin niin kävisi, että meidät syyttömästi tuomittaisiin, niin tahdomme lohdutukseksemme muistaa Lutherin sanat virsikirjan 56 virren 4:ssä värssyssä:
Rauhan he pitää meille suoman,
Vaikk’ ovat kiukussja hullun,
Sillä Kristus on meidän voimam’
Hän on meitä auttamaan tullut.
Jos he meilt’ pois tempaavat Hengen ja tavarat,
Olkoon ne heillä,
Jää kuitenkin meille Jumalan valtakunta.”
Tuomiot
Oli lauantai-illan hämärä. Hiljaa poistuivat syytetyt käräjäsalista. Voimallisena kajahti pihamaalla Lutherin virsi ”Meidän linnamm’ on Jumalan taivaast.” Vakaana lausui Lagus: ”Tuon virren kaiku on kuuluva läpi aikojen.” Virren päätyttyä laskeutui Paavo Ruotsalainen polvilleen ja alkoi Jumalan armoa ääneen ylistää. Polvilleen painuivat kaikki syytetyt ja joku syrjäinenkin.
Kaikkiaan 64 henkilölle tuomittiin sakkorangaistus, jonka yhteissumma oli lähes 5 000 ruplaa. Papit, Roos, Hårdh ja Högman määrättiin syyttäjän laskuri maksajaksi. Niille, jotka olivat järjestäneet seurat sunnuntaina, langetettiin lisäksi ylimääräinen sakko. Matti Niemi tuomittiin lisäsakkoon loppulausunnon esittämisestä.
Pappien tuomio jätettiin tuomiokapitulin ja hovioikeuden arvioitavaksi. Heidän kohdallaan tehtiin sellainen ratkaisu, että Lagus, Malmberg, Durchman ja Laurin erotettiin puoleksi vuodeksi virastaan. Hemmingille annettiin julkiset nuhteet tuomiokapitulin istunnossa.
Liitto 25.8.1989
Perjantaina aloitettiin Kalajoella 150 vuotta sitten pidettyjen käräjien muisteleminen ja samassa yhteydessä Oulun hiippakunnan yhdeksänsien lähetysjuhlien vietto. Päivän ohjelmaan kuului kahdet seurat ja Tuomittujen jälkeläiset -näytelmän ensi-ilta Pohjankylän koulun juhlasalissa. Juhlien ensimmäisenä puhujana oli rovasti Juhani Kajava. Toivottaessaan juhlaväen tervetulleeksi kirkkohistoriallisesti merkittävälle oikeudenkäyntipaikalle hän esitti kysymyksen: ”Onko veräjä auki?” Tätä kysymystä toisteli eräs Kalajoen käräjien pääsytetyistä, Ukko-Paavo, viimeisten taistelujensa helteessä.
Saman asian johdosta hätäilivät tämän seudun, Kalajokilaakson asukkaat viime vuosisadan alkupuolella, kun he kokoontuivat yhdessä Erämaan profeetan ja heränneiden pappien kanssa veisaamaan ja Jumalan sanaa viljelemään. He tajusivat, etteivät he osaa, eivätkä jaksa itse taivaan veräjää avata. Uhdessä joukossa kilvoitellen he löysivät tuon avoimen, taivaaseen johtavan veräjän, joka on Kristus.
Rovasti Arvo Eirolan puheen lähtökohtana oli profeetta Sakarjan sana: ”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo herra Sebaot.” Tämä sana antaa turvallisuutta. Herran hengen voimalla tapahtuu suuria asioita, esimerkiksi tämän ajan Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Namibiassa.
Herra huolehtii työstään meistä työntekijöistä riippumatta ja kuitenkin meitä käyttäen. Hän tarvitsee jokaista. Jo pyhässä kasteessa meidät on otettu Jumalan valtakuntaan varttumaan suuriin tehtäviin auttamaan herramme vähimpiä veljiä ja sisaria merten takana. Saamme luottaa siihen sanaan, että rakkaus kaikki voittaa, vakuutti Eirola.
