Jääkärivääpeli, maanviljelijä, pulaliikkeen johtomiehiä
Syntymäpaikka
Nivala
Syntymäpäivä
21.5.1894
Kuolinpaikka
Nivala
Kuolinpäivä
24.10.1959
Kansakoulun jälkeen Juho Koutonen viljeli maata kotitilallaan. Hänellä oli tarmoa ja mielikuvitusta tavallista enemmän. Kyösti Wilkunan värväämänä Koutonen innostui lähtemään jääkäriksi. Matkalla piti noudattaa monenlaisia varotoimia, ja Koutonen joutui moniin seikkailuihin. Hän saapui 20 muun miehen kanssa Lockstedin leirille 3. Komppaniaan 7.12.1915 ja osallistui jääkäripataljoonassa Misse-joen ja Riianlahden taisteluihin Saksan itärintamalla.
Koutonen siirrettiin 4.10.1916 Täydennyspataljoonaan, jonka kautta sairaat ja haavoittuneet kuljetettiin, ja myöhemmin siviilityöhön. Hän palasi takaisin yksikköönsä 15.8.1917, ja hänet siirrettiin Pioneerikomppaniaan 23.9.1917. Aliupseeri hänestä tuli 11.2.1918, ja hän palasi kotimaahan 25.2.1918 jääkäreiden pääjoukon mukana Vaasaan.
Juho Koutonen taisteli vapaussodassa 2. Jääkärirykmentin XIII Pataljoonan 2. Komppaniassa Tampereella. Huhtikuussa 1918 hänet siirrettiin 5. Jääkärirykmentin XIII Pataljoonan 2. Komppaniaan joukkueenjohtajaksi Kannaksen taisteluihin. Hänen yksikkönsä eteni Rajajoelle ja osallistui radan katkaisuun Kuokkalassa. Siellä hän joutui kolmen muun miehen kanssa vangiksi mutta onnistui karkaamaan.
Sotilasura jatkui vapaussodan jälkeen 1. Pioneerikoulutuspataljoonassa 1918?–1919. Nivalan suojeluskunnan paikallispäällikkönä Koutonen toimi 1919?–1924. Vielä vuodet 1924?–1926 hän palveli Konekiväärikomppanian vääpelinä Viipurin Rykmentissä, minkä jälkeen hän sai sairauden takia eläkkeen ja palasi kotitilalleen Nivalaan vaimon ja kahden tyttären luo.
Nivalassa Juho Koutosta puhuteltiin kuolemaansa saakka aina jääkäri Koutoseksi. Yleismaailmallinen lama saavutti Nivalan 1930-luvun alussa. Muutama katovuosi ja heinänsiemenen epäonnistuminen yhdessä maidon hinnanlaskun ja hyvänä aikana otettujen valuuttalainojen kanssa tekivät tehtävänsä. Talonpojat olivat taanneet toistensa velat, ja yhden joutuessa vaikeuksiin lähti ketjureaktio liikkeelle.
Pakkohuutokaupat lisääntyivät rajusti; vanhoja isoja taloja meni vasaran alle mitättömistä velkarästeistä. Eri puolilla Suomea talonpojat yhdistyivät niin sanotuksi pulaliikkeeksi vaatimaan valtiovallalta helpotusta maaseudun tukalaan tilanteeseen. Juho Koutonen käytti rohkeimmat ja lennokkaimmat puheenvuorot pulakokouksissa, jotka kuitenkin säilyivät pitkään täysin laillisina.
Vasta virkamiesten mielivalta ja joustamattomuus Sigfrid Ruuttusen tapauksessa kuohautti ihmisten oikeustajua ja sai tilanteen leimahtamaan niin sanotuksi konikapinaksi. Ruuttusen terve, vaikkakin nälkiintynyt tamma oli määrätty tapettavaksi näivetystautisena. Ruuttunen kieltäytyi lopettamasta kylänkuulua hyvää hevostaan ja sai sakot, joita ei pystynyt maksamaan. Häntä oltiin viemässä 10.6.1932 vankijunaan Nivalan asemalla kärsimään 40 päiväsakkoaan, kun asemalle kerääntynyt pulamiesten joukko riisti Ruuttusen, vakaan körtti-isännän, poliiseilta.
