Tapani Niku ensimmäisen maailmansodan jälkeinen hiihtokuningas

Nikun syntymävuosi on 1895. Hänen sukunimensä oli alkuaan Karsikas, mutta kotitalonsa mukaan otti käyttöön Niku nimen. Hän sai toisen palkinnon Karsikkaalla pidetyissä kylähiihdoissa ja innostui harjoittelemaan. Isä tuomitsi hiihdon synniksi, mutta siitä huolimatta poika raivasi metsään 5 kilometrin radan, jota käytti harjoituslatuna.

Vatjusjärven Ritola oli sukulaistalo. Tapani meni käymään siellä kylässä. Rito-ukko talutti heti hänet pihtipielessä olevaan mittapuuhun, jossa Haapaveden hiihtäjät oli tarkastettu Aappo Luomajoen päivistä alkaen. Mittauksen jälkeen ukon arvio oli hyvin rohkaiseva: ”Ai-jai, kun on sopiva mies. Sääret, ovat suorat ja pää ulottuu just’ Koskenkorvan piiruun.”

Pasi Jääskeläinen, tuo kuuluisa kanteleensoittaja ja näytelmien tekijä ynnä muu innostui pidättämään Nikua Haapaveden hiihtojen palkintojen jaossa, käänteli häntä suosiota osoittavan yleisön edessä ja lausui: ”Katsokaa, kuinka komea.”

Yllättävä läpimurto 20-vuotiaana

Sanotaan, että Tapani Niku ilmestyi kilpaladulle yllättäen kuin salamanisku. Vuonna 1915 Oulun piirin mestaruuskilpailuissa vasta 20-vuotiaana hän kaikkien hämmästykseksi voitti mestaruuden, vaikka Matti Koskenkorva oli vielä silloin lujakuntoinen hiihtäjä ja ehdoton ennakkosuosikki. Varmaan Nikulle merkitsi paljon Koskenkorvan lausuma maalissa: ”Kyllä oli sitkeä poika, pahus.”

Nikua ei sitonut yleinen mielipide

Tapani Nikun itsenäistä harkintakykyä osoittaa eräs aikakirjoissa mainittu tapaus valtion suonkuivatustyömaalla syksyllä 1915, josta tämän ajan nuoret miehetkin voivat ottaa oppia. Niku oli tupakkamies, kuten useimmat siihen aikaan. Harjoittelun yhteydessä hän totesi, että tupakka aiheuttaa haittaa varsinkin hengityselimille.

Oma-aloitteisesti Niku lopetti tupakanpolton. Suonkuivatustyömaan miehet naureskelivat ja hiukan ivallisesti lausuivat: ”Luulee tulevansa urheilijaksi”. Tapani piti pilkasta välittämättä päätöksensä. Hän antoi kaverien pistävien sanojen mennä toisesta korvasta sisälle ja tulla toisesta ulos. Parin vuosikymmenen kuluttua suurhiihtäjä oli tyytyväisenä sanonut: ”Ei se vahingoksi ollut. Olen voittanut kymmeniä kilpailuja. Mutta niistä tupakanpolttajista ei tullut kenestäkään miestä kummempaa.”

Santarmit estivät Holmenkollen[in] matkan

Vuonna 1916 oli 21-vuotias Tapani Niku jo kuuluisuus. Pasi Jääskeläinen ja kruununvouti Saajoranta ilmoittivat hänet Puijolla pidettäviin Holmenkollenin karsintoihin. Niku voitti ne ylivoimaisesti yli 8 minuutilla, vaikka mukana olivat Kymenlaakson hirmut Niskan veljekset ja Santeri Tasa.

Venäläisten vallanpitäjien vartiointi kohdistui kuitenkin huippu-urheilijoihinkin niin näkyvästi, että Holmenkollenin kisoihin lähdöstäkään ei tullut vuonna 1916 mitään, vaan suomalaisjoukkueen oli jäätävä kotiin. Suomessa virkaatoimittavat santarmit antoivat kiellon, että hiihtäjille ei saa antaa ulkomaan passia. Tämä johtui siitä, että näihin aikoihin joukoittain nuoria miehiä meni salateitse Saksaan jääkäreiksi. Santarmeilla oli pelko siitä, että Nikukin kumppaneineen livahtaa Holmenkollenin kisoista Lockstedtin leirille sotilaskoulutusta saamaan.

Myöhempinä vuosina Niku pääsi useinkin kilpailemaan ulkomailla. Hän oli muun muassa 1922 siinä Holmenkollen joukkueessa, joka ensimmäisenä ulkomailta tulleena valloitti Norjan vahvimman varustuksen Holmenkollenin 50 kilometrin hiihdon. Anton Collin oli voittaja, mutta Tapani Niku toinen.