Alavieskalainen emäntä Eev Eerola kyseli seurapuheessaan: Miksi sinä Jumala niin usein salaat kasvosi? Miksi niin usein vaikenetkin? Miksi et anna oikeuden voittaa koko maailmassa? Miksi rauhan ja rakkauden aika ei tule jo ihmiskunnalle?
Näin kysellään Namibiassa ja muilla lähetyskentillä, samoin kotimaasa. Näin kysellään elämän vaikeissa tilanteissa, kipeissä kysymyksissä, väkivallan tuhoissa.
Tehtiinkö noita kysymyksiä 150 vuotta sitten näillä jokivarsilla ja täällä olevissa kodeissa? Polvilleen ainakin painuttiin. Jumala painoi omansa. Tuomio oli kuultu. Jumala oli tehnyt työtänsä syytettyjen kautta. Jumalan suuruus ja voima olivat silloin läsnä. Jumalan eteen lankesivat tuomitut Jumalan todistajat.
Tapahtuiko muuta? Tapahtui. Näkyi kristuksen armon suuruus. Virisi Jumalan virsi. Se kertoi turvasta, jonka Jumala antaa. Se kertoi, että Jumalan valtakunta on ikuinen. Pysyvä valtakunta. Sitä ei muserra mikään. Sitä ei hävitä mikään. Siksi puhkesi kiitos.
Siunattu on se paikka, jossa Jumala työtään tekee. Sillä paikalla kristus hoitaa omiaan. Hän murskaa ja parantaa. Hän haavoittaa ja sitoo. Sillä paikalla saamme nytkin olla. Siitä saamme lähteä Jumalan varassa, vapahtajan Jeesuksen varassa. Ei sotaväellä ja voimalla, vaan minun hengelläni, lupaa herra Sebaot.
Lisäksi seuroissa puhuivat Kalajoen kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Anna Maija Himanka, Nivalan kirkkoherra Heikki Hurskainen ja kappalainen Martti Viljanen sekä teologian tohtori Viljo Remes.
Avajaissurojen musiikkitehtäviä hoitivat Kalajoen seurakunnan kirkkomuusikot Aarre ja Liisa Katajala uruissa sekä opiskelija Terhi Keskitalo esittämällä viulusoolono Frans Schubertin Ave Marian.
Juhlat jatkuvat huomenna aamuseuroilla. Päivän päätapahtuma on rovasti Esko Jaatisen suunnittelema käräjäesitelmä, jonka toteutuksessa ovat mukana tuomittujen jälkeisistä Jacob Söderman, piispa Jukka Malmivaara ja professori Hannu Hårdh.
Tuomittujen jälkeläiset
Ensimmäisen juhlapäivän päätökseksi esitettiin Pohjankylän koulun juhlasalissa Kirsti Ihamäen kirjoittama musiikkinäytelmä Tuomittujen jälkeläiset. Sen säveltäjä on Pekka Björninen ja ohjaaja Ilkka Bäckman.
Näytelmän onnistunut sävellystyö ja käräjäpöytäkirjoihin pohjautuvat puherepliikit toivat riipaisevalla tavalla näkösälle sen vihamielisen asenteen, jonka kohteena syytetyt olivat Kalajoella 150 vuotta sitten.
Oikeudenpalvelijan komennettua asianosaiset istuntosaliin alkoi tuomarin suorittama nimenhuuto, jolloin tuntui, että vakaumuksen takia alkaa todellinen vaino: ”Durchman Frans Oskar, Kalajoen kirkkoherran apulainen, Hemming Jaakko, Ylivieskan kappalaisen apulainen, Lagus Jonas, Ylivieskan kappalainen, Laurin, Lauri Herman, Ylitornion kirkkoherran apulainen, Malmberg Niilo Kustaa Nivalan kappalaisen apulainen, Roos Johan Daniel, Kalajoen tervahovin hoitaja, Ruotsalainen Paavo, maallikkosaarnaaja Nilsiästä sekä ne 74 talonpoikaa, joiden nimiluettelo on julkisesti nähtävillä.”