Liikehdintä jatkui, mielialat olivat kiihdyksissä, pulamiehillä oli muutamia aseitakin, mutta laukaustakaan ei ammuttu. Hurjat huhut liikkuivat; Nivalaan määrättiin poliiseja Oulusta ja naapuripitäjistä ja jopa kapteeni Nikke Pärmin johtama sotaväenosasto vahvistukseksi. Poliisi pidätti Kuoppalan talon pihamaalta 16.6. yli 200 miestä ja poikaa; toistasataa pulamiestä oli vetäytynyt sitä ennen metsän kautta pois, näiden joukossa Juho Koutonenkin. Johtomiehet ilmoittautuivat vapaaehtoisesti nimismiehelle 26. kesäkuuta.
Vuoden kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen kesäkuun lopulla 1933 sai myös Juho Koutonen Korkeimman oikeuden tuomion: kaksi vuotta kuritushuonetta yhtenä kapinan johtajana ja yllyttäjänä. Jääkäri Koutonen istui viisi kuukautta, kunnes presidentti Svinhufvud armahti konikapinasta tuomitut ja he pääsivät jouluksi kotiin.
Näiden tapahtumien aikana ja jälkeen Kalajokilaakson pulaliike järjestäytyi puolueeksi. Koutonenkin toimi tässä kansanpuolueessa, joka sai Nivalasta kaksi kansanedustajaa.
Talvisodassa jääkäri Koutonen taisteli komppanian vääpelinä Jalkaväkirykmentti 40:ssa Pelkosenniemellä ja Savukoskella, jossa hän haavoittui joulukuussa 1939. Sen jälkeen, vuonna 1940, hän palveli Rovaniemen komendantinviraston vääpelinä.
Jatkosodassa Juho Koutonen oli 58. Sotasairaalan ilmansuojelu-, väestönsuojelu- ja vartiopäällikkönä 1941–?1944. Hänen vastuullaan yhdessä jääkäri Edvard Ainasojan kanssa oli sodan aikainen suojeluskunnan ilmansuojelukoulutus.
Herännäiskodin kasvattina Juho Koutonen osasi kunnioittaa isien työtä ja vaalia vanhoja perinteitä. Nuorisoseurassa toimiessaan hän oli tarmokkaasti perustamassa kotiseutujaostoa, joka 1936 eriytettiin Nivalan kotiseutuyhdistykseksi.
Koutonen oli ensimmäisen johtokunnan jäsen. Sotien jälkeen 1946 toiminta käynnistyi uudelleen. Koutonen oli johtokunnan jäsen 1947?–1958, ja 1959 hänet nimitettiin Nivala-Seura ry:ksi muutetun kotiseutuyhdistyksen johtokunnan kunniajäseneksi. Nuorisoseuran kuparisen ansiomerkin hän sai 1952.
Koutosella oli suvulleen ominainen kuvarikas kertomistaito ja runsas mielikuvitus. Hän viihdytti usein nuorisoa värikkäillä kotiseutuaiheisilla kertomuksillaan. ”Hurttiukko” oli kuin luotu kotiseututyön kenttämieheksi. Kertojantaidoillaan hän rikastutti myös 1949 perustetun Nivala-lehden sisältöä kirjoittamalla kotiseutuaiheista koko 1950-luvun ajan. Jääkäri Koutosen lennokas mieli suuntautui aina yli matalan arkitason.
Juho Koutoselle on myönnetty 4 lk:n Vapaudenristi, 2 lk:n Vapaudenmitali, Jääkärimerkki ja Saksan maailmansotaan osallistumisen kunniaristit.
Vanhemmat
talollinen, kuudennusmies Matti Koutonen ja Karoliina Pirttiperä
Puoliso
7.8.1920 Lyyli Sofia Niemelä, syntynyt 20.5.1900 Nivala, vanhemmat talollinen Juho Niemelä ja Maria Raitala
Kirjoittaja
Kari & Seija Krapu
Tekstin lähde
Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995