Nivalan kymmenen kansanedustajaa

Yksikamarinen eduskunta täyttää sata vuotta

Tänä vuonna kirjoitetaan paljon siitä, miten nelikamarisen valtiopäivälaitoksen historia päättyi maassamme ja alkoi yksikamarisen eduskunnan taival.

Yleisradiossakin on kevätkuukausien aikana kuultu moniosainen juttusarja nimenomaan tästä aiheesta. Edellisessä jaksossa selostettiin hyvin havainnollisesti, miten Venäjän viranomaisten vastahakoisuudesta huolimatta hanke eteni suotuisasti. Moni epäuskoinen yllättyi, kun vastustajien joukkoon kuulunut keisari Nikolai II allekirjoitti lain, jonka perusteella Suomessa voitiin ryhtyä valmistelemaan ensimmäisiä eduskuntavaaleja.

Nyt on siis kulunut sata vuotta siitä, kun tämä näin merkittävä muutos Suomen valtiollisessa vallankäytössä tapahtui. On sanottu, että uudistus oli radikaalein silloisessa Euroopassa. Sen perusteella jokainen täysi-ikäinen, lukuun ottamatta holhouksen alaisia, sai äänioikeuden. Ensimmäisenä Euroopassa ja toisena maailmassa Uuden Seelannin jälkeen Suomi antoi äänioikeuden myös naisille.

Neljän kamarin säätyvaltiopäivistä yksikamariseen eduskuntaan

Suomen kuuluessa Ruotsin valtakuntaan sen edustajat saivat osallistua Ruotsi-Suomen säätyvaltiopäiville voimassa olevien kiintiöiden sallimissa rajoissa. Vuoden 1634 hallitusmuoto takasi tämän osallistumisoikeuden. Se sisälsi myös ne määräykset, joiden mukaisesti neljä säätyä, aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat, valitsevat edustajansa valtiopäiville.

Valintaprosessi oli erittäin epädemokraattinen. Aatelistossa jokaisen suvun vanhin oli itseoikeutettu valtiopäivämies. Myös papistossa piispat kuuluivat itseoikeutettujen joukkoon. Muiden edustajien vaaliin osallistui vain pieni joukko, varakas porvari saattoi yksinään ratkaista lopputuloksen.

Venäjä valloitti Ruotsia vastaan kävelyssä sodassa Suomen, maamme säädyt kutsuttiin vuonna 1809 valtiopäiville Porvooseen. Siellä käsiteltiin ja päätettiin monista maamme kannalta merkittävistä ja kauaskantoisista asioista. Näillä valtiopäivillä mukana olleen Venäjän keisari Aleksanteri I osuutta pidetään Suomen kannalta hyvin myönteisenä. ”Suomi korotettiin kansakuntien joukkoon.”

Maamme tosin jäi vuoteen 1917 asti Venäjän osavaltioksi, mutta sille annettiin sisäinen itsenäisyys. Asuimme siis edelleenkin vieraan vallan komennossa, mutta kuitenkin annettiin oikeus elää omien lakien mukaisessa järjestyksessä. Esimerkkinä voidaan mainita, että luterilaisen kirkon toiminta säilyi ennallaan.

Jotain pysähtyneisyyttä oli sentään selvästi havaittavissa ja venäläismielisyyttä pyrittiin eri muodoissa lisäämään. Valtiopäiviäkään ei kutsuttu Porvoon jälkeen koolle ennen kuin vasta 1863. Siitä lähtien Suomen säädyt kokoontuivat säännöllisin väliajoin vuoteen 1906 asti, jolloin tässä kerrottu radikaali uudistus toteutettiin.