Tuomarin äänessä oli aistittavissa kalsea kaiku, kun hän julisti: ”Edellä mainittuja henkilöitä syytetään luvattomien hartauskokousten pitämisestä sekä niihin osallistumisesta, harhaoppien levittämisestä ja rahojen keräämisestä pakanalähetykselle. Yksikään lakimies ei ole suostunut syytettyjen asiamieheksi. Tämä tosiasia puhunee puolestaan.”
Syyttäjän rangaistusvaatimus esitettiin näytelmässä samanlaisena kuin todellisessa käräjissä. Se oli niin ankara kuin lakipykälät suinkin sallivat: ”Vaadin konventikkeplakaatin perusteella kaikille syytetyille 200 taalaria sakkoa kullekin. Malmbergiin, Durchmaniin ja Lauriniin sovellettakoon sitä rikoslain pykälää, jossa sanotaan: ”Jos joku luopuu opista ja antautuu väärään, eikä anna itseään ojentaa, on hän valtakunnasta karkoitettava.”
Näytelmän oikeudenpalvelija ilmoitti: ”Nyt käräjiä on käyty seitsemän kertaa, kaikkiaan 25 päivää. Saamme kuulla tuomiot.” Todettiin suuret sakot ja viraltapanot, ketään ei kuitenkaan karkoitettu Siperiaan. Tuomitut pitivät Ukko-Paavon johdolla kiitosrukouksen polvilleen langeten ja keräsivät kolehdin pakanalähetykselle. Sen suuruu oli 43 riksiä ja killinkiä. Ilmoitettiin, että Laurin toimittaa rahat rajan yli Ruotsiin.
Suomen lähetysseuran Safarikuoron osuus oli tässä kantaesityksessä mieliinpainuva. Esiintyjät eläytyivät osaansa niin, että näytelmästä muodostui hyvin koskettava. Kyynelkarpaloita tipahteli juhlasalin lattialle. Erityisesti jäi mielessä soimaan säkeet:
”Loukkaus hänen tiensä on maailman oppineille, ja käytöksensä arvoton sen tapaintuomareille, vaan Kristustakin moititaan ja syytetään ja ruoskitaan ja vasten suuta lyödään.”
Näytelmän toinen esitys on tänään samassa paikassa. Myöhemmin syksyllä on vielä näytännöt Tampereen yliopiston juhlasalissa, Mikkelin konsertti ja kongressitalossa Mikaelissa, Rantasalmen kirkossa sekä Seinäjoen kauppaoppilaitoksessa.
Liitto 26.8.1989
Lähetyskäräjien toisena juhlapäivänä myönnettiin todeksi Jonas Laguksen 150 vuotta sitten käräjätalon pihalla lausuma ajatus: ”Tuon virren kaiku on säilyvä läpi aikojen.”
Päivän päätapahtuman, käräjäesitelmän, jälkeen yhteisesti veisattu virsi ”Jumala ompi linnamme”, toi elävällä tavalla mieleen tuon historiallisen tapahtuman.
Käräjäesitelmän rungon oli laatinut Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtaja rovasti Esko Jaatinen. Sen toteutus oli ainutlaatuinen. Siinä esiintyi tuomittujen neljännen ja viidennen polven jälkeläisiä. Erityisesti heidän mukanaolonsa teki tilaisuudesta puhuttelevan ja mieliinpainuvan. Esitelmässä puheenvuoroja käyttäneet tuomittujen jälkeläiset olivat Uudenmaan läänin maaherra Jacab Söderman, Tampereen yliopiston professori Hannu Hårdh ja Kuopion hiippakunnan emeritus piispa Jukka Malmivaara.
Esitelmän alussa Jaatinen viittasi Kalajoen käräjien 100-vuotisjuhlassa piispa Väinö Malmivaaran ajatuksiin: ”Ihmiset eivät tiedä. Herran sana tietää. Se pysyy aina. Lue toki sitä.” Hän vakuutti näiden kehottavien sanojen tärkeyden kuuluvan 150-vuotisjuhlan vieraillekin.
Sen jälkeen esitelmän pitäjän palautti mieliin nostetut syytteet, jotka johtivat käräjiin. Hän totesi professori Heikki Ylikankaan tutkimuksissaan selvittäneen, että esivallan syytetoimet jäivät hämäriksi.