Talviolympialaisten ensimmäinen hiihtomitali

Chamonix’in talviolympialaisiin 1924 Suomessa pyrittiin valmistautumaan mahdollisimman huolellisesti. Tapani Niku voitti katsastuskilpailuissa, jotka pidettiin Lahdessa, sekä 10 että 30 kilometrin matkat. Suomessa odotettiin häneltä paljon, mutta täällä ei tiedetty, minkälaiseen rotkomaastoon hiihtäjät Ranskassa joutuivat.

50 kilometrin matkalla Niku luisui jäätikköradalta sivuun ja puoli pökerryksissä joutui pitkään haukkomaan ilmaa. Hiukan toinnuttuaan ei ollut muuta mahdollisuutta kuin palata lähtöpaikalle takaisin. Yhtä huonosti kävi Anton Collinille. Eräässä rinteessä hänen suksensa tarttui risuun. Seurauksena oli kaatuminen. Sanotaan, että Norjan Gröttumsbraaten laski huimaa vauhtia Collinin yli. Suomalainen meni tässä rytäkässä aivan sekaisin, eikä kilpailun jatkumisesta tullut mitään.

Sen sijaan 18 kilometriä meni paremmin. Tapani Niku saavutti Suomelle ensimmäisen pikamatkan olympiamitalin, ei tosin kirkkainta, vaan pronssisen. Norja oli silloinkin voimissaan ja saavutti kaksoisvoiton. Th. Haug voitti kultamitalin ajalla 1.14.31.4 ja hopeamitalin J. Gröttumsbraaten ajalla 1.15.51. Nikun aika oli 1.16.26. Norjan silloisesta hiihtorintaman leveydestä on todistuksena, että myös 4. ja 5. sija menivät sinne. Niku oli siis ainoa, joka kykeni lyömään kiilan Norjan iskukykyiseen hiihtojoukkueeseen.

Jos sääntöjä olisi noudatettu kirjaimellisesti, niin Nikulle olisi kuulunut kultamitali, sillä sekä Haug että Gröttumsbraaten oli ilmoitettu ainoastaan yhdistettyyn kilpailuun. Ranskalaiset ennättivät kuitenkin jakaa palkinnot, ennen kuin suomalaiset huomauttivat asiasta ja tulokset jäivät voimaan.

31-vuotiaana kaksi Suomen mestaruutta

Vielä 1926, jolloin Niku oli jo 31-vuotias, hän saavutti Suomen mestaruuden sekä 10 että 30 kilometrin matkoilla. Kerrotaan, että entiset Haapaveden suurhiihtäjät Jussi Ritola, Esko Käräjäoja, Matti Mäkikangas, Eetu ja Antti Ahola olivat omin silmin katselemassa ladun varressa Haapaveden hiihdon maineen jatkajan kaunista menoa. Ukot kuuleman pitivät hyvin totisina Nikun puolta ja huusivat leuka ja parta vapisten kannustusta. Silloin ei ollut epäilystäkään siitä, kuka oli 1920-luvun hiihtokuningas.

Mahtaneeko Suomen hiihdon historia tuntea toista hiihtäjää, joka olisi kuuden vuoden sisällä saavuttanut yhdeksän henkilökohtaista Suomen mestaruutta, niin kuin Tapani Niku. Kolme kertaa 10 kilometrin matkalla, viisi kertaa 30 kilometrin ja kerran 60 kilometrin matkalla. Sen lisäksi hän oli kolme kertaa Haapaveden nuorisoseuran Urheilijain SM-joukkuevoiton ja kerran Haapaveden Urheilijain SM-joukkuevoiton saavuttaneessa ryhmässä.

Oulun hiihdon Niku voitti neljä kertaa ja oli Salpausselän kisojen alkuvuosina omaa luokkaansa. Lisäksi hän oli sk. järjestön mestari. Piirin mestaruudet ja monet muut voitot on tilan puutteen vuoksi sivuutettava tässä kokonaan.

Hiihdon historiassa sanotaan, että Tapani Nikulla oli suuret luontaiset hiihtäjän lahjat, muutoin hän ei olisi kyennyt lyömään yhtäkkiä suurhiihtäjiemme rintamaa hajalle vain 20-vuotiaana nuorukaisena.

Yksinomaan lahjojensa varassa ei Niku kuitenkaan hiihtokuninkuutta saavuttanut, vaan hän myös harjoitteli paljon. Kerrotaan, että kerrankin hän pitkällä salomaataipaleella uupui niin perusteellisesti, että nukkui istualleen, kun meni levähtämään erääseen mökkiin.