Tuona ajanjaksona 1863–1906 on Nivalasta valittu kolme talonpoikaissäädyn valtiopäivämiestä. Ensimmäinen heistä oli maanviljelijä, lautamies Paavo Niskanen. Hän edusti Piippolan tuomiokunnan talonpoikaissäätyä vuoden 1872 valtiopäivillä. Niskasen aloitteista huomionarvoisin on ehdotus rautatien rakentamisesta Ouluun. Ehdotus toteutui seuraavalla vuosikymmenellä, joten jo tämän perusteella voidaan todeta, että Niskasen toiminta oli tuloksellista.

Toinen Nivalan valtiopäivämies oli kunnankirjuri Israel Karvosenoja vuosina 1877–1878. Hän käytti kaksilla valtiopäivillä yhteensä 243 puheenvuoroa. Karvosenoja on se edustaja, joka jo 1878 valtiopäivillä esitti, että sääty-yhteiskunnasta pitäisi luopua. Hän sanoi silloin: ”Ei liene liika aikaista ja puheeksi ottaa eli mainita, että valtiopäiväjärjestyksessä olisi likeisessä tulevaisuudessa tehtävä suurempiakin muutoksia tuon ikivanhan neliluokkaisen säätöjärjestelmän suhteen.” Kului 28 vuotta ennen kuin Nivalan kunnankirjurin ennakoima uudistus toteutettiin.

Kolmas Nivalan säätyvaltiopäivämies oli Kyösti Kallio. Hän edusti talonpoikaissäätyä Piippolan tuomiokunnasta vuosien 1904–1906 valtiopäivillä ja kuului siis siihen joukkoon, jonka tekemän ehdotuksen mukaisesti valtiopäiväjärjestys uudistettiin. Kiintoisana yksityiskohtana voidaan mainita, että Kallion oli se edustaja, joka käytti säätyvaltiopäiväkeskustelujen viimeisen puheenvuoron. Siinä hän korosti lain ja oikeudenmukaisuuden noudattamista ja kunnioittamista muuttuvassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Uusi valtiopäiväjärjestys edellytti puolueiden perustamista. Yhdessä Santeri Alkion kanssa Kallio hahmotteli luonnoksen talonpoikaispuolueen perustamiseksi. Tämän ehdotelman mukaan perustettiin Seinäjoella 1906 pidetyssä kokouksessa puolue, jonka nimeksi tuli Maalaisliitto. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa puolue sai läpi yhdeksän kansanedustajaa. Heidän joukossaan oli myös Kyösti Kallio. Siitä alkoi hänen arvostettu työskentelynsä yksikamarisessa eduskunnassa.

Nivalan kymmenen kansanedustajaa

Sadan vuodan aikana Nivalasta on siis valittu kymmenen henkilöä eduskuntaan. Juhlavuoden kunniaksi tässä he ovat siinä järjestyksessä, kun edustajan valtakirja on hankittu. Kuuden vuoden ajan kolme Nivalan edustajaa on yhtäjaksoisesti ollut eduskunnassa ja 24 vuoden ajan kaksi.

Kyösti Kallio (1873–1940). Maanviljelijä, pankinjohtaja, Tasavallan Presidentti. Maalaisliitto 1907–1937. Edustajakausi katsottiin päättyneeksi, kun hänet valittiin presidentiksi 1937. Vanhemmat maanviljelijä Mikko Kalliokangas ja Pieta Knuutila, puoliso Kaisa Nivala. Puhemies 13 valtiopäivillä, pääministeri neljässä hallituksessa, kahdessa maatalousministeri, yhdessä kulkulaitosten ja teollisuusministeri. Maalaisliiton puheenjohtaja 1908–1917. Suomen Pankin johtokunnan jäsen kymmenen vuotta. Heikkilän talon isäntä Nivalassa 1895–1940.

Matti Oja (1865–1934). Maanviljelijä. Maalaisliitto 1919–1921. Vanhemmat talollinen Henrik Oja ja Briitta Taanila, puoliso Hedvig Sorvisto, toinen puoliso Iida Viljamaa. Kalajokilaakson Kristillisen Kansanopiston puuhamies ja alkuvuosien johtokunnan jäsen. Kyösti Kallion hyvä aisapari. Omisti Ylikankaan maatilan Nivalassa.