Jaatinen sanoi, että juhlakansan joukossa on käräjissä tuomittujen jälkeläisiä, jotka ovat lupautuneet kertomaan juhlan aihepiiristä asioita, joihin ovat monipuolisesti perehtyneet.
Hårdhin sisarusparvessa syyttäjiä ja syytettyjä
Professori Hannu Hårdh sanoi, että hänen isosiänsä isoisä oli maanmittari Karl H.Hård. Omistamassaan Kalajoen Änkilän talossa hän järjesti herännäisseuroja. Professorin kertoman mukaan liittyminen heränneen kansan matkasaattoon tapahtui vaimonsavaikutuksesta. Kumpikin sai sakkotuomion Kalajoen käräjillä.
Karl H.Hårdhin sisarusparvi oli 12-jäseninen. Yksi veljeksistä oli Gustav Adolf Hård, joka toimi Saloisten piirin kruununvoutina.
Hän vastaanotti Kalajoen alisen piirin nimismiehen Niilo Sandmanin ilmiantokirjeen. Virkansa velvoittamana se oli toimitettava Oulun läänin maaherralle. Professorin arvelun mukaan lisäkimmokkeena asian nopeaan etenemiseen saattoi olla veljesten välinen epäsopu. He edustivat joissakin asioissa erilaisia näkemyksiä.
Maaherran puheenvuoro
Uudenmaan läänin maaherra Jacob Söderman antoi esi-isästään tervahovinjohtaja Roosista seikkaperäisen selostuksen. Tämän säätyläissyytetyn koti oli koko käräjänkäynnin ajan heränneiden ”päämajana.”
Tervahovissa asuttiin, käytiin läpi käräjäpäivien tapahtumia ja pidettiin seuroja. Ainakin kerran nimismies Sandman kävi ne keskeyttämässä. Siellä olivat silloin mukana kaikki pääsyytetyt Ruotsalainen, Malmberg, Durchman, Lagus, Hemming ja Laurin.
Roosin osalle tulivat syytteet seurojen sallimisesta talossaan, osallistumisesta seuroihin ja lähetysvarojen keräämisestä. Kun syytetyt eivät saaneet avustajaa seudun lakimieshistä, hän toimi ainakin yhdessä istunnossa Laurinin asiamiehenä jättäen oikeudelle tämän kiivaita kirjelmiä, Roos ja tämän vaimonsa tuomittiin sakkoihin. Roos, ankarimman mukaan, kertoi Söderman.
Roosin isä oli ylioppilaana ollessaan osallistunut kirkkomenoihin venäläisten joukkojen tunkeutuessa Lapväärtin kirkkoon vuonna 1080. Kun hän kieltäytyi antamasta kirkon hopeita ja paljastamasta kirkkoviinin piilopaikkaa, hänet pahoinpideltiin niin, ettei hänestä enää miestä tullut.
Pieni Daniel seurasi pakenevia suomalaisia joukkoja pohjoiseen ja saapui Kalajoelle. Täällä asui hänen setänsä kapteeni Lars Roos, joka hoiti silloista ratsuväenpuustellia. Kalajoella Daniel sai kasvatuksensa. Lars-setä tuki häntä ja ilmeisesti myös silloinen kirkkoherra, totesi maaherra.
Söderman sanoi Kalajoen käräjien merkinneen valtavaa läpimurtoa herännäisyydessä. Heränneet papit pakotettiin taistelemaan vakaumuksensa takia koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sen virkakoneistoa vastaan. Jälkikäteen on näytetty toteen, että syytteet olivat haettuja ja osittain perustuivat suorastaan valheellisuutenn, vakuutti Roosin omainen viidennessä polvessa.
