Lapuan ja Pohjois-Pohjanmaan heränneiden kestävät siteet

Yhtenä osoituksena Lapuan asemasta tämän vanhan herätysliikkeen rintamassa on Herättäjä-Yhdistyksen keskuspaikan sinne sijoittaminen.

Pohjois-Pohjanmaalta matkustaa tänään tuhansia juhlavieraita Lapualle, ilmeisesti enemmän kuin miltään muualta maamme osa-alueelta Etelä-Pohjanmaata lukuun ottamatta.

Jo 1800-luvun puolivälissä Lapuan ja Pohjois-Pohjanmaan heränneet muodostivat niin lujan ystävyysrenkaan, että mitkään voimat eivät ole kyenneet sitä murtamaan.

Kirkkohistoriassamme kerrotaan tapahtumista, jotka selvästi kuvastavat Lapuan ja Pohjois-Pohjanmaan herännäisyyden ainoalaatuista vuorovaikutusta ja yhteenkuuluvaisuuden henkeä.

Mainittujen tapahtumien välittäjinä on eri aikakausina ollut monia erityislahjoilla varustettuja henkilöitä, joiden elämänvaiheiden joihinkin merkittäviin kohtiin on herättäjäjuhlien aattopäivänä aiheellista viitata.

Nivalan ja Lapuan saarnamies

Niilo Kustaa Malmbergin (1807–1858) saarnatoiminta vaikutti vertaansa vailla olevan ystävyyden Lapuan ja Pohjois-Pohjanmaan elpyvän herännäisyyden välille. Tämä kuulu kansanpuhuja määrättiin apupapiksi Kalajoelle 1830, saarnaviran hoitajaksi Nivalaan 1833 ja pitäjänapulaiseksi Lapualle 1838.

Suuria herätysaikoja kuvaavissa kirjallisissa lähteissä kerrotaan muun muassa, että ”puukkojokelaisten ja Nivalan metsärosvojen elämä muuttui vallankumouksellisesti.”

Lapualaisista saarnamies kirjoitti 1839: ”joukko murhaajia, kapakoitsijoita, juoppoja, varkaita ja huorimuksia on tullut levottomaksi tilastaan, saanut halun kuunnella Jumalan sanaa ja alkanut kokoontua luokseni saadakseen opetusta.”

Tänä aikana alkoivat usein toistuvat seuravierailut Pohjois-Pohjanmaalla ja täältä matkustettiin vuorostaan Lapualle. Pääasiallisena kulkuvälineenä oli hevoskolonna tai sitten osataipaleet taitettiin jalkaisin.

Vielä vähän ennen kuolemaansa Malmberg 1858 teki heikentynein voimien varassa matkaa Pohjois-Pohjanmaalle ja saarnasi silloin ainakin Haapajärven, Nivalan ja Raahen kirkoissa sekä puhui suurelle seuravierasjoukolla Ylivieskan Juurikosken talossa.

”Kiireen talven” häiriöitten taltuttaja

Malmbergin kuoleman jälkeen herännäisyyden historiassa alkoi niin sanottu ”ukkojen aika”, joka erityisen voimakkaana esiintyi täällä Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapualla.

Tunnetuimmat ”ukot” olivat nivalalaiset Vilhelmi Niskanen ja Taneli Rauhala, ylivieskalaiset Heikki Juurikoski ja Juho Kivikaarto sekä lapualainen Arvi Logren.

Talvikaudella 1866–1867 puhkesi Kalajokilaaksossa raju herätys, johon sekoittui epäraitista hurmoksellisuutta. Tämä ”Kiireen talven” -nimellä tunnettu voimakas hengellinen liikehdintä sai erittäin arveluttaviakin piirteitä. Oman maakunnan ”ukot” eivät kyenneet sitä hillitsemään. Rauhala kutsui avukseen Lapuan Logrenin, joka arvovallallaan saikin hurmoksen asettumaan ja elämä palautui raitishenkiselle raiteelle myös Kalajokilaaksossa.

Paavolasta Lapualle pappi, Lapualta Ouluun piispa

Vuosi 1900 on merkittävä taitekohta Lapuan ja Pohjois-Pohjanmaan herännäisyyden vaiheissa. Silloin siirtyi Vilhelmi Malmivaara (1854–1922) Paavolan kirkkoherran virasta Lapuan kirkkoherraksi, jota tehtävää hoiti elämänsä loppuun asti.

Samana vuonna oli toinenkin huomattava henkilösiirto. Lapuan kappalainen Juho Rudolf Koskimies (1859–1936) nimitettiin Oulun piispaksi. Kumpikin näistä miehistä jatkoi N. K. Malmbergin ja ”ukkojen” aloittamaa ystävyyssillan rakentamista Lapuan ja Pohjois-Pohjanmaan heränneiden välille.

Malmivaaran näkyvin asetoveri oli oululainen rehtori Mauno Rosendal (1848–1917), joka tuli tunnetuksi monikymmenvuotisena herättäjäjuhlien juhlapuhujana ja Suomen herännäisyyden historian kirjoittajana.

Koskimies ehti toimia Oulun piispana kauemmin kuin kukaan muu, 35 vuotta. Hän palveli usein herännyttä kansaa herättäjäjuhlien saarnaajana. Osoituksena Oulun piispan kiintymyksestä Lapuaan on se, että hän halusi sinne viimeisen leposijansa. Simsiön kalmistossa on Koskimiehen hauta. Samassa puistossa lepäävät myös Pohjois-Pohjanmaalla merkittävästi vaikuttaneet kolmen polven edustajat Niilo Kustaa Malmberg, Vilhelmi ja Väinö Malmivaara.

Oulun piispa toistamiseen Lapualta

Toinenkin herännäispiispa on siirtynyt Lapualta Ouluun. Väinö Malmivaara (1879–1958) nimitettiin Lapuan kirkkoherran virassa ollessaan 1943 Oulun piispaksi.

Koko Oulun virkakautensa ajan hän oli Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan puheenjohtajana. Lapuasta tuli silloin vuonna 1948 uuden organisaatiojärjestelmän yhteydessä herätysliikkeen keskuspaikka. Samana vuonna yhdistyksen ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi kutsuttiin rovasti Armas Antila (1903–1953) Paltamosta.

Lapuan Karhumäki

Yksi hyvin huomattava lujittaja Pohjois-Pohjanmaan ja Lapuan heränneiden ystävyydessä on ollut maamme ensimmäinen herännäiskansanopisto Lapuan Karhumäessä. Sen työskentely alkoi 70 vuotta sitten Väinö Malmivaaran johdolla. Kymmenen maakuntamme nuoret olivat siellä oppilaina 1920-luvulle asti, jolloin uusi herännäisopisto Ylivieskan Raudaskylässä aloitti toimintansa.