Etusivu / Perinnepankki / Väinö Vähäsarjan artikkeleita / Kuuden vuosikymmenen takaisia muisteluksia

Kuuden vuosikymmenen takaisia muisteluksia

Vuosi 1944 on yksi Suomen historian vaikeimmista, ellei vaikeinkin. Ainakin oman elämäni muistikirjasta löytyvät tuon vuoden ajalta kaikkein synkimmät sivut.

Koko vuoden kantautui viestejä, joiden sanoma lisäsi epätoivoisuutta ja alakuloisuutta. Silloisen toimeni Nivalan suojeluskunnan paikallispäällikkönä, sotilaspoikajohtajana ja suojeluskunnan asevaraston hoitajana piti ajan tasalla. Tajusin, että Suomen asema itsenäisenä kansakuntana on uhanalaisena.

Vuoden 1944 aikana kohdattiin muun muassa seuraavat iskut:

  1. Neuvostoarmeijan rajut hyökkäykset, joissa Suomi menetti enemmän miehiä kuin milloinkaan muulloin.
  2. Tulitauko, jossa vihollinen ei kunnioittanut sovittua kellomäärää, vaan jatkoi ammuntaa.
  3. Välirauha, jonka ehtoina jouduimme luopumaan Karjalasta ja meidät pakotettiin ajamaan entiset aseveljet, saksalaiset maastamme pois.
  4. Siirtoväki, noin 440 000, majoitettiin väliaikaisiin tiloihin. Nivalaan sijoitin muutaman päivän aikana noin 1 000 Lumivaaran asukasta.
  5. Valvontakomissiosta tuli Suomen isäntä. Hallituksen, eduskunnan ja puolustusvoimien oli pakko totella komission käskyjä.
  6. Suojeluskunta-, sotilaspoika- ja Lottajärjestöt oli lakkautettava. Parin päivän sisällä esimerkiksi Nivalan suojeluskuntatalo ja Kokkolan Vartiolinna oli luovutettava uusille omistajille.
  7. Koko valtakunnan kattava salaiseksi suunniteltu asekätkentä, joka kuitenkin paljastui ja johti pohjoismaiden suurimpaan rikosoikeudenkäyntiin. Yli 16 000 miestä vangittiin ja useat tuomittiin 6 vuodesta 2 kuukauden mittaisiin linnatuomioihin.
  8. Suuri joukko heimoveljiämme inkeriläisiä pakkosiirrettiin Venäjälle. Monien sen jälkeisestä kohtalosta ei ole mitään tietoa.

Vapaudestamme maksettiin kallis hinta

Talvi- ja jatkosodan vaikeista vuosista 1944 oli kaikkien järkyttävin. Sen aikana pitäjästämme kaatui 74 sotijasta. Tähän joukkoon kuului useita 1925 syntyneitäkin, siis alle 20-vuotiaita nuorukaisia. Saman ikäluokan pojat olivat muodostaneet paria vuotta aikaisemmin tukiryhmityksen sotilaspoikaosastossani. Siksi tuntui liian kalliilta se hinta, joka tuona vuonna maksettiin maamme vapaudesta.

Ihantala, Ilomantsi, Impilahti, Juustila ja Kannas olivat niitä tuimia taistelutantereita, joissa useimmat Nivalan miehet maisen matkansa pään saavuttivat. Kerrottiin, että Ihantalan sankari, Veikko Mäenpää, uhrasi henkensä suojatessaan esimiestään, korkea-arvoista upseeria.

Yksi silloisen toimeni tärkeimmästä virkavelvollisuuksista oli huolehtia sankarihautajaisiin liittyvät käytännön järjestelyt, kuten yhteydenpito omaisiin ja vainajien kuljetus rautatieasemalta kirkon kellariin, sekä viimeisen leposijan kunnostus. Sotilaspoikien tehtäviin kuului havujen hankkiminen ja kunnialaukausten ampuminen. Lotat muodostivat kunniakujan aina silloin, kun siunaus voitiin toimittaa kirkossa.

Kesällä 1944 sovin seurakunnan kirkkoherra Hannes Mustakallion kanssa, että sankarihautajaiset järjestetään joka toinen sunnuntai. Tämä johtui siitä, että kirkon kellari oli ainoa vainajien säilytyspaikka. Siellä lämpötila kohosi yli 10 lämpöasteen. Siksi arkut jouduttiin peittämään haudan pohjalle ja siunaustoimitus pidettiin kirkkomaalla. Hellekauden vuoksi oli näin meneteltävä.

Nivalan sankarivainajat vuodelta 1944

Soini Ainasoja, Armas Aitto-oja, Matti Aitto-oja, Mauno Alasaari, Pauli Anttila, Esko Hantula, Yrjö Harjula, Taito Hautala, Matti Heiska, Aarne Helavirta, Johannes Helavirta, Johan Huitula, Arvi Huurinainen, Heikki Hyyppä, Olavi Hööpakka, Frans Jaakola, Veikko Jaakola, Reino Joutsakoski, Kaarlo Junnikkala, Heino Junttila, Jalo Junttila, Onni Jyrkkä, Antti Kaarlela, Sulo Kaarlela, Toivo Kaarlela, Lauri Karhu, Toivo Keltakangas, Matti Kiviniemi, Vilho Koivuranta, Arvi Konttila, Lauri Konttila, Arvo Korkiakoski, Yrjö Kukkola, Matti Kukkonen, Heino Laulumaa, Eino Lepistö, Toivo Lepistö, Yrjö Luhtasela, Toivo Marjakangas, Reino Mattila, Veikko Mäenpää, Heino Mäkinen, Matti Niskala, Jaakko Nokelainen, Arvo Nuolioja, Johannes Ohtamaa, Heikki Palola, Aulis Partanen, Lauri Pennanen, Onni Peräsarka, Aarne Poikkimäki, Oiva Poikkimäki, Antti Polvinen, Sulo Puolimatka, Tauno Rantinoja, Veikko Saukonoja, Väinö Saviluoto, Vilho Savola, Jaakko Suoranta, Heikki Suvanto, Heino Säily, Yrjö Tuomihuhta, Seemi Tölli, Veikko Tölli, Väinö Uusitalo, Eino Vaara, Matti Vähäsarja, Niilo Vähäsarja, Uuno Välimäki ja Arvo Ylönen.

 

Kirjoittaja

Väinö Vähäsarja

Tekstin lähde

Nivala-lehti 6.5.2004