Kansanopetuksen ensiaskeleet
Kansan sivistäminen oli hyvin pitkään vain kirkon huolena.
Vuonna 1764 oli säädetty rippikoulupakko. Sekä nuoret että vanhat olivat tulleet tilivelvollisiksi riittävästä osaamisestaan. Tietoja mitattiin kinkereillä, joista muotoutui jopa kammottu tapahtuma lukemisen kanssa ässittelevän rahvaan parissa. Varsinkin luetun ymmärtäminen oli haasteellista, sillä tottumusta lukemiseen ei ollut. Kirjasivistys ei vielä tuossa vaiheessa kuulunut tavallisen kansan jokapäiväiseen elämään. Kinkereillä osaamattomiksi huomatut passitettiin armotta lukkarinkouluun.
Vuonna 1781 pidisjärvisiä nuhdeltiin oppimattomuudesta. Tässä vaiheessa Kalajoen pitäjässä, johon Nivala Pidisjärvi-nimisenä kuului, oli jo ollut opettajia. Nivalan perukoille saakka opetusta ei kuitenkaan ollut saatu.
Näiden nuhteiden jälkeen Nivalaan pian palkattiinkin ensimmäinen oma opettaja.
1840-luvun koittaessa Nivalaan ja lähiseuduille perustettiin Zachris Alopaeuksen lahjoitusvarojen turvin kiertokouluja. Kun koulu kiersi ympäri pitäjää, mahdollisimman moni pääsi osallistumaan opetukseen.
Vanhimmista kouluoloista:
… (Luunapit) kuuluivat siellä (koulussa) jokapäiväisiin ilmiöihin. Raskaammissa rikoksissa olikin rangaistus pahempi. Silloin otti opettaja pitkin letkavarsipiippunsa ja kopasta kiinni pitäen napsautti notkealla varrella pahantekijää otsaan.
… Läksyjä ei ollut eikä erikoiskuulustelua pidetty, vaan kaikki tavasivat yhteen ääneen.
… I sano-i-äs-sä-ää-sääsää kaikui kuorossa tarkoin saman nuotin mukaan.
… Yksitoikkoiselta tällainen opetus nykyään tuntuu, mutta sen ajan ihmiset olivat siihen tyytyväisiä.
Vieno Kallio
Vaikka 1800-luvun loppupuolella voitiin jo olla tyytyväisiä kirjan lukemisen taidon parantumiseen Nivalassa, oli vielä kaukaisissa toiveissa ”oikian lukuhalun” kerran heräävän paikkakunnalla.
Tuohon aikaan Nivalaa vaivasi yleinen levottomuus ja se tunnettiin maakunnan laajuisesti mehtärosvoistaan. Sanomalehteä tilattiin Nivalaan tuohon aikaan alle kymmeneen osoitteeseen.