- Karijassa talon kunnia ja suuressa sontatunkijossa.
- Ei lehemä sarvistaan lypsä, ruokaa olla pittää.
- Poikii ku Holo Kustin lehemä jouluin välissä. (Uuven ja vanhan.)
- Se on niin herkkä lypsynen, että saa vaikka aina meijeri alla pyöriä, kehui lehmän myyjä. (Lehmä oli sellainen, aina maito juoksi.)
- Vesi juoksee silimissä, niin ku ruokko lehemällä.
- Ei oo enempi välijä ku Kinnusen lehemällä, piti tai tappo.
- Sonnihan kotuaan nai.
- Oli se suunnillla, ku Lanterin sonni.
- Mehtittyny kö takahaan vasikka.
- Vastahankonen ku Varpulan vasikka.
- Punaselle vihanen, niin ku körttisten sonni.
- Hevosella eikä millään hakavasikalla.
- Luojan suurin olento on Kääriän iso Valakko.
- Hevosella hyvällä — rahalla ja jyvällä.
- Iso painaa, sano isä vainaa.
- Se on menua eikä nykitystä.
- Tätä saa päästää ku lintua käjestä.
- Se on vain kartano virija. (Toiset hevoset lähti juosten kartanolta.)
- Mennä hönkäsi ku Pietarin posti.
- No sillä aijaa vaikka leipiä uuniin. (Kehuu nöyrää hevostaan.)
- Tämähän on niin vanaha, että pittää teiksi sanua, sano hevosen ostaja.
- Mallit riittää.
- Seuli iilevä ku Iivarin ori.
- Kouvaa se on konin leikki.
- Taitaa olla vain apesankolle tiinennä.
- On tainnu mennä suusta tauti sissään.
- Huoleton ku hevositon poika.
- Arkevu ku Mattilan lampaat.
- Katu ku Koukelan jäärä, se ku kuoli ja tuli koria kesä.
- Lihava ku kinkeri lammas.