Lauri Mustakallio (1883–1937). Kirkkoherra, rovasti. Maalaisliitto 1922–1923 ja 1927–1930. Vanhemmat rovasti Jaakko Schwarzberg ja Emmi Gummerus, puoliso Helmi Ilkka. Toimi Nivalassa pappina 1913–1937 ja oli pidetty sananpalvelija.

Heikki Niskanen (1896–1962). Maanviljelijä. Kansanpuolue II 1933–1938. Pienviljelijäin ja maalaiskansanpuolue 1939–1940. Maalaisliitto 1941–1944. Vanhemmat maanviljelijä Heikki Niskanen ja Johanna Mantila, ensimmäinen puoliso Saimi Maria Mantila, toinen puoliso Aili Katri Mikkilä, Liitto-lehden hallintoneuvoston. Pohjanmaan Puhelin Oy:n hallituksen ja Raudaskylän kristillisen kansanopiston johtokunnan jäsen.

Yrjö Hautala (1903–1969). Maanviljelijä. Kansanpuolue II 1957 ja 1962–1965. Oulun läänin talousseuran ja Valion hallintoneuvoston varapuheenjohtaja, Otanmäki Oy:n hallintoneuvoston jäsen. Äiti Maria Liisa Hautala, puoliso Katri Sulkio.

Kerttu Saalasti, o.s. Kallio (1907–1995). Agronomi, maanviljelijä, opetusneuvos, lääketieteen ja kirurgian tohtori h.c. Maalaisliitto 1948–1961, keskustapuolue 1966–1969. Vanhemmat presidentti Kyösti Kallio ja Kaisa Nivala, puoliso Filip Teuvo Saalasti. Opetusministeri 1954–1957, Maalaisliitto-keskustapuolueen varapuheenjohtaja ja naisten puheenjohtaja. Maalaisliiton puoluevaltuuskunnan jäsen. Suomen säveltaiteen tuki ry:n valtuuskunnan ja hallituksen varapuheenjohtaja. Kylväjä-lehden toimitusneuvoston jäsen, Kyösti Kallion rahaston hoitokunnan jäsen.

Yrjö Saari (1908–1968). Maallikkosaarnaaja, liikemies. Maalaisliitto 1948–1950. Vanhemmat pienviljelijä Juho Saari ja Amanda Petkelkangas, puoliso Ilmi Elviira Ruutikainen. Saari muutti Nivalasta Reisjärvelle, perusti sinne 1954 kukkakaupan ja hautaustoimiston. Reisjärvi-Sievi-Rautio paikallislehden vastaava toimittaja. Tasavallan Presidentin valitsijamies 1950.

Martti Linna (1911–[2008]). Maanviljelijä. SKDL 1958–1969. Vanhemmat maanviljelijä Leander Linna ja Emma Fredriika Viklund, puoliso Anna Esteri Naukkarinen. Tasavallan presidentin valitsijamies 1962. SKDL:n liittoneuvoston jäsen.

Väinö Raudaskoski (1923–). Maanviljelijä. Keskustapuolue 1975–1987. Vanhemmat maanviljelijä Vilhelm Raudaskoski ja Briitta Johanna Haiju, puoliso Taina Tölli. Kalajokilaakson ammattikurssikeskuksen talouspäällikkö. Maataloustuottajain Pohjois-Pohjanmaan piiritoimikunnan jäsen. Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston jäsen. Tasavallan Presidentin valitsijamies 1978 ja 1984.

Pekka Vilkuna. Maanviljelijä. Keskustapuolue 1999–. Vanhemmat maanviljelijä Joose Vilkuna ja Suoma Hassi, puoliso Riitta Mehtälä. On ehdokkaana seuraavissa eduskuntavaaleissa. Seutukunta pitänee huolen siitä, että hän pääsee jatkamaan yksikamarisen eduskunnan toista satavuotistaivalta.