Kirjoittaja
Tekstin lähde
Julkaistu aiemmin Nivala-lehdessä 3.4.1997, 10.4.1997, 2.5.1997, 5.5.1997, 22.5.1997, 14.7.1997 ja 12.2.1998
Osa 1. Taustaa
Kymmenien vuosien varrella ovat eräät nivalalaiset kehottaneet kirjoittamaan muistikuvia Schwartzberg-Mustakallioista, kun vielä aivot ovat toimintakunnossa. Heidän perustelunsa tämän ajatuksensa toteuttamisesta kiinnittyy Nivalan seurakuntahistoriaan.
Onhan mainitun suvun kolme edustajaa hoitanut sananpalvelijan virkaa keskuudessamme noin puolen vuosisadan ajan. Vieläkin on elossa joitain yhdeksänkymmenvuotisen rajapyykin sivuuttaneita tervaskantoja, jotka muistavat, kun ensimmäinen Mustakallio-pappi alkoi kirkossamme ja seuroissamme saarnojensa vuoron.
Jumalan oma Sanakin sisältää samoja piirteitä, kun noiden kehottajienkin. Hebrealaiskirjeen opetus kuuluu: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan Sanaa. Katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt ja seuratkaa heidän uskoaan.” Olen usein pysähtynyt noiden sanojen eteen.
Tätä kirjoittaessa tuli mieleen kinkerit Eeli Sikalan talossa Sarjakylän purolla ja rippikoulutunti Nivalan kirkolla.
Tämän perusteella pyrin panemaan paperille joitakin totuudenmukaisia asioita tuosta tunnetusta pappis-lääkäri-runoilija-musiikki- ja teollisuussuvusta. Lisäsytykkeen toimeen ryhtymiselle antoi nykyinen asuinseurakuntani, jossa suvun kantaisä, Henrik Schwartzberg, toimi pappina puolitoista sataa vuotta sitten.
Tiedot näihin kirjoitelmiin olen saanut henkilökohtaisista tapaamisista Nivalan kirkkoherrojen Lauri ja Hannes Mustakallion sekä pitäjänapulaisen Paavo Mustakallion kanssa. Lisäksi ovat tuttuja miehiä ja melko läheisiä keskustelukumppaneita Laurin poika Pekka ja Hanneksen pojat Taru ja Valter.
Laurin edesmenneet lapset, kuten Jaakko, Heikki, Eeva ja Martta, kuuluivat tuttavapiiriini. Viimeksi mainittu solmi avioliiton nilsiäläisen Niilo Väätäisen kanssa.
Pariskunnan työpaikka oli naapuripitäjässä, jonne matkani usein suuntautui. Martan eläessä sain häneltä suullisia tietoja Mustakallion perheen silloisista vaiheista käydessäni Väätäisillä vierailulla.
Tuttavuus, jopa yhteistyö, on vallinnut Jaakko Johanneksen poikien Laurin, Uskon ja Olavin kanssa. Usko oli edeltäjäni maatalousaineiden opettajana Mieslahden kansanopistossa ja Lauri edustajatoverini kirkolliskokouksessa.
Lisäksi olen saanut tietoja puhelinhaastatteluissa kansainvälisestikin tunnettujen Schwartzberg-Mustakallion edustajien kanssa 1970- ja 1980-luvulla, kun he vielä olivat elossa. Sakari Mustakallio, lempinimeltään ”Syöpä-Mustakallio”, oli johtava syövänhoidon kehittäjä Suomessa ja perusti maamme ensimmäisen syöpäklinikan. Timo Mustakallio oli Suomen Kansallisoopperan ja Stuttgartin valtionteatterin kuulu tenori, joka lahjoitti varat Savonlinnan oopperajuhlien laulukilpailujen palkintoihin.
Vielä tämän työvaiheen aikana olen saanut tarkistaa eräitä tietoja suvun vaiheista Helsingin yliopiston ihotautiopin professorilta Kimmo Mustakalliolta. Hän on Nivalan entisen kirkkoherran Hannes Mustakallion veljen pojanpoika.
Olen saanut tietoja myös eri arkistoista. Henrikistä ja hänen perheestään on runsaasti kirjallisia dokumentteja Säräisniemen kirkon ja kunnan arkistoissa.
Nykyiselle asuinpaikkakunnalleni on jäänyt perimätietoa suvun kantaisästä Henrik Schwartzbergistä. Paikkakunnan lukiolaiset ovat kirjoittaneet hänestä näytelmän etu-, päässä kansan suun välityksellä säilyneiden kertomusten perusteella.
Hannes Mustakallio on kirjoittanut elämäkuvaukset Henrik ja Laura Schwartzbergistä ja Jooseppi Mustakalliosta. Minulla on ollut käytössä myös oma henkilökohtainen kirjoitettu tuotanto 40 vuoden aikana.
Ensimmäinen niistä esitettiin Säräisniemen kirkossa 1957. Silloin Henrikin kuolemasta oli kulunut tasan sata vuotta.