Malmbergin jälkeläinen piispa Jukka Malmivaara piti seurapuheen. Hän sanoi: ”Kukaan ei ole nyt estämässä lähetystyön tekemistä käräjöinnillä eikä muutenkaan. Se antakoon meille alttiutta lähetystä kohtaan. Olen saanut nähdä paikan päällä Namibiassa, Hong Kongissa ja Bangkogissa sitä siunausta, mitä lähetystyö jumalan armosta on saanut jakaa. Syvä kiitollisuus ja arvonanto on syntynyt niitä sisariamme ja veljiämme kohtaan, jotka ovat halunneet palvella lähetyskenttiämme ennen ja nyt kristuksen lähettiläinä.
Seurojen sanomaa
Päivän kuluessa pidettyjen muiden seurojen monissa puheissa korostettiin sitä, että on Jumalan suuri lahja, kun saamme olla Jumalan valtakunnan työvainioilla ihan sellaisina kuin luonnostaan olemme, paljosta puuttuvina, aivan vajaamittaisina.
Rovasti Kaarle Hirvilammi viittasi Paavaliin neuvoen Kor. 1: 27-28 ”Jumala valitsi sen, joka ei mitään ole tehdäkseen tyhjäksi sen, joka jotakin on.” Moni joutuu toteamaan, että en ole niin osaava, että kykenisin lähetin tehtävään. Tämä tunne on varmasti tuttu hyvin monelle. En ole sellainen kuin tulisi olla. Sisäinen kasvu on kesken. Uskoni on heikko ja vajavainen. Alamittaisuus ja keskeneräisyys painaa.
Herra kutsuu keskeneräiset ja alamittaiset työtoverikseen. Saamme sellaisina pysytellä häntä likellä. Saamme rukoilla ja tarttua sanaan. Herra tekee ihmeitä. Kykenemättömistä tulee vastuunkantajia. Herra on heikoissa väkevä. Siksi saamme sanoa Kalajoen juhlilla: ”Kiitä minua sieluni herraa, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän joka antaa anteeksi kaikki sinun syntisi ja parantaa kaikki sinun sairautesi. ” (Ps. 103:2).
Japanissa lähettinä toiminut Pentti Karikoski otti puheensa johdannoksi hebrealaiskirjeen sanat: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, katsokaa kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt ja seuratkaa heidän uskoaan.”
Hän piti muistelemisen arvoisina johtajina niitä, joita Kalajoella 150-vuotta sitten uskonsa tähden vainottiin. He olivat suomalaisia kristittyjä. He olivat lähetysystäviä. He pysyvät meille hengellisinä johtajina, joita herran sana kehottaa musitamaan.
Illalla oli vielä kirkossa herran pyhän ehtoollisen vietto. Siihen osallistui suuri osa juhlakansasta.
Lisäksi päivällä pidettiin virsikonsertti. Kalajokilaakson yhtyneitä kuoroja johti Elis Palola.
Ylimääräinen esitys Tuomittujen jälkeläiset
Pohjankylän koulussa esitetty Kirsi Ihamäen kirjoittama ja Ilkka Bäckmanin ohjaama musiikkinäytelmä Tuomittujen jälkeläiset osoittautui odotettua kiinnostavammaksi. Läheskään kaikki halukkaat eivät mahtuneet kahteen esitykseen jotka etukäteen laaditun ohjelman mukaan esitettiin. Lukuisten pyyntöjen johdosta vielä myöhäisillalla klo 21.00 järjestettiin ylimääräinen näytös. Siihenkin riitti katsojia salin täydeltä. Sunnuntaina kolmantena juhlapäivänä, aamuseurat pidetään Kalajoen Kristillisellä kansanopistolla. Jumalanpalvelus, jossa saarnan pitää piispa Olvai Rimpiläinen, on kirkossa. Päivällä klo 12:30 on yläasteella Aleksi Vallisaaren juhlaesitelmä Opetuslapseuteen sitoutuneet sekä lastenjuhla Pohjankylän ala-asteella. Suurilukuinen osanottajajoukko kokoontuu vielä ennen kotimatkaa päiväjuhlaan ”Lähetys 2000”, jossa puhuu muun muassa lähetysjohtaja Henrik Smedjebacka. Tässä päätöstilaisuudessa esiintyy myös Israel Peter perheineen sekä Amani-kuoro.
Liitto 27.8